Photo feed / Mar

31.3.2017

Mun maaliskuu oli täynnä kaikkea ihan sieltä kehnoista olotiloista aina huippuhetkiin asti. Kuukauteen on mahtunut uusien safkojen testaamista, kesähaaveilua, sairastelua, lomaviikko, uskaltautumista ekaa kertaa vähän kevyemmissä kuteissa ulos, mahtavia hetkiä kavereiden kanssa, aavistuksen verran stressiä, uuden kosmetiikan kokeilua ja vain keväästä nauttimista. Vaikka päällimmäisenä mielessä onkin iloiset ajatukset kuluneista viikoista, olen silti superinnoissani huhtikuusta. Siellä odottaa uudet haasteet ja uudet kujeet, joiden pariin pääsemistä en malta odottaa. Juuri siitä syystä olen energiaa ja inspiraatiota täynnä ottamaan vastaan uuden kuukauden, ja heittämään heipat maaliskuulle. Instagramissa mun huhtikuun menoja pystyy seuraamaan nimimerkillä @hhennv!

Mitä sun maaliskuuhun kuului? 

Tän hetken positiiviset

29.3.2017

 ♥ Pidentyneet päivät. Kuinka paljon helpompaa herääminen onkaan, kun aurinko nousee aikaisin eikä tarvitse kömpiä pimeässä sängystä ylös kasin aamuja lukuunottamatta. Ja onneksi niitä ei tällä viikolla olekaan ollut kuin yksi. On myös ihan superihanaa, kun ei enää ole tarvetta iltapäivällä kytätä kelloa ja laskelmoida monenko aikaan lähtisi lenkille, jotta sen ehtisi heittää silloin kun vielä näkeekin jotakin. 

Hyvä treeni. Mulla on ollut hirveästi kaikkea meneillään viime aikoina, eikä aikaa treenaamiseen ole ollut oikeastaan ollenkaan. Nyt sain kuitenkin alkuviikolla varastettua hetken pienelle vatsalihas- ja pepputreenille ja pakko myöntää, että tauon pitämisen kyllä huomaa. Jospa sitä nyt saisi järkättyä useamminkin aikaa kropan huollolle.

Organisoitu kalenteri. Istahdin eilen pöydän ääreen kalenterini kanssa ja kirjoitin kaikki deadlinet sekä muut muistettavat asiat ylös. Joka viikolle on nyt oma TO DO-listansa, että mitä mihinkin mennessä olisi hyvä saada aikaan. Laitoin vielä erikseen yhdelle sivulle kaikki hoidettavat hommat ja vaikka sen työmäärän näkeminen yhdellä sivulle vetääkin naaman aika vakavaksi, on kuitenkin kiva kohtia yliviivatessaan huomata mitä kaikkea on saanut aikaiseksi. Ehkä siis ensin keskityn viikkolistoihin ja näitä selätettyä uskallan vilkaista tuota koko kevään tehtäväosiota. 



Huhtikuun tulo. On hullua miten nopeasti alkuvuosi on hurahtanut, ja parin päivän päästä tosiaan ollaan jo toisen kevätkuukauden puolella. Tuntuu, että vastahan vuosi alkoi, mutta nyt ollaankin jo tosi lähellä kesää. Tokikaan se ei haittaa yhtään, on aivan supermahtavaa päästä vihdoin talvesta ja tikkitakeista eroon ja alkaa laatia suunnitelmia kesälle.

Puhtaat pyykit. En ole kovinkaan suuri kotitöiden fani, mutta pyykkääminen on se juttu josta tykkään. On jollain kierolla tapaa itseasiassa tosi kivaa tunkea pyykkikorin sisältö pesukoneeseen ja napata sieltä sitten puhtaat lemppari huuhteluaineelta tuoksuvat pyykit ulos. Ja koska olen semisti järjestelmällinen ihminen, on mukavinta ikinä ripustaa vaatteet kuivumaan pyykkitelineeseen nätteihin riveihin "oikeille paikoilleen". 

Tulppaanikimppu keittiön pöydällä. Tulppaanit ovat ehdottomasti lempikukkiani ja pitäisin mieluusti jatkuvalla syötöllä maljakon täytettynä. En ollut jokuseen toviin moisia ottanutkaan kauppareissulta mukaan, mutta nyt tuli joku hillitön hinku piristää itseä kukkasilla. Ei neljää egeä voi kovin isoksi sijoitukseksi sanoa, jos niillä saa näin hyvän mielen aikaan.


