I'm naturally funny because my life is a joke

9.8.2017
Mä oon sellainen ihminen, jolle aina sattuu ja tapahtuu. Sen lisäksi, että osaan olla ybernolo tyyppi, onnistun vähän liiankin usein joko telomaan itse itseäni mitä kummallisimmin tavoin, taikka satun olemaan väärään aikaan ja täysin väärässä paikassa, ja näin ollen annan muiden hoitaa homman kotiin ihan vahingossa. En pysty välillä itsekään käsittämään, että miten onnistun, mutta näin on aina ollut ja tulee varmaan olemaan myös jatkossakin.


En tiedä teistä, mutta toisinaan löydän itseni niin absurdeista tilanteisa ettei tosikaan. Tällöin ei oikeasti pysty muuta kuin jäätymään, ja ensijärkytyksestä toivuttua miettimään että mitä ihmettä just tapahtu. Ja sitten taas jäätymään, mutta tällä kertaa monttu auki.

Tällaisia hetkiä olen kokenut ihan vaan jo tänä vuonna, kun..
..olin aamulenkillä koiran kanssa ja löysin kuntopolun varresta puun oksalta kahdet alushousuni. Olin pessyt edellisenä päivänä pyykkiä ja kuivattanut ne yhteisessä käytössä olevassa kuivaushuoneessa. Illalla pyykkejä pois hakiessa ihmettelin hetken miten tuolla vihoviimeisellä ja kauimpana ovesta olevalla langalla on tuollainen rako alushousurivissä. Tuumasin varmaan, että ehkä puhallin on liikutellut niitä ja sen enempää antamatta tilanteelle huomiota keräsin pyykkini pois. Seuraavana aamuna vieläkin puoliksi unessa spottasin lenkkipolun vieressä puussa parit alushousut ja taisin eka naureskella, että kukakohan ne on tuohon laittanut. Pari sekuntia myöhemmin mieleeni tuli ajatus, että onpas muuten tutun näköisiä, eikä aikaakaan kun tajusin niiden olevan minun. Ei siinä. En ollut käynyt pyykkirumban jälkeen noilla nurkilla lenkillä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää se, että joku huumoriveikko on käynyt nappaamassa housuni kuivaushuoneesta ja ripustamassa ne puun oksalle. 
..kävelin kotona aamulla ilman paitaa ja huomasin, että nostokurki meni keittiön ikkunan edestä. Meidän kerrostalossa oli menossa jokin kuntotarkastusrumba ja ulkopuolelta seinistä otettiin näytteitä tätä varten. Toki meille oltiin tästä ilmoitettu ja tiedostin myös nosturin liikuskelevan pihalla, mutta tapani mukaan ajattelu ei taaskaan ollut vahvimpia puoliani. Olin aamulla heittänyt yöpaidan pesukoriin ja lähtenyt etsimään päällepantavaa samalla kun hoilailin ja jorailin menemään. Saatua paidan käteeni kävelin kohti keittiötä ja huomasin nostokurjen menevän juuri siitä ikkunani ohi. Tiedä sitten menikö se koppakin työmiehineen (luultavasti siis meni). Noh, hupia niiden työpäivään jossei muuta. Note to self - kaupungissa ei kannata edes kotonaan hillua puolialasti ELLEI verhot ole kiinni.
..upotin molemmat käteni kalustemaaliin yksin kotona ollessa ja honasin, ettei se muuten lähdekään samalla tavalla pois kuin vesiohenteinen maali. Olin juuri maalannut keittiöni ruokailuryhmän ja lähdin pesemään työvälineitä. Jynssäsin pensseliä molemmin käsin ja ihmettelin, että miten se maali ei lähde sudista minnekään. Nanosekuntia myöhemmin tajusin, että jos maali ei irtoa pensselistä pelkällä vedellä, niin ei se varmaan muuten lähde käsistäkään. Jep, ei lähde. Siinähän sitten seisoin avuttomana molemmat kädet tuhannen tahmeana maalista ja vedestä ja mietin, että mitä tuli taas tehtyä. En voinut Googlata millä maalin saisi pois, en soittaa kenellekään pyytääkseni apua, taikka puhelimitse anomaan poikaystävääni tulemaan äkkiä kotiin. Pienimuotoinen pakokauhu saattoi iskeä miettiessä, että kuolenko nyt tähän vai mitä. Onnea on maalaisjärjen omaaminen, ja tajusin kädet paperilla vuorattuna lähteä hakemaan keittiöstä rypsiöljyä ja Fairya, joilla sain vapautettua itseni tuosta järkyttävästä tilanteesta.


