Hiusten pesuvälin pidentäminen

29.1.2017
Mulla kävi viime kesänä pienimuotoinen raiteilta suistuminen ja aina vain yhä useammin pitkän duunipäivän jälkeen halusin pestä hiukseni. Toisaalta ymmärtäähän sen, kun juoksee hellepäivinä kuumalla terassilla kuin hullu kiikuttaen ruoka-annoksia ja juomia pöytiin, taikka kun kassan takana puuhailee ja ne kaikki ympärillä olevat laitteet töhöttää lämmintä ilmaa niskaan, niin vähemmästäkin siinä tulee hiki. Ja likainen olo on inhottavinta ikinä, eli jotenkin siinä puoliksi vahingossa ajautui pesemään hiuksia joka toinen päivä sen tavanomaisen kolmen-neljän välipäivän sijaan. Syksyn alettua toki yritin pitää edes sen kolme päivää pesukertojen välissä, mutta elämän ollessa superkiireistä en jaksanut turhaan vaivata päätäni moisilla turhanpäiväisillä hömpötyksillä, joten pokkanaamalla jatkoin kesäistä tukanpesurutiinia. Oli ehkä suurin moka koskaan, sillä nyt hiukseni eivät meinaa kestää puhtaina kahta päivää kauempaa. Pari viikkoa sitten saadessani superkivan värin päähäni päätin, että nyt viimeistään on pakko alkaa ryhdistäytymään asian kanssa ja alkaa taas pidentää pesuväliä. Tästä inspiroituneena ajattelin vinkata täälläkin parhaaksi kokemani keinot puhtaan tukan ylläpitoon, sillä tämähän ei tosiaankaan ole ensimmäinen kerta, kun alan korjailla menneisyydessä sattuneita lipsahduksia. Varmaan pari vuotta takaperin olin aivan tässä samassa jamassa, mutta onneksi tältä ajalta on muistissa ne parhaat keinot sekä se, että tämä ei ole mitään rakettitiedettä - kyllä tästä vielä hyvä tulee.


1. Pysy lujana. Tällaiset muutokset ei tapahdu yhdessä yössä eikä kyllä kahdessakaan, vaan hiuspohjan tavoille kouluttaminen saattaa viedä turhauttavan pitkän ajan. Se kuitenkin tulee vielä tapahtumaan, joten älä luovuta, vaikka tuloksia ei tunnukaan tapahtuvan. Tätä projektia voisi oikeastaan verrata koiranpennun sisäsiistiksi kouluttamiseen. Aina pennun herätessä vartinkin unilta täytyy salamannopeasti koittaa ehtiä ulos, ettei lattialle satu pääsemään vahinkoja. Vaikka tätä samaa kaavaa toistaa päivittäin parin-kolmen kuukauden ajan, pääsee lattialle silti toisinaan liraus jos toinenkin. Kuitenkin jossakin vaiheessa sitä tajuaa, että se kaikki kannatti ja joskus 5 kk ikäisenä koira osaa pidättää sen ekstrahetken ulko-ovea rapsuttaessaan, jolloin pihalle ehditään ajoissa. Tadaa, sulla on sisäsiisti koira. Siispä jos hetken jos maltat tuskastella hiustenkin kanssa niin ennen pitkään huomaat, että sulla on mallikelpoinen kuontalo, jota ei enää edes tarvitse pestä niin usein. Sen vain jossakin vaiheessa tajuaa edelleen olevan ihan fine, vaikka edellisestä pesusta onkin monta päivää aikaa.

2. Hiuksia pestessä kiinnitä huomiota siihen, että peset päänahan ja hiusten tyven huolellisesti kaikesta liasta ja talista. Koskaan ei pitäisi olla niin kiire, ettei hiuksia ehdi pesemään perusteellisesti ja ajatuksen kanssa. Parhaiten tässä onnistuu antamalla pesun yhteydessä itselle pienen päähieronnan (joka parantaa verenkiertoa ja edistää hiusten kasvua!), jolloin shampoo löytää varmimmin tiensä joka kolkkaan. Ja joka muuten tekee ihan superhöpöä.


3. Hoitoainetta hiukset eivät tarvitse suinkaan kourallista, joten tämän käyttöä kannattaa oppia hillitsemään. Muistan hyvin miten vielä varmaan pari-kolme vuotta sitten ehdin käyttää kaksikin hoitoainepurkkia ennen kuin saman merkin samankokoinen shampoopullo tyhjeni. Hoitoainetta tuli siis käytettyä aivan liian paljon, mikä taas saa hiukset tuntumaan likaisilta entistä nopeammin. Yritä pitää maltti menossa mukana purkkia kallistellessa ja levitä hoitoainetta ainoastaan pituuksiin ja latvoihin, tyvesi nuoret ja terveet hiukset eivät sitä tarvitse. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että hoitoainetta levitetään vain korvista alaspäin. Tällä kikalla hiukset eivät myöskään lässähdä tyvestä, kun niitä ei olla turhaan käsitelty, ja tämänhän on oikein tervetullut sivuvaikutus varsinkin tällaisille ohuen tukan omaaville. 