Vihdoin päätökseen saatu syksystä asti kestänyt kurssi sekä tehty rästitentti. Meillä alkoi viime syksynä melkein heti lukuvuoden alettua kurssi, jossa me tehtiin ryhmissä erilaisia projekteja yrityksille. Vaikka tämä toi kivaa vaihtelua opintoihin ja antoi uutta näkökulmaa alaa kohtaan, oli tästä tullut stressi kuitenkin vähän liikaa omille heikoille hermoilleni. Aina kuukausittain pidettyihin palavereihin piti saada työmäärä x valmiiksi, joten jatkuva deadlinejen kyttääminen oli aika puuduttavaa. Pääsin myös viime perjantaina tekemään viimein vähän rästiin jääneen tentin, joten josko nyt saisin pian tuon kamalan Hylätty-merkinnän pois arvosanojeni joukosta.

Lintujen laulu. Onko suloisempaa ääntä kuin lintujen piiitkän hiljaiselon jälkeen kuulla taas niiden sirkuttelua puun oksilta. Eihän sitä lenkille mennessä enää raaski kuunnella musiikkia kuulokkeista, kun luonto tarjoaa musaa ihan omasta takaa.

Tyytyväisyys vaatekaapin ja -rekin sisältöä kohtaan. Mua on pitkään ärsyttänyt tiettyjen vaatekappaleiden puuttuminen ja pikkuhiljaa olen saanut haalittua nämä puuttuvat yksilöt kasaan. Esimerkiksi kevät-/kesätakkeina mulla ei ole ollut kuin musta bomber, farkkutakki, sekä musta keinonahkatakki. Viime postauksessa näkynyt vaaleanpunainen bomber oli siis enemmän kuin täydellinen lisä kokoelmaani, kuten myös alkuvuodesta itselleni synttärilahjaksi hankkima valkoinen vähän pidempi takki. Tule vain kevät ja lämpimät kelit, olen valmiina!


Mikä sut tekee iloiseksi tällä hetkellä?

Pink bomber

26.3.2017
Bomber - VeroModa | Dress - Forever 21 | Shoes - Converse | Watch - Votch | Choker - Forever 21

En edes muista milloin viimeksi olisin omistanut mitään vaaleanpunaista päällepantavaa. Ehkä ala-asteella? Mulla on ollut jotenkin tosi nihkeät fiilikset tämän värin suhteen vuosikaudet, kunnes viimein nyt tänä keväänä se vaan jotenkin kolahti - juurikin tämän bomberin muodossa. En olisi vielä about kuukausi sitten voinut kuvitellakaan, että minä kiskon ylleni yhtään mitään vaaleanpunaista, mutta niin siinä vain kävi. Tämä takki on maailman suloisin ja samaan aikaan niin asenne. Rakastan tuota kontrastia ihan hulluna ja voi olla, että tämä tulee näkymään päälläni aika usein. Sen lisäksi, että nykyään vaaterekistäni löytyy kokonainen pinkki takki, on siihen viereen eksynyt myös samaa sävyä oleva t-paita. Älä ikinä sano ikinä-sanonta on jälleen kerran todettu toimivaksi. Puhelimeni asuinspiraatiolle varattu kansio on täyttynyt vaaleanpunaisista kuvista ja tunne, että se on se tämän kevään juttu mun tyylissä, on vahvasti läsnä.

Rapea granola

22.3.2017

Tapoja tehdä granolaa on varmaan yhtä monta kuin on tekijääkin ja erilaisia variaatioita tästä tuntuu löytyvän joka puolelta. Se yhdistävä tekijä näistä kuitenkin löytyy, että granola on aivan sairaan hyvää. Ensikohtaamiseni tämän kanssa tapahtui itseasiassa vain jokunen kuukausi takaperin, kun sain kaveriltani joululahjaksi ison purkillisen itsetehtyä granolaa. Se oli niin herkkua, että vedin sitä välillä suoraan purkistakin ihan sellaisenaan. Kyseinen purnukka oli täytetty Kinuskikissan ohjeella tehdyllä granolalla (ohje täällä), mutta nyt pari viimeistä kertaa olen tehnyt sattumat jogurttini sekaan toisella tyylillä.