Kuten sanottua, mielen järkkymisen lisäksi myös kroppani on joutunut kokemaan kaikenlaista. Ei ehkä niinkään massiivisia vaurioita vaan lähinnä sellaisia, jotka saa porukan silmät suurenemaan näistä niille kertoessa. Ihan siis vain siksi, ettei kukaan (minä mukaanlukien) ymmärrä, miten moiset on edes mahdollista toteuttaa. 

Olen muun muassa..
..viiltänyt kämmeneeni jääpalalla aika kivan vekin
..luontokuvia ottaessa ja siinä samalla hutaistessa oksan pois louhitun kiven vieressä nykäissyt sormeeni luultavasti tikkejä vaatineen haavan sillä kivellä (arvatkaa vaan halusinko sillon överisti piikkikammoisena lähteä ensiapuun?)
..kävellyt päin ovenkarmia neule kädessä ja onnistunut upottamaan sukkapuikon reiteen jokusen sentin verran
..löytänyt viime vuoden huhtikuun alussa varmaan viimeiset olemassa olevat jääkiteet kengän alle ja vetänyt niin huolella lipat, että toinen olkapää kiukuttelee edelleen
..vetänyt itseä kaapin ovella turpaan
..tökännyt vastikään (taas) hammasharjalla silmään hampaita pestessä
..saanut Akuutti kierokaula-nimisen (:D) noidannuolen niskaan. Mun pää siis kirjaimellisesti oli aivan kenossa sen lihaskrampin takia. Sairaanhoitajalla oli vähän naurussa pitelemistä, kun kävin hakemassa saikkua hillittömän niskakivun takia ja tämä lääkärin kanssa yhteistuumin päätyi edellämainittuun diagnoosiin. Oli muuten ehkä elämäni koomisin sairasloman syy.

Välillä kohtalo myös puuttuu peliin ja jos omien raajojeni liikeradat ovat liian kauan pysyneet hallituilla sfääreillä, tulee joku muu ja kumauttaa mua vahingossa jollakin. Tai sitten vain onnistun sijoittamaan itseni juuri siihen kohtaan, mihin ei pitäisi. Kuten riparilla, jolloin sain virsikirjasta silmäni mustaksi kaverin heiluessa sen opuksen kanssa. Taikka festareilla istuskellessani maan tasalla joku heppu tuli ja loikkasi päälleni koko painollaan siten, että jalkateräni jotenkin venähti/revähti/taittui, etten kävellyt sillä kunnolla pariin viikkoon.


Mä en usein itsekään ymmärrä miten onnistun olemaan tällainen tohelo, saatika sitten miten jaksan olla omassa seurassani 24 tuntia vuorokaudesta. Onneksi elämä ei kuitenkaan ole niin vakavaa, joten ensishokista selvittyä asiat pystyy ottamaan huumorilla. Just siitä kertoo myös tämä tuunaamani paita, jonka sanoma sopii mulle aivan täydellisesti. Kenellekään ei taida tulla enää mikään yllätyksenä mitä mun toilailuihin tulee. Yleensäkin jonkin varsin hasardin tapahtuman sattuessa laitan kavereille viestiä, että "et ikinä arvaa mitä tapahtu", on vastaus yleensä laatua "joko taas :-D".

Kuulutko sä samanlaisiin säheltäjiin kuin tämä tyttö täällä, vai osaatko olla ihmisiksi?  

28 kommenttia :

  1. Voi eiii. Tää oli hauskin postaus jota oon piitkään aikaan lukenut! (Joo ei sais nauraa, mutta oot vaan paras) vois joskus toteuttaa saman tyyppisen..

    Oon kans aika häseltäjä, lähinnä onnistun nolaamaan itteni joka tilanteessa. Ei mulle kuitenkaan ihan noin hauskoja juttuja oo sattunut kuin sulle, mutta kuitenkin. Mitä nyt ensimmäisenä tulee mieleen, mulla on tullut pesäpallo suuhun, (ei kovaa, ja kaikki on nyt hyvin tietääkseni) oon levittänyt nuppineulat koulussa keskellä portaikkoa just silloin kun kaikki kulkee siitä ja kulkenut housuissa joissa on pieniä pinkkejä tahroja pyllyssä.

    Ei siinä. Mut paras postaus <33

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huisia kuulla, että postaus viihdytti sua :D Eikä, sun on ihan pakko tehdä samantyylinen postaus! Vaadin saada kuulla varsinkin sen, miten tuo pesäpallohomma on oikein tapahtunut :-D

      Kiitos vielä kehuista♥

      Poista
  2. Ei vitsit kuinka hauska postaus! :D Sulle on kyllä kaikenlaista käynyt!

    http://janitakristina.blogspot.fi/?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos paljon :D Kaikkea sitä joo sattuu kun näinkin vanhaksi onnistuu elämään!