4. Älä lisää vastapestyihin hiuksiin mitään, vaan anna niiden olla ilman hiuslakkaa sun muita aineita. Tällä saa hiukset kestämään puhtaampana aavistuksen verran pidempään. Tietty hiusöljyn lisääminen aivan hiusten latvoihin on suotavaa, jotta nämä pysyvät hyvässä kunnossa, mutta se riittää ainoaksi toimenpiteeksi. 


5. Käytä kuivashampoota, tuota taivaallista lahjaa jostakin toisesta ulottuvuudesta. Kun hiukset alkavat tuntua taas ei-niin-freshiltä, on kuivashampoon suihkuttelusta hiusten tyveen iso apu. Toinen aivan mahtava kikka on kuivapestä hiukset perunajauholla. Perunajauho imee ylimääräisen talin itseensä, joten tätä ripotellessa hiuspohjaan voi hetken vaikutusajan jälkeen harjata jauhot ja samalla likaisuuden pois hiuksista. Perunajauhon poisto hiuksista on harvinaisen suotavaa suorittaa huolella vaikkapa tiheän kamman kanssa, jotta hiuksiin ei jää valkoisia lönttejä taikka päätä heilauttaessa ei pölläytä hilseeltä näyttäviä hituleita ympäriinsä. 

6. Älä nyplää käsilläsi hiuksia, sillä käsien välityksellä likaa kulkeutuu helposti hiuksiin. Tai pese ainakin kädet ennen hiusten käsittelyä. Älä myöskään harjaa hiuksiasi aivan ylenpalttisesti, sillä harjaaminen kiihdyttää päänahan talineritystä, mikä taas puolestaan tekee hiuksista nopeammin rasvaiset. 


7. Suosi sotkunutturoita. Eiväthän ne edes onnistu niin hyvin puhtaisiin hiuksiin mitä likaisiin, joten nämä ovat aivan omiaan kolmannen ja neljännen pesemättömän päivän kampauksia. Suhauta hiuksiin tarpeen vaatiessa kuivashampoota sekä lisäksi suolasuihketta, ja kääri hiukset ihanaksi sotkuiseksi nutturaksi. Tyveä voi myös tupeerata hieman, jolloin viimeisetkin likaiset vibat saa kuin taiottua pois. Tietty jos tilanne tuntuu jo aivan toivottomalta, voi hyvin turvautua pipopäivään ja piilottaa pään syvälle pipon sisään muiden katseilta. Se ei siis suinkaan ole katastrofi, vaikka hiukset pääsevätkin aavistuksen verran liian epäsiistiin kuntoon, koska sitä mitä ei näe ei myöskään ole olemassa, eikö vain?

3 x lempismoothie

27.1.2017
Jos jotakin arvostan varsinkin arkipäivien aamu- taikka välipaloissa, niin yksinkertaisuutta ja nopeutta. Tekemistä ollessa yllinkyllin on enemmän kuin suotavaa, ettei aikaa kulu turhaan safkan kanssa hifistelyyn. Se toki on karu fakta, että hyvältä näyttävä ruoka maistuukin paljon paremmalta kuin epäesteettisesti koottu annos, mutta se ei tarkoita suinkaan sitä, että ruokahommiin pitäisi käyttää kamalasti aikaa taikka pitkää listaa eri raaka-aineita. Mitä tuleekin mun smoothiepolitiikkaan, tykkään pitää ne simppeleinä. 

Smoothie on siitä ihan ykkösvaihtoehto pientä tankkausta tarvitseviin hetkiin, että se on tosi äkkiä valmista. Tietenkään sitä seikkaa unohtamatta, että smoothieta pystyy kerralla tekemään isomman erän jo valmiiksi jääkaappiin odottamaan, ja aamulla vain nappaamaan täältä valmiin aamupalan. Tähän aikaan vuodesta, jolloin kaikki tuntuu olevan enemmän tai vähemmän flunssaisia, ei myöskään ole ollenkaan huono idea keskittyä tavanomaista enemmän vitamiinien saantiin. Ainakin osittain tämän inspiroimana olen viime aikoina huudattanut sauvasekoitintani varsin ahkerasti ja sieltä valmistuukin aina sen hetkisen fiiliksen mukaan aikalailla jotakin kolmesta smoothielempparistani. Parasta näissä on se, että ainakin yleensä kotoani löytyy kaikkia aineksia jo valmiiksi (poikkeuksena mango, ananas ja appelsiinimehu, nämä hedelmät ovat spessuherkkuja ja kaupan mehuja en juurikaan juo), eikä valmistukseen tosiaan tarvita kuin maksimissaan viittä eri raaka-ainetta veden lisäksi, ja kaikki laitetaan samalla kertaa hedelmien kuorien irroittelun jälkeen sauvasekoittimen käsittelyyn taikka blenderiin. Annoksia ohjeista tulee yksi, mutta tuplattuna tai triplattuna satseja saa kätevästi muokattua suuremmiksi.