Ainekset:
5 dl kaurahiutaleita, tai sekoituksena vaikka 2 dl kaurahiutaleita, 2 dl ruishiutaleita ja 1 dl kauraleseitä
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl manteleita
1/2 - 3/4 dl kookos- tai rypsiöljyä
1/4 dl agave- tai vaahterasiirappia
1 dl pähkinöitä (esim. pekaani- tai saksanpähkinöitä)
1 dl kuivattuja karpaloita
1 tl kanelia

Sekoita kulhossa hiutaleet, auringonkukansiemenet, pienemmäksi pilkotut mantelit, öljy ja siirappi. Paista uunissa alatasolla 175 asteessa 10-20 minuuttia riippuen siitä, kuinka paahdettua granolaa haluat. Granola palaa todella helposti, joten kannattaa muutaman kerran sekoitella seosta paiston aikana ja olla tarkkana noin muutenkin. Kun granola on saanut nätin kullanruskean värin pintaansa, voi pellin ottaa pois uunista. Jäähdyttyään hetken voi sekaan heittää pilkotut pähkinät, karpalot ja kanelin. 

Itsetehty granola on maailman ihaninta Alpron mustikkajogurtin kanssa, tuo combo menee täysiä jopa makeannälkäänkin. Maustamattomaan jukraankin tämä antaa suloisen vivahteen ja kuten sanottua - menee se ihan sellaisenaankin suoraan purkista naposteltuna.


Oletko jo ehtinyt itse tekemään granolaa, vai oliko tämä ihkauusi juttu? 

2,5 vuotta sitten

19.3.2017

2,5 vuotta sitten mun maailma mullistui täysin. Elämääni saapui noin kilon painoisessa ja karvaisessa paketissa niin paljon rakkautta ja iloa, sekä myös vastuuta ja vähän huoltakin. Ensimmäisen oman koiran hankkiminen oli suurin ja varmasti myös vaikein tekemäni päätös, mutta yhtä ainuttakaan sekuntia en kadu. Nemo on elämäni valopilkku. Se pieni rakkaus, joka saa mut jokaikinen aamu hymyilemään ja tuntemaan itseni maailman onnellisimmaksi ainoastaan heilauttamalla vähän häntäänsä. Nemosta on tullut näiden parin vuoden aikana niin korvaamattoman tärkeä, etten enää osaisi edes elää ilman sitä pientä hupsua.


Ihaninta koskaan on koirasta huokuva täysin vilpitön rakkaus ja kiintymys. Eilen aamulla havahduin siihen, että Nemo seisoi sängynlaitaa vasten ilmeisesti haluten viereen köllimään. Olin kuitenkin vielä niin uninen, etten kyennyt muuta kuin tipauttamaan käteni lattialle ja vähän rapsuttamaan poikaa. Ei ilmeisesti riittänyt, vaan pienet askeleet kuuluivat matkaavan sängyn toiselle puolelle poikaystäväni luo. Tämä oli näemmä jo herännyt ja räpläsi parhaillaan puhelintaan, joten Nemo koki tilaisuutensa tulleen ja pyysi vähän jeesiä kun musta ei ollut mihinkään. Anelu tuotti tulosta ja pojat pääsi vaihtamaan aamuhalit keskenään. Pian kuitenkin tunsin tassut selässäni, joka oli suuntautuneena sängyn keskustaa päin ja naama oli näin ollen laidan puolella, ja niin Nemo kampesi itsensä ylitseni kainalooni. Voi sitä pusujen ja kiehnäämisen määrää. Onko suloisempaa tapaa herätä, kun toinen ikionnellisena tulee toivottamaan hyvät huomenet. Pusuhetken jälkeen Nemo liimautui vielä hetkeksi niin kiinni muhun kuin vain ikinä pääsi, ja ilmeisesti veti siinä vielä pienet torkut puoliksi peittoni alla. En tehnyt sen vartin aikana mitään muuta kuin katselin ja silittelin sitä karvaturria miettien, että miten ihmeessä olen niin onnekas ja saan pitää moista pientä olentoa vieressäni. Tai ylipäänsä, että miten juuri Nemo oli silloin 7 viikon ikäisenä vielä vauvakodissa asuessaan pentueesta se tyyppi, joka tuijotti mua ilme värähtämättä, kun pidin sen veljeä sylissäni, ja juoksi salamana luokseni sylittelyn loputtua. Valinta oli sillä selvä, Nemo näköjään on meidän koira.