      Poista
  3. Siis, nämä olisi voineet olla suoraan, kuin omasta elämästäni. Olen tunnetusti ihan saamarinmoinen sählääjä ja kävelevä katastrofi. Telon itseäni jatkuvasti joka paikkaan ja onnistun aiheuttamaan häpeäntunteita niin itsessäni kuin muissakin. Osaan kyllä itse nauraa omille kommelluksilleni, koska olen jo niin tottunut, mutta joskus muilla menee hermot (kuten miehelläni) jatkuvaan säätämiseen.

    Esimerkki reissun päältä: Kiivettiin ystäväni kanssa ottamaan kuvia erään linnan "parvekkeelle2", josta oli siis portaat sisäpihalle, eli jokaikinen henkilö linnan sisäpihalla näki meidät puuhissamme. Otin kuvia puhelimellani, kunnes tuli tarve pyyhkäistä likaista kameranlinssiä. Jota tietysti aloin puhdistamaan hameenhelmallani. Normaalisti en pidä hirveästi helmoja yllä, joten jossain vaiheessa havahdun siihen, että a) olen nostanut helmani todella ylös puhelintani siistiäkseni b) alla olevat, terassilla istuvat miehet heiluttavat käsiään, nauravat ja viheltävät. Olin siis ajatuksissani nostanut helman niin korkealle, että vilautin siinä samalla sitten kaiken mitä hameen alta löytyi. Ratkesimme jäätävään nauruun ystäväni kanssa, mutta samalla hävetti kyllä ihan hirveästi, posket helottivat varmasti kirkkaan punaisina. Hipsimme aika pian pois tapahtumapaikalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävelevä katastrofi - ihana ♥ On muuten harvinaisen lohduttavaa kuulla, että sielläkin on yksi tunari. Sitä unohtamatta, että tuo tarinasi oli ihan huippu ja nauroin täällä vedet silmissä mielikuvalle :'D

      Munkaan mies ei oikein osaa arvostaa tätä ainaista toilailuani, vaan yleensä se huokaa syvään mun iskiessä raajojani milloin mihinkin kaapin kulmaan ja kysyy, että onko ihan pakko koko ajan riehua. Ymmärtäisivätpä, että ei me tahallaan olla tällaisia ja kuinka rankkaa moinen elo välillä onkaan :D

      Poista
  4. Haha, aivan mahtava postaus! Tosi erilainen kuin postaukset yleensä. Ihan kamala tuo juttu, jossa alushoususi olivat lenkkipolun varrella. Tuota ei kyllä ehkä heti uskoisi tapahtuneeksi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihan superisti kehuista! Joo jäi kyllä vikaan kertaan omien pyykkien kuivattelu tuolla kuivaushuoneessa. Pirautin asiasta isännöitsijällekin kysyäkseni, että onko tällaista sattunut useamminkin, niin tämä järkyttyneenä hetken hiljaisuuden jälkeen totesi, että ei ikinä :D

      Poista
  5. Tosin hauska ja hyvin kirjoitettu postaus! <3 haha repesin kyllä monta kertaa (hyvällä) tätä lukiessani :)
    Et oo ainoo säheltäjä&teloja; täällä toinen ammattilainen..

    https://fuckmylife4me.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ♥ Ihana kuulla, että postaus sai nauramaan. Ja haha, siellä siis kanssa yksi samanlainen sählä! :D

      Poista
  6. Huikee postaus! :D Mä säästyn usein isommilta sähläämisiltä, mutta sitten kun tapahtuu niin tapahtuu! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha kiitos! Voiei, onneksi sentään et kauhean usein onnistu toheloimaan :-D

      Poista
  7. Siis apua miten ihana ja hauska postaus, mä oikeesti naurahtelin ääneen! :D Ihan huippua että teit tällaisen postauksen, tän kaltaisia tarvittaisiin blogimaailmaan enemmän<3

    www.ellileppiniemi.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kehuista :) Hauska juttu, että teksti sai nauramaan!

      Poista
  8. Hahah, pitkästä aikaa luin sellasen postauksen, joka sai mut nauramaan oikein ääneen! :D Ihan mahtava postaus! Mäkin oon kyllä aikamoinen sählääjä :D Pari vuotta sitten auton ovea sulkiessani jätin sormeni auton oven väliin, vaikka tiedostin että ovi on sulkeutumassa. Viime vuoden lopussa nousin portaita koulussa toiseen kerrokseen ja viimeisellä portaalla onnistuin jotenkin kaatumaan niin että löin pääni aika lujaakin vastapäätä olevaan seinään. Tästä viimesimmästä jutusta ei oo ees kauaa: olin yksin kotona, koska äiti oli töissä ja pikkusisko lähtenyt hetki sitten kaverilleen. Olin menossa suihkuun, kun ovikello soi. Ajattelin, että pikkusisko on unohtanut jotain. Menin ilman paitaa avaamaan oven ja ei siellä oven takana ollutkaan pikkusisko. Siellä oli mies, joka oli tuomassa meille öljyä ja antoi laskun öljystä. Voi luoja, kuinka hävetti :DD Tästä lähin laitan kyllä paidan päälle kun kuulen ovikellon soivan, oli tulija kuka tahansa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan mahtavaa, että postaus viihdytti! Ai kauhea noita sun tarinoita, varsinkin tuo viimeinen sai mutkin kikattelemaan mielikuvasta :-D

