Piknikillä

18.8.2017

Se on muuten totisinta totta, että ruoka maistuu paljon paremmalta ulkoilmassa nautittuna. Tänä kesänä on tullut käytyä piknikillä vain muutaman kerran, joten eilen kivan ilman innoittamana päätettiin siskon kanssa linnoittautua ulos eväiden kera. Me napattiin mukaan pari vastapaistettua ja täytettyä pikkupatonkia, vesimelonia, persikoita, viinirypäleitä, jääkahvia, vitamiinijuomaa ja tummaan suklaaseen dipattuja banaaneja kookoshiutaleilla koristeltuna. Makuelämys ja piknik kokonaisuutenakin oli ihan 5/5 ihanan kesäpäivän ansiosta. Onko mitään suloisempaa, kuin superherkullisten eväiden popsiminen hyvässä seurassa samalla, kun aurinko lämmittää hipiää ja vieno kesätuuli leikkii hiuksilla. Tällä hetkellä meno ulkona ei tosiaankaan näytä samalta vesisateen takia ja olikin nappivalinta järjestää tämä piknikhetki juuri eilen. Eväskuvia katsellessa pääsee heti siihen samaan fiilikseen, joka eilen vallitsi, ja pääsee varmasti myös myöhemminkin kesän lipuessa kohti loppuaan. Just tän takia tykkään räpsiä kuvia niistä mahtavista kokemuksista, jolloin niihin voi palata jälkikäteen ja muistella hymy huulilla, että hitsi miten hauskaa tuolloin olikaan. Samaten jos syksy tai talvi tuntuu jostakin syystä tosi kurjalta, voi näiden kuvien kanssa palata salaa takaisin kesään ja lämpöön. Sekä muistaa, että kyllä se sieltä vielä tulee uudestaakin tuoden mukanaan kaikkea uutta kivaa.

Oletko sä käynyt tänä kesänä piknikillä?

Aamut

16.8.2017

En ole koskaan oikein osannut määritellä itseäni joko aamu- tai iltaihmiseksi. Molemmissa on omat hyvät puolensa, jotka tekee valinnasta lähes mahdottoman. Illalla on ihanaa päivän ollessa pulkassa vain olla möllöttää ja keskittyä täysiä rentoutumiseen. Kun voi vain olla ylpeä itsestään ja saavutuksistaan - ja lopulta kömpiä lakanoiden väliin lepäämään. Silti aamuissa on se oma vibansa, josta tykkään ihan superpaljon.


Rakastan aamuissa yksinkertaisesti sitä, kun kaikki on mahdollista. Sä voit itse vaikuttaa siihen, millainen päivästä tulee ja mitä aiot sen aikana tehdä. Vaikka olisi tiedossa yhtä jos toistakin työmaata, pystyy näihin vielä tässä vaiheessa kanavoimaan energiansa Pystyn tähän-tyyliin. Tai jos aamu vaikuttaakin mälsältä niin ajatus siitä, että päivän mittaan voi tapahtua mitä tahansa kivaa, on todella lohduttavaa. Uskon vakaasti siihen, että millainen aamu, sellainen päivä. Jos aamu alkaa hyvällä mielellä, tulee päivästäkin todennäköisesti hyvä. Sillä on suuri merkitys minkä fiiliksen ottaa tuleville tunneille ja millä tavalla ne ottaa vastaan.


Arvostan pienen hetken pyhittämistä ihan vaan itselleni jokaisena aamuna. Se voi olla vaikka kahvi- tai teekupin kanssa vietettävä hengähdystauko taikka parin minuutin venyttelytuokio. Sellainen ilman mitään muuta virikettä (lue: puhelinta) vietettävä pieni tovi, jolloin on ainoastaan omien ajatuksiensa kanssa - ja ehkä vähän myös rauhallisen musiikinkin. Rehellisesti mä en kestä tolkuissani, jos en saa välillä viettää sellaisia "silmät kiinni ja hengitä"-sessioita, jolloin ainakin mun akut latautuu parhaiten. Näistä hetkistä saa voimaa ja tuntee olevansa läsnä just tässä ja nyt. Paras aika näille on mun mielestä just aamu ja näin heti päivän alusta saa sen pikkuisen paussin ja ajatukset paremmin kasaan. Mikä parasta, tällainen oma aika kohentaa mielialaa mielettömän paljon. Aamu on huippua aloittaa sillä hyvän fiiliksen virralla ja kun nämä vibat saa vielä kanavoitua oikein, ne kestää päivän riennoissa pitkään mukana.