Nemo rakastaa luonnossa liikkumista ihan satasella. Vaikka se pieni kaveri onkin, ei se silti jää ollenkaan jälkeen isojen koirien kanssa yhdessä lenkkeillessä. Kerran itseasiassa käytin samaan aikaan kävelyllä vanhempieni samojedin, siskoni vähän ylikokoiseksi venähtäneen shetlanninlammaskoiran sekä Nemon, ja pikkupoikahan oli valtaosan lenkistä siellä porukan etunenässä tallaamassa eteenpäin. Heitettiin varmaan joku vähän alta neljän kilsan setti, eikä askel alkanut missään vaiheessa painaa kenelläkään koko porukasta. Leikittiin itseasiassa jälkeenpäin vielä pallollakin ihan hyvä tovi, eikä Nemo vielä siinäkään vaiheessa alkanut osoittaa väsähtämisen merkkejä. Hauskaa on se, että olin aikoinani tosi huono menemään ulos ja varsinkin talvella en pistänyt nenääni pihalle ellei ollut aivan pakko, mutta nykyään sitä lähtee ulos enemmän kuin mielellään. Kun koirasta näkee selkeästi sen nauttivan ulkoilusta, oppii itsekin pitämään siitä puuhasta jo pelkästään siksi, että se tekee toisen iloiseksi. 

Jos jotakin Nemo on elämääni tuonut, niin paljon naurua ja hymyä. Jo pelkällä olemassaolollaan Nemo tekee musta superonnellisen, ja ihan hirvittää ajatella kuinka tyhjää ja sisällötöntä elämäni olisikaan ilman tuota murua. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää Nemon ruokalepoja. Meillä on selkeä aamurutiini - ensin heti herättyä lenkki, oman aamupalan syönnin jälkeen menen kahvikupin kanssa olkkariin leikkittämään poikaa pallolla, ja viimeiseltään annan Nemollekin aamupalan. Syömisen jälkeen lempparipallo unohtuu ja pehmolelut on silloin se juttu. Pirteänä ollessaan Nemo haluaa leikkiä aina pallolla, mutta ruoan jälkeen ja illalla väsyneenä se nappaa jonkin pehmolelun hampaisiinsa ja kellahtaa lelu suussa kyljelleen pötköttämään. Aina. Mua edelleen joka aamu  ja ilta liikuttaa tuo tapa, koska Nemo on vaan tällöin maailman suloisin näky. (ei sillä, etteikö se olisi muutenkin)


Ihanin ääni jonka tiedän, on Nemon pienten tassujen töpöttely puulattialla, sekä kuinka toinen illalla pitkän päivän jälkeen raahautuu sängyn alle ja tuhahtaa. Nämä ovat niitä ääniä, jotka tekevät tästä asunnosta kodin. Ääniä, joita rakastan yli kaiken, ja jotka kuullessa hymy ilmestyy aina kasvoille. Kiitos muru, että olet olemassa ja just mun koira

TO DO-lista keväälle

16.3.2017
Vaikka ekaa kevätkuukautta on mennytkin jo puolet ohi, niin suurin (ja paras) osa keväästä on silti vasta edessäpäin. Vielä siis lienee ihan hyvä aika heittää ilmoille muutama tavoite tuleville kuukausille, jotta nämä mielessä pyörineet seikat ei vaan pääse unohtumaan. 


Etsi uutta asuinspiraatiota. Olen tosi mukavuudenhaluinen tyyppi, ja kiskon mieluusti jalkaan Dr. Denimit ja yläosaksi joko neulepaidan taikka sitten jonkin perus t-paidan ja ruutupaidan/neuletakin combon. Kokonaisuus on toimiva arkiasu eikä vaadi juurikaan miettimistä, mutta erilaisten asukokonaisuuksien pohtiminen on hauskaa ajanvietettä. Keväälle otankin haasteeksi pompata pois omalta mukavuusalueeltani ja etsiä useammin ylle jotakin tuosta tavanomaisesta poikkeavaa. Alkuvuodesta löysin ihan sairaan kivat revityt boyfriend-farkut, joiden käyttöönottoa jännään ja lujaa. Vielä vain keli on ollut aavistuksen liian kylmä näille ja koska palelu on kamalaa puuhaa, olen mieluummin malttanut mieleni ja suosiolla odotellut lämpimämpiä ilmoja. Ehkäpä tulevilla viikoilla jo tarkenisi?

Testaa edes muutamaa uutta ruokaohjetta. Aivan liian usein tulee turvauduttua noihin samoihin hyviksi todettuihin perusohjeisiin, joten vaihtelun vuoksi on tosi virkistävää välillä testata jotain uutta. Vastikään itseasiassa sain yllytettyä itseäni ja kokeilin ihkauutta nyhtökaura-kookoscurryn reseptiä (tsekkaa täältä!), joka osoittautui aivan taivaalliseksi. On paljon kivempi miettiä viikon kauppalistaa, kun reseptikirjassa on lukuisia eri vaihtoehtoja ja pystyy valikoimaan laajemmalta skaalalta, että mitäköhän sitä tällä kertaa tekisi.