      Poista
  9. Hahhah olipa hauska lukea sun sähläilyjä :DD Mulle tämä kesä on ollut pientä itsesänsä telomista ´, mutta onneksi ensiapureissuilta on vältytty :)

    http://simplylovingstyles.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-D Hyvä sentään, ettei sun ole tarvinnut ensiapuun lähteä pienten haavereiden takia :)

      Poista
  10. Hahaa ei oo totta! Sai kyllä mutkin tirskahtelemaan tää postaus. :D Onnekseni mulle ei oo pitkään aikaan sattunut mitään erikoisen outoa, enkä oo itseäni pahemmin telonut (koputa puuta) vielä... Vessanpönttöön tykkään pudotella niin hammasharjoja kuin kynsilakkapulloja - niitä on sit kiva lähteä noukkimaan sieltä takasin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa kuulla, kuinka tämä postaus on naurattanut näin monia :-D Vähän ajattelinkin, että kun olen näin koominen ja sangen tapaturma-altis tyyppi, niin miksi en kääntäisi hommaa positiiviseksi ja ilahduttaisi muita näillä stooreilla. Hyh sentään, vessanpöntöstä on maailman kamalinta onkia yhtään mitään sinne vahingossa pudonnutta pois :D

      Poista
  11. Ihana tää postaus! Tai siis kamalaa miten sulle koko ajan sattuu ja tapahtuu, mut hauskahan näitä on lukea :D Ja ite oon kyllä ihan samanlainen tohelo, aina kolhimassa itteäni joka paikkaan. Mulla on myös tuo kierokaula noidannuoli ollut tosi pahana ja aina välillä tulee lievempänä uudestaan, hauska tietää etten oo ainut kierokaula :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Eikä, sielläkinkö on yksi kierokaulasta kärsinyt :-D On muuten harvinaisen inhottava vaiva, eikö?

      Poista
  12. Kiva postaus ja oli mukava lukea että jollekin muulle sattuu myös kaikenlaista :D

    http://unelmaani.blogspot.fi

    VastaaPoista
  13. Mahtava postaus! :D Varsinki toi ensimmäinen alusvaatekohta, whaaat miten joku keksii tollasta ja miten osuki sun kohalle!? Oon ite kans yhenlainen säheltäjä, oon joskus miettinytkin miten jotkut on niin cooleja ja onnistuneita kun ite on tällanen säheltävä sunnuntaikappale näissä asioissa. :DD

    Omista jutuista tulee ekana mieleen se, että mursin pikkuvarpaani juostessani meidän kodin portaita päin, koska mulla oli niin kova kiire kattomaan Serranon perhettä jota mun sisko ei voinu laittaa pauselle. Siinä vielä leipälautanen kädessä juoksin vauhilla olkkariin ja pam! Varvas murtuneena istun ja itken lattialla kun sisko ei saa happea naurultaan. :D Ja toinen huvittavan kuulonen judu mitä mulle on tapahtunu muutamaan kertaan on se, että ahtaassa vessassani oon onnistunut pari kertaa lyömään takaraivoni lavuaariin ihan mielettömällä voimalla noustessan pytyltä. Kuulostaa aika pöljältä mut oon ollu kumartuneena enkä muistanu lavuaarin olevan niin lähellä ja noussu nopeasti ylös. Näistä muutamasta takaraivokolahduksesta muut oli kivuliaita ja yks niin kova pamaus, että mulla lähti taju hetkeksi. Vähän oli koomista kertoa kaverille, että sori kun kesti vastata sun viestiin, löin takaraivon lavuaariin ja pyörryin... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh kiitos kiitos! :D En kanssa tiedä, miksi juuri mun alkkarit piti nyysiä.

      Herranen aika noita sun stooreja! Varpaan murtuminen on muuten harvinaisen kivulias kokemus, tuo varmasti siis sattui ja kovaa sittenkin. Miten ihmeessä oot onnistunu lyömään pääsi noin lujaa että taju lähti, ihan kauhea juttu :-D

      Poista
  14. Hyvä postaus! Voin kyllä samaistua tähän. Oon aika kova säheltämään. Mun kanssa aina sattuu ja tapahtuu. Toi paita oli todella kiva ja osuva tähän postaukseen :)

    https://veerakaisla1.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos kehuista! Tuo paita on kyllä just niin mua, että oli pakko ottaa se kuviin mukaan.. :-D

      Poista