Mä olen ottanut uudeksi, varsin hyväksi tavaksi varata pienen tovin aamusta venyttelyyn. Käytän ensin heti herättyä koiran lenkillä, syön aamupalan ja leikin koiran kanssa samalla hörppien kahvia. Kun Nemo saa leikistä tarpeekseen ja aloittaa itsekin aamupalan popsimisen tai suuntaa parvekkeelle katselemaan ohikulkevia tyyppejä, on mitä täydellisin hetki omalle laatuajalle. Tällöin ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa vieressä tylsistyneenä tuijottavasta nelijalkaisesta, eikä mahakaan enää kurni. Hyvän fiiliksen tuova biisi siis soimaan ja venyttelemään. Mun on pakko tähän väliin heittää yksi lemppari venyttelysettini Blogilatekselta, jonka avulla saa todella niin kropan kuin mielenkin voimaan hyvin. Muistan nykyään liikkeet ulkoa ja vedänkin ne yhden-kahden biisin aikana ilman videon apua, jolloin voin opastuksen sijaan keskittyä vielä paremmin olemaan ajattelematta mitään. 3-6 minuuttia ei vie aamusta aivan mahdottoman paljon aikaa ja kun otetaan huomioon näiden parin minan aikana tapahtuva huikea positiivinen vaikutus koko kehoon ja mieleen, on se hyvä ja paikallaan oleva uhraus.

Miten sulla on tapana viettää aamusi?

Paperpag-housut

13.8.2017

Mulla ei ole oikeastaan koskaan ollut mitään muita (pitkiä) housuja kuin farkkuja ja collegeja, ja ihmisten ilmoilla käytössä on ollut lähinnä pelkästään ekana mainittuja. Eikä kyllä sillä, että olisin aiemmin osannut kuvitellakaan käyttäväni muita alaosia. Valitettavaa mutta totta. Keväällä ostamani boyfriend-farkut oli eka läpimurto pillifarkkujen korvaamisessa ja nyt viimein sain käsiini jotain aivan uskomattoman ihanaa ja erilaista tavanomaiseen tyyliini verrattuna. Olin itseasiassa katsellut näitä paperpag-mallisia housuja jo kesän alussa Nellyn sivuilta, mutta nämä yksilöt olivat materiaaliltaan muistaakseni trikoota. Hankkiminen jäi siis vielä harkintaan, koska trikoiset housut kyseisen mallisena ei kuulostanut järinkään houkuttelevalta. Tai ainakaan mun kaaliin ei uponnut, miten ne voisi istua missään määrin hyvin (prove me wrong). Onneksi kuitenkin jäin vielä pyörittelemään asiaa päähäni, sillä vastikään bongasin BikBok:in Instagramista kuvan, jossa komeili nämä superihanat uutuuspöksyt. "Pakko saada. Pakko."

Myönnettäköön, että koin ensikohtaamisella pientä kriisiä näiden housujen kanssa. Siis ihanathan nämä oli, siitä ei ollut kiinni, mutta miten mun pitäisi osata käyttää näitä. Ylipäänsä miten yhdistää, minkä värin kanssa ja sitä rataa. Kuitenkin ottaessa ekat kävelyaskeleet tajusin miten mielettömän hyvältä ja kevyeltä ne tuntuikaan päällä. Välillä fiilis oli vähän kuumottavasti sellainen, kuin ei olisi housuja ollenkaan. (Sitä päivää siis odotellessa, kun meinaan laittaa nämä jalkaa ja lähdenkin mitään tajuamatta pelkissä alushousuissa liikkeelle...) Siinä vaiheessa se, että ostos olisi jäänyt tekemättä, ei ollut enää edes mahdollisuus. Pian mukavuudentunteen rinnalle kipusi yksinkertaisia asukokonaisuuksia, joista on hyvä ainakin aloittaa - kuten juurikin kyseiset paperpag pantsit, valkoinen t-paita, vaalea laukku ja vaaleanruskeat ballerinat. Combo on simppelimpääkin simppelimpi, mutta yksinkertaisuus pukeutumisessa on enemmän mun juttu. Sitä paitsi nää housut antaa kuitenkin kivaa ilmettä asuun ja tekee kokonaisuudesta tyylikkään. Ja onhan ne nyt aika täydelliset jo muutenkin. 