✖ Kunhan vain lumesta ja jäästä pääsee eroon, ala käymään taas juoksemassa. Viime syksynä ennen lumien ilmaantumista kävin aika useinkin heittämässä pienet spurttilenkit metsässä, koska se tunne jälkeenpäin on vaan jotenkin niin mahtava, ettei sitä osaa edes selittää. Näitä lenkkejä tosin saanee odottaa hetken tuon Kun luonto koittaa tappaa-jään kanssa, joka peittää kaikki polut ja tiet täysin. Hiljaa köpötellessäkin meinaa lentää alvariinsa nurin ja lihakset tuntuu kramppaavan jo siitäkin, kun pihalla liikkuessa sätkii kuin sätkynukke koittaessa liikkua eteenpäin. 

✖ Yritä löytää koulumotivaatioon boostia jostakin. Enää loppurutistus jäljellä, joten kamalasti ei ole vaadittu koittaa jaksaa parin kuukauden verran ja saada edes muutama kiitettävä lisää sinne tokariin. Vähän meinaa alkaa jo hirvittämään tuo harjoitustöiden ja muiden arvioitavien tehtävien määrä, mutta yritys saada ajatukset kasaan on kova. Täytyy varmaan jo heti tänään kaivaa kalenteri esille ja järjestellä aikataulut sopiviksi siten, ettei missään vaiheessa tule hillitöntä kiirettä hommien kanssa.


✖ Kehittele keväisiä DIY-projekteja. Mulla on pari superkivaa ässää hihassa ja inspistä löytyy etsiä lisää uusia ideoita. Pinterest tuntuu olevan pullollaan toinen toistaan ihanampia juttuja ja sitä onkin tullut selattua varsin usein, eikä varmasti myöhemmin kevään aikanakaan se jää täysin taka-alalle.

✖ Muista keskittyä myös omaan hyvinvointiin. Aikataulun kiristyessä mulla on paha tapa koittaa tykittää yhtä kyytiä kaikki alta pois, koska en nauti yhtään tekemättä olevien hommien roikkumisesta, mutta tällä kertaa koitan oikeasti keskittyä siihen, miltä musta tuntuu just nyt. Kun yksi deadline on selätetty, olisiko kenties fiksua taputtaa itseään olkapäälle ja läväyttää läppäri kiinni kuin että alkaa heti paahtamaan toisen kimpussa? Tietty jos energiaa riittää niin mikä ettei, mutta tänä keväänä mennään oman jaksamisen ehdoilla. Ja sen takia koitankin tosissani aikatauluttaa kalenterini siten, että dl:ien välissä olisi hyvin aikaa, eli jos pieni breikki tulee tarpeeseen niin sen voi myös pitää. Aloitin tämän rupeaman jo alkuviikosta, kun pitkän päivän päätteeksi illansuussa kotonakin napotin koneen ääressä kirjoittamassa raporttia. Katseen alkaessa lasittua ja tekstin tuottamisen hankaloituessa huomattavasti nappasin läppärin ruudun pimeäksi, laitoin lenkkarit jalkaan ja lähdin ulos. Kun hyvän tovin verran oli koiran kanssa kävellyt auringonlaskun aikaan rannassa, onnistui tehtävän loppuun tekeminen paljon joutuisammin tauon jälkeen. Ota hetki itselle, joka teepussissanikin lukee, on se fraasi, josta pitäisi tehdä vielä erikseen iso muistilappu jonnekin näkyvälle paikalle. Se on se juttu, joka on avain kaikkeen


Onko sulla mitä tavoitteita tälle keväälle?

Kun elämä alkaa taas voittaa

12.3.2017

Varmaan jokainen tietää, kuinka inhottavaa sairastelu on - oli sitten kyseessä mikä tahansa tauti tai vaiva, joka pakottaa päiväkausiksi laittamaan pelin poikki kokonaan. Päivät valuu sormien läpi tekemättä mitään, olo on turhautunut ja tylsistyminen on viety ihan uudelle ulottuvuudelle. Mutta sitten kun olo kohentuu edes sen aavistuksen verran, että alkaa saamaan taas elämästä kiinni, on fiilis mitä mahtavin. Puhtia tuntuu riittävän vaikka ja mihin, eikä sitä tahdo tuhlata yhtä ainuttakaan sekuntia enää pelkkään lojumiseen. 


Vaikka sairastelu onkin varsin pöhköä puuhaa, on moinen paussi kaikkeen jollain kierolla tapaa välillä ihan okei. Itse ainakin myönnän välillä tuppaavani unohtamaan sen, kuinka kiitollinen terveydestä voi ja pitäisikin olla. Kun jaksaa tehdä asioita ja pystyy nauttimaan olostaan. Kun on maailman ihaninta lähteä ulos lenkille ja jaksaa jopa tallatakin menemään hetken aikaa, sekä siivota kevyeen kaaokseen päässyt koti ilman, että meinaa tipahtaa lattialle ekan imurin kanssa vedetyn metrin jälkeen. On sinänsä tosi hassua, miten tällaisia itsestäänselviltä tuntuvia asioita oppii taas arvostamaan aivan uudella tavalla hetken sairastelun jälkeen. 


Nyt kun on päässyt siitä jäätävästä särystä ja turvotuksesta eroon (on muuten aika kivaa, kun pystyy taas haukottelemaan ja vähän jopa jo hymyilemäänkin), en oikeastaan malta odottaa huomiseen uuteen arkeen pääsyä. Parin viikon epäsäännöllisen elämän jälkeen loma- ja tenttiviikon takia on aika rauhoittavaa päästä tavallisen arjen pariin uuden jakson alkaessa. Tokikaan kasin aamut ei ole sieltä kaikkein nautinnollisimmista päästä, mutta tässä vaiheessa mikä vaan on mukavampaa kuin kipeily. Sitä paitsi kohta tämäkin lysti loppuu, sillä jos nyt oikein laskeskelin, niin koulua on jäljellä tämän kevään osalta enää vaivaisen 8 viikon verran. Toukokuun 4. on siis vika tentti ja vaikka päässä onkin pieni kutkutus päästä tästäkin lukuvuodesta eroon, tuntuu silti tosi oudolta päättää taas yksi vuosi opintojen parissa. Vielä jos kesätöidenhaun kanssa käy kehnosti, niin johan siinä pieni ihminen pomppii seinille pelkästä tekemisen puutteesta. Nyt voinee siis hetken vielä olla iloinen arjen pyörittämisestä varsinkin, kun elämä alkaa pikkuhiljaa olla taas voiton puolella.

5 X Netflix suosikit

10.3.2017
Mun elämä on viimeiset pari päivää rajoittunut oikeastaan sohvalla makaamiseen ja Netflixin tuijottamiseen. Kävin keskiviikkona iltapäivällä tenttiviikon päätteeksi leikkuuttamassa jo toisen viisaudenhampaan irti, kun nuo eivät pieniin leukoihini mahdu kunnolla kasvamaan. Ero ensimmäiseen kokemukseen on valtava. Ekalla kerralla leikkauksen jälkioireilut rajoittui ainoastaan pieneen pari päivää kestäneeseen kuumeentynkään ja se siitä. Tosin sillä kertaa operaatio oli vaivaisessa viidessä minuutissa ohi, kun taas tällä kertaa jouduttiin ronkkimaan vähän enemmän. Tuloksena oli kuume, aivan järkyttävä kipu, jonka takia itkin koko keskiviikkoillan puudutuksen hävittyä ja heräsin vielä viime yönäkin kolmelta ottamaan särkylääkettä, sekä söpösti turvonnut poski, joka saa mut näyttämään semisti hamsterilta. That's why täälläkin päin on ollut vähän hiljaista. Onneksi sentään kuumeilu tuntuu olevan tiessään, joten eiköhän tästä selvitä.

Kuten sanottua, motivaatio ja energia tehdä mitään muuta kuin lojua sohvalla on ollut pyöreä nolla. Onnea tällaisina päivinä on Netflix ja sen loistava tarjonta kivoja sarjoja, leffoja ja dokkareita. Näistä parista sarjojen täyteisestä päivästä inspiroituneena ajattelin vinkata muutaman oman lempparini Netflixistä.