Mitä sä tykkäät tällaisista paperpag-housuista? 

I'm naturally funny because my life is a joke

9.8.2017
Mä oon sellainen ihminen, jolle aina sattuu ja tapahtuu. Sen lisäksi, että osaan olla ybernolo tyyppi, onnistun vähän liiankin usein joko telomaan itse itseäni mitä kummallisimmin tavoin, taikka satun olemaan väärään aikaan ja täysin väärässä paikassa, ja näin ollen annan muiden hoitaa homman kotiin ihan vahingossa. En pysty välillä itsekään käsittämään, että miten onnistun, mutta näin on aina ollut ja tulee varmaan olemaan myös jatkossakin.


En tiedä teistä, mutta toisinaan löydän itseni niin absurdeista tilanteisa ettei tosikaan. Tällöin ei oikeasti pysty muuta kuin jäätymään, ja ensijärkytyksestä toivuttua miettimään että mitä ihmettä just tapahtu. Ja sitten taas jäätymään, mutta tällä kertaa monttu auki.

Tällaisia hetkiä olen kokenut ihan vaan jo tänä vuonna, kun..
..olin aamulenkillä koiran kanssa ja löysin kuntopolun varresta puun oksalta kahdet alushousuni. Olin pessyt edellisenä päivänä pyykkiä ja kuivattanut ne yhteisessä käytössä olevassa kuivaushuoneessa. Illalla pyykkejä pois hakiessa ihmettelin hetken miten tuolla vihoviimeisellä ja kauimpana ovesta olevalla langalla on tuollainen rako alushousurivissä. Tuumasin varmaan, että ehkä puhallin on liikutellut niitä ja sen enempää antamatta tilanteelle huomiota keräsin pyykkini pois. Seuraavana aamuna vieläkin puoliksi unessa spottasin lenkkipolun vieressä puussa parit alushousut ja taisin eka naureskella, että kukakohan ne on tuohon laittanut. Pari sekuntia myöhemmin mieleeni tuli ajatus, että onpas muuten tutun näköisiä, eikä aikaakaan kun tajusin niiden olevan minun. Ei siinä. En ollut käynyt pyykkirumban jälkeen noilla nurkilla lenkillä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää se, että joku huumoriveikko on käynyt nappaamassa housuni kuivaushuoneesta ja ripustamassa ne puun oksalle. 
..kävelin kotona aamulla ilman paitaa ja huomasin, että nostokurki meni keittiön ikkunan edestä. Meidän kerrostalossa oli menossa jokin kuntotarkastusrumba ja ulkopuolelta seinistä otettiin näytteitä tätä varten. Toki meille oltiin tästä ilmoitettu ja tiedostin myös nosturin liikuskelevan pihalla, mutta tapani mukaan ajattelu ei taaskaan ollut vahvimpia puoliani. Olin aamulla heittänyt yöpaidan pesukoriin ja lähtenyt etsimään päällepantavaa samalla kun hoilailin ja jorailin menemään. Saatua paidan käteeni kävelin kohti keittiötä ja huomasin nostokurjen menevän juuri siitä ikkunani ohi. Tiedä sitten menikö se koppakin työmiehineen (luultavasti siis meni). Noh, hupia niiden työpäivään jossei muuta. Note to self - kaupungissa ei kannata edes kotonaan hillua puolialasti ELLEI verhot ole kiinni.
..upotin molemmat käteni kalustemaaliin yksin kotona ollessa ja honasin, ettei se muuten lähdekään samalla tavalla pois kuin vesiohenteinen maali. Olin juuri maalannut keittiöni ruokailuryhmän ja lähdin pesemään työvälineitä. Jynssäsin pensseliä molemmin käsin ja ihmettelin, että miten se maali ei lähde sudista minnekään. Nanosekuntia myöhemmin tajusin, että jos maali ei irtoa pensselistä pelkällä vedellä, niin ei se varmaan muuten lähde käsistäkään. Jep, ei lähde. Siinähän sitten seisoin avuttomana molemmat kädet tuhannen tahmeana maalista ja vedestä ja mietin, että mitä tuli taas tehtyä. En voinut Googlata millä maalin saisi pois, en soittaa kenellekään pyytääkseni apua, taikka puhelimitse anomaan poikaystävääni tulemaan äkkiä kotiin. Pienimuotoinen pakokauhu saattoi iskeä miettiessä, että kuolenko nyt tähän vai mitä. Onnea on maalaisjärjen omaaminen, ja tajusin kädet paperilla vuorattuna lähteä hakemaan keittiöstä rypsiöljyä ja Fairya, joilla sain vapautettua itseni tuosta järkyttävästä tilanteesta.


Kuten sanottua, mielen järkkymisen lisäksi myös kroppani on joutunut kokemaan kaikenlaista. Ei ehkä niinkään massiivisia vaurioita vaan lähinnä sellaisia, jotka saa porukan silmät suurenemaan näistä niille kertoessa. Ihan siis vain siksi, ettei kukaan (minä mukaanlukien) ymmärrä, miten moiset on edes mahdollista toteuttaa. 

Olen muun muassa..
..viiltänyt kämmeneeni jääpalalla aika kivan vekin
..luontokuvia ottaessa ja siinä samalla hutaistessa oksan pois louhitun kiven vieressä nykäissyt sormeeni luultavasti tikkejä vaatineen haavan sillä kivellä (arvatkaa vaan halusinko sillon överisti piikkikammoisena lähteä ensiapuun?)
..kävellyt päin ovenkarmia neule kädessä ja onnistunut upottamaan sukkapuikon reiteen jokusen sentin verran
..löytänyt viime vuoden huhtikuun alussa varmaan viimeiset olemassa olevat jääkiteet kengän alle ja vetänyt niin huolella lipat, että toinen olkapää kiukuttelee edelleen
..vetänyt itseä kaapin ovella turpaan
..tökännyt vastikään (taas) hammasharjalla silmään hampaita pestessä
..saanut Akuutti kierokaula-nimisen (:D) noidannuolen niskaan. Mun pää siis kirjaimellisesti oli aivan kenossa sen lihaskrampin takia. Sairaanhoitajalla oli vähän naurussa pitelemistä, kun kävin hakemassa saikkua hillittömän niskakivun takia ja tämä lääkärin kanssa yhteistuumin päätyi edellämainittuun diagnoosiin. Oli muuten ehkä elämäni koomisin sairasloman syy.

Välillä kohtalo myös puuttuu peliin ja jos omien raajojeni liikeradat ovat liian kauan pysyneet hallituilla sfääreillä, tulee joku muu ja kumauttaa mua vahingossa jollakin. Tai sitten vain onnistun sijoittamaan itseni juuri siihen kohtaan, mihin ei pitäisi. Kuten riparilla, jolloin sain virsikirjasta silmäni mustaksi kaverin heiluessa sen opuksen kanssa. Taikka festareilla istuskellessani maan tasalla joku heppu tuli ja loikkasi päälleni koko painollaan siten, että jalkateräni jotenkin venähti/revähti/taittui, etten kävellyt sillä kunnolla pariin viikkoon.


Mä en usein itsekään ymmärrä miten onnistun olemaan tällainen tohelo, saatika sitten miten jaksan olla omassa seurassani 24 tuntia vuorokaudesta. Onneksi elämä ei kuitenkaan ole niin vakavaa, joten ensishokista selvittyä asiat pystyy ottamaan huumorilla. Just siitä kertoo myös tämä tuunaamani paita, jonka sanoma sopii mulle aivan täydellisesti. Kenellekään ei taida tulla enää mikään yllätyksenä mitä mun toilailuihin tulee. Yleensäkin jonkin varsin hasardin tapahtuman sattuessa laitan kavereille viestiä, että "et ikinä arvaa mitä tapahtu", on vastaus yleensä laatua "joko taas :-D".

Kuulutko sä samanlaisiin säheltäjiin kuin tämä tyttö täällä, vai osaatko olla ihmisiksi?  