Gossip Girl
Jos joku ei ole vielä päätynyt Gossip Gilriä katsomaan, niin kiireen vilkkaa Netflix auki ja sarja pyörimään! Olen jo kahdesti katsonut kaikki tuotantokaudet läpi ja varmaan jossakin vaiheessa voisi katsoa ne kolmannenkin kerran. Netflixistähän löytyy siis kaikki tuottarit, joten vikoja kausia ei tarvitse alkaa onkimaan mistään muualta netin syövereistä taikka alkaa hankkimaan niitä DVD:nä. Sarja perustuu New Yorkin Upper East Sidella asuvaan varsin varakkaaseen teini-ikäiseen kaverijoukkoon ja sisältää aimo annoksen kieroilua ja draamaa. Kokonaisuudessaan aivan mahtavaa viihdettä, josta ei vaan saa tarpeekseen. Huomasin muuten vastikään, että Gossip Girl perustuu Cecily von Ziegesarin kirjasarjaan, joka varmasti päätyy kesällä luettavien kirjojen listalle. Tai ainakin heti siinä vaiheessa, kun tenttikirjojen aiheuttamat kauhut lukemista kohtaan alkaa hälvenemään.

Pretty Little Liars
Pretty Little Liars kuuluu samaan kastiin Gossip Girlin kanssa - jos (painosanalla jos) et ole vielä sarjaa nähnyt, niin todellakin kannattaa korjata vääryys pian. Sarjassa seurataan neljän Rosewoodissa asuvan tytön elämää sen jälkeen, kun yksi heidän ystävänsä on kadonnut. Jännitystä luo puhelimiin ilmaantuneet viestit anonyymilta henkilöltä ja tämän keksimät tempaukset näiden kaverusten pään menoksi. Jännitystä ei siis puutu ja itse ainakin tykkään siitä, miten sarja antaa pähkäiltävää itsellekin, että kuka tämä mystinen A on. Kausia valitettavasti löytyy Netflixistä vain 5, joten pari kautta jää tämän ulkopuolelle, mutta eiköhän nekin jossakin vaiheessa ilmaannu.

American Horror Story
Olen niin herkkis tyyppi, etten kauhuleffoista/-sarjoista liiemmin välitä, mutta kerran eksyin katsomaan American Horror Storya. Sarja on siitä superkiva, että se tarjoaa sopivasti jännitystä pikkuiseen kauhunnälkään, mutta ei silti ole mitään Kaunan tasoa. Kolmannessa kaudessa on toki vähän puistattavia kohtauksia, tosin ei niistäkään mitään traumoja jäänyt. Olen tähän mennessä ehtinyt tsekkaamaan juurikin nämä kolme kautta ja vielä yksi näyttäisi löytyvät Netflixistäkin. Sarja on siitä hauska, että jokaisessa kaudessa on oma tarina ja juoni. Aluksi ihmettelin kovasti tätä logiikkaa, kun yhdessä kaudessa ei kuitenkaan ole jaksoja kuin se 12-13, mutta idea on silti ihan toimiva. Tähän mennessä eka kausi on ollut epäilemättä paras.

O.C.
O.C., oi sinä legenda. Rakastan sarjan jumalaisia maisemia Kaliforniasta ja sitä, miten ihana ohjelma se onkaan. Sarja keskittyy keskenään tosi erilaisten neljän teini-ikäisen melko monimutkaiseen elämään Oragen piirikunnassa. Rikoksiin sortunut Ryan muuttaa Chinosta asumaan Cohenin perheeseen ja tätä kautta tutustuu sarjan kolmeen muuhun päähenkilöön. Tapahtumia on tämän jälkeen tosi laidasta laitaan onnellisista hetkistä aivan järkyttäviin tragedioihin asti (kolmannen kauden loppu suruttaa vieläkin). O.C. sisältää siis aika reippaasti draamaa mutta myös ripauksen huumoria, joka tekee tästä hauskaa katsottavaa. Yksi ehdoton lempparisarja koskaan!

Cowspiracy
Sarjahypestä ehkä huomaa, että olen tosi huono katsomaan leffoja/dokumentteja. Kerran kuitenkin yllätin itseni ja jätin sarjat sikseen alkaen etsimään jotain muuta katsottavaa. Törmäsin täysin sattumalta Cowspiracy-dokkariin, jota olen itseasiassa vältellyt aika kauan. Luulin sen olevan joku teurastuspätkä ja pakkosyöttöä siitä, miksei lihansyönti ole eettistä. Ajattelin, että osaan kyllä itsekin tehdä omat valintani olla syömättä eläinperäisiä tuotteita ja tiedän, mitä se jauhelihapaketti on joutunut kokemaan ennen kaupan hyllylle pääsyä. Päätin kuitenkin pikakelauksella vilkaista mitä dokumentti pitää sisällään, eikä siellä onneksi mitään suolenpätkiä näkynyt. Siispä klikkasin pokkana PLAY, enkä kadu päätöstäni ollenkaan. Vaikka tiesin maapallon tilasta jonkin verran, avasi tämä silmiäni kuitenkin ihan uudella tavalla ilman minkäänsortin provosointia. Dokkarissa on esitetty faktat muun muassa karjatalouden aiheuttamaa ilmastonmuutosta koskien tosi asiallisesti. Omaa elämää koskevia päätöksiä ei ole mikään pakko näkemänsä ja kuulemansa pohjalta alkaa muuttamaan, mutta näistä asioista on hyvä olla perillä. Suurieleinen hatunnosto Kip Andersenille, joka on päävastuussa Cowspiracyn tuottamisesta, ja joka uskalsi ryhtyä koko hommaan.