Ihana (ja vegaaninen!) parsakaali-fetapiirakka

7.8.2017

Mun on pitkään tehnyt mieli testata tuota paljon kehuttua vegaanista fetajuustoa ja eritoten miten se käyttäytyy leivonnassa, mutta ennen viime perjantaita en ollut saanut aikaiseksi. Kaverini täytti vuosia ja tälle synttärikemuja suunnitellessa tajusin tilaisuuteni tulleen. Tarjouduin siis ilomielin jeesaamaan ruokapuolessakin, koska sen lisäksi että on ylipäänsä kiva auttaa, sain vihdoin syyn testata vegefetaa piirakassa. Tarkoitus kun oli muutenkin pitää ruokapuoli kokonaan vegaanisena (!!), niin tämä mahdollisuus tuli aivan täydelliseen saumaan. 

Lopputulos yllätti mut ja ilmeisesti muutkin iloisesti, sillä iltaan mennessä vuoka oli pienenpientä viipaletta vaille tyhjä. Myönnän ensin ihmetelleeni sitä, miten feta ilmeisesti suli kokonaan täytteen sekaan, mutta ei se oikeastaan haitannut ollenkaan. Maku oli sen verran bueno, ettei fetasattumia jäänyt juuri kaipaamaan. Musta onkin aivan ihanaa, miten jotkut huipputyypit on osanneet kehitellä näin hyviä "juustoja" korvaamaan eläinperäiset tuotteet. Ja vieläpä niin hyvin, että tällä versiolla tehty piirakka maistui täysiä kaikkiruokaisillekin. 


Parsakaali-fetapiirakka (vegaaninen)

Pohja
3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
1 dl maustamatonta soijajogurttia
75 g margariinia
2 rkl vettä

Sekoita keskenään jauhot sekä leivinjauhe, ja lisää joukkoon soijajogurtti, vesi ja margariini pieninä paloina. Miksaa tasaiseksi massaksi ja taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle. Paista pohjaa 225 asteessa viiden minuutin ajan.

Täyte
100 g parsakaalinnuppuja
paketti vegaanista fetajuustoa (esim. Sheese Greek style)
2 dl maustamatonta soijajogurttia
0,5 tl basilikaa
0,5 tl suolaa
1/4 tl pippuria

Keitä parsakaalinnuput aavistuksen verran pehmeämmiksi, mutta älä kuitenkaan aivan kypsäksi asti. Leikkaa fetajuusto sopivan kokoisiksi kuutioiksi ja sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään. Levitä täyte uunissa käyneen piirakkapohjan päälle ja paista piirakkaa 200 asteessa uunin alatasolla noin 25 minuuttia. Jäähdytä ennen tarjoilua!

PS. Jos ei niin villiksi halua ruveta, että käyttäisi maidotonta fetaa, toimii ohje varmasti täysiä tavallisenkin fetajuuston kanssa ☺


Mitä sä leivoit viimeksi?

Denimiä ja nyöriä

3.8.2017
T-shirt - H&M | Denim jacket - H&M | Skirt - Forever 21 | Shoes - Converse | Necklace - Glitter

Jos jotakin olen oppinut tänä kesänä niin sen, ettei farkkutakki petä koskaan. Se tekee asusta kertaheitolla ihanan kesäisen ja raikkaan, sekä yksinkertaisesti näyttää vaan ihan mielettömän hyvältä. Varsinkin just tän nyöreillä koristellun hameen kanssa farkkutakki toimii täydellisesti, eikä näiden kaveriksi oikeastaan tarvitakaan muuta kuin valkoinen t-paita ja samanväriset tennarit. Niin yksinkertainen, mutta silti niin hyvä combo, joka raivasi tiensä yhdeksi lemppariasukseni.

Keväällä erilaisia asuja mallaillessa huomasin, että beige/vaaleanruskea sävy natsaa aika kivasti farkun kanssa. Olen aiemmin vähän arastellut ruskeaa väriä tyylissäni mutta annettua tälle mahdollisuuden tajusin, että ehkä se onkin ennemmin mahdollisuus kuin uhka. Alun perin tykästyin hameen etuosassa olevaan nyöritykseen ja hetikohta perässä sitten tulikin ihastuminen värimaailmaan. Sehän näyttääkin varsin hyvältä oikein yhdistynä. Kesälookkiin vaaleanruskea sopii luonnonläheisyytensä ansiosta mun mielestä mainiosti, ja vähän päivettyneellä iholla se näyttää entistäkin paremmalta.

Miltä farkun ja beigen yhdistelmä näyttää sun silmään?