Löytyikö listalta jotakin jo katsottua ja toimivaksi todettua?

Lauantaiaamun banaanipannukakut

4.3.2017

Vaikka tässä loman aikana vietetyt monet rennot aamupalahetket ovatkin olleet enemmän kuin jees, on silti ihana saada seuraa tuohon pöydän toiselle puolelle. Ja kun on joku muukin syömässä, on enemmän motivaatiota vähän hifistellä ja tehdä jotain spessumpaa aamupalaa. On toki suotavaa välillä hemmotella ihan vain itseäänkin, mutta jaettu ilo on mun mielestä todellakin se paras ilo. 

Hetken mietittyäni, että mitä sitä oikein keksisi niiden tavanomaisten aamupalan virkaa toimittavien puurojen, leipien ja jogurttien tilalle, huomasin hedelmäkorissa edelleen nököttävät jo vähän huonovointisen näköiset banaanit. Pakko myöntää, että olen banaanien suhteen vähän nirso, ja niiden mennessä sen pienen aavistuksen verran liian kypsiksi omaan makuuni, meinaa ne toisinaan jäädä syömättä kokonaan. Sen sijaan banaanipannareihin ylikypsät banaanit ovat ihan omiaan. Jes, ruokaongelma ratkaistu, eikä mun tarvitse suu mutrussa popsia noita kurjia liiaksi kypsyneitä hedelmiä sellaisenaan. Jokusen päivän olinkin jo koittanut vältellä niiden kohtaamista, joten onneksi tilanne kääntyi lopulta kaikkien  eduksi.


Banaanipannarit
2 dl kaurahiutaleita
1 rkl chiasiemeniä
1 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa
banaani
2 dl kauramaitoa
ripaus vaniljasokeria ja kanelia
halutessa makeutukseksi vaikka vaahterasiirappia, hunajaa tai mitä ikinä käytössä onkaan. Banaani tosin tuo jo sellaisenaan tosi hyvin makeutta, joten itse en ainakaan kokenut tarpeelliseksi lisätä mitään extraa.

Tee kaurahiutaleista, chiasiemenistä, ruokasoodasta ja suolasta jauhomaista seosta sauva- taikka tehosekoittimella. Lisää sekaan loput ainekset ja surauta tasaiseksi. Anna taikinan tekeytyä hetki ja paista pannulla kookos- tai rypsiöljyssä. Pannareista kannattaa tehdä melko pieniä, jotta ne pysyvät paremmin kasassa. Näiden kyljessä toimii tosi kivasti banaaniviipaleet ja kiivi, ja seuraksi kun vielä tekee vaikkapa täältä löytyvän (click) vihersmoothien, niin tällä combolla sai itsensä ihan kylläiseksi.

Photo feed / JAN&FEB

2.3.2017

Mun tammikuuhun ja helmikuuhun mahtui paljon kaikkea. Jo vuosia täysin blondit hiukseni saivat tumman tyven, josta tykkään superpaljon. Lumipyryn ja pakkasen innoittamana ollaan Nemon kanssa riehuttu ulkona puuterilumimeressä ihan hulluna, eikä kameran muistikortin tukkimisesta lumikoirakuvilla ole voinut välttyä. Vastapainona ollaan saatu nauttia suloisesta auringonpaisteesta ja plussa-asteista. On vietetty mun synttäreitä niin omineen itseäni vähän hemmotellen kuin kavereidenkin kanssa juhlien, laitettu kotia kuntoon, opiskeltu ahkerasti, löydetty uusia lempparisafkoja, oltu aavistuksen verran materialisteja, rentouduttu ja nautittu elämästä. Vähän siis kaikkea elämän useilta osa-alueilta sopivassa balanssissa keskenään. Juuri sen takia vuoden ekat kuukaudet ovat olleet just hyviä sellaisenaan. 

Mun perässä pysyy aavistuksen verran paremmin reaaliajassa Instagramin puolella nimimerkin @hhennv takaa ☺