Marjasmoothie
- 1 dl mustikoita
- 1 dl mansikoita
- muutama tyrnimarja
- 0,75 dl maustamatonta (soija)jogurttia (tai Alpron kookosjogurttia!!)
- 1 dl marjamehua, itse käytän vanhemmilta saatua kotitekoista mustikkamehua


Hedelmäsmoothie
- 1 dl ananasta (kuutioituna mahtuu desimittaan)
- 1 dl mangoa
- 0,75 dl maustamatonta (soija)jogurttia
- 1 dl appelsiinimehua


Vihersmoothie
- puolikas appelsiini
- puolikas omena
- pieni kourallinen baby-pinaattia
- ruokalusikallinen sitruunamehua
- pala avokadoa (noin 1/4)
- 1,25 dl kylmää vettä


Vihersmoothieihin skeptisesti suhtautuvat - testatkaa tätä! Ohje on aivan sairaan mahtava, eikä smoothie tosiaankaan maistu mössöksi heitetyltä salaatilta, kuten ehkä itse aikoinani saatoin vihreistä smoothieista kuvitella *kröhöm*.

Minkä sorttista smoothieta itse tykkäät valmistaa - marjaista, hedelmäistä vai vihreää? 

DIY: Superkosteuttava kasvonaamio

23.1.2017

Ihoni ei ole voinut pitkään aikaan kovinkaan hyvin, josta voinen heittää syyttävän sormen osoittamaan tuonne ikkunan toiselle puolelle. Talvi on aina ollut varsinkin kasvojeni ihon arkkivihollinen ja ihmekös tuo - kaiken muun kun saa vaattein piilotettua pahimmilta pakkasilta, mutta kasvot ovat edelleen ottamassa vastaan kaiken kylmyyden ja viime aikoina sangen radikaalitkin lämpötilan vaihtelut. Tämä näkyy ihon kuivumisena kaikista kosteuttavimpien voiteiden käytöstä huolimatta, eikä meikkivoiteen taikka vielä vähemmän puuterin levittely näyttäisi hipiän mielestä tulevan kuuloonkaan. Nyt viimeiseltään olisi ehkä aika pienelle tehohoitohetkelle, jotta ihon kuntoa saisi hieman elvytettyä. Ja eritoten näin maanantaina on erittäin suotavaa ottaa ohjelmistoon pieni hemmotteluhetki.


Aloitin kasvonaamion valmistuksen muussaamalla haarukalla puolikkaan avokadon. Mitä kypsempi sen parempi! Joissakin ohjeissa joita tuli vilkuiltua käytettiin koko hedelmä, mutta omiin tarpeisiini koin puolikkaan yksilön riittäväksi. Sitä itseasiassa jäi vähän ylikin, joten illalla voinen hulauttaa lopunkin naamion vaikkapa yläselälle/rintakehälle. Sekaan heitin pienen lorauksen (vähän alta teelusikallisen) kookosöljyä hetken mikrottamisen jälkeen. Itse menin ihan tällä kokoonpanolla, mutta naamioon voi lisätä pikkuisen hunajaa lisäkosteuttamaan taikka omenaviinietikkaa, joka pehmentää ihoa, lievittää kuivumisen aiheuttamaa kutinaa ja hoitaa lukemani mukaan jopa akneakin. Kaikki ainekset sekoitettua naamio levitetään kasvoille noin 20 minuutiksi ja vaikutusajan kuluttua huuhdellaan pois. En ymmärrä miksen useamminkin vaivaudu tekemään näinkin yksinkertaista kasvonaamiota, sillä eron edelliseen huomasi heti. Iho ei ole enää lainkaan kiristävä, vaan tuntuu itseasiassa jopa tosi hyvältä. Jos jo ekan käytön jälkeen huomaa näinkin positiivisia tuloksia, niin voin vain kuvitella hipiän tykkäävän ja lujaa säännöllisistä hoitokerroista. Voisikohan sitä vielä tehdä tälle vuodelle yhden lupauksen, ja viettää aina maanantaisin tehokosteutuspäivää testaillen erilaisia kasvonaamioita?

Kitchen details

17.1.2017

Onnea on se, kun keittiö on kahden viikon enemmän tai vähemmän vallitsevan kaaoksen jälkeen vihdoin valmis. Ihan vuoden ekoina päivinä tosiaan laskin ilmoille ne kohtalokkaat viimeiset sanat: "Ei tuon meidän pikkukeittiön seinien maalaus ja pöydän päällystys voi olla niin kovin vaikeaa ja homma on saletisti parissa päivässä valmis". Periaatteessa varmaan asia olisi ollutkin näin, mutta käytännössä taas ei. Kaikessa kokonaisuudessaan keittiöremppa piti sisällään paneelien irti repimistä, seinien kittaamista, hiomista ja maalaamista, ruokapöydän ja tuolien jalkojen sekä selkänojien maalaamista huomattuani, ettei ne olleetkaan niin valkoisia mitä luulin kun uudistettuihin seiniin vertasi, betoniporan laulattamista, pöytälevyn ja tuolien istuinosien päällystämistä sisustusmuovilla, hyllylevyjen sahailua oikean mittaisiksi ja yllinkyllin epätoivoisia hetkiä. Vakavissani jossakin vaiheessa jo mietin, että mihin sitä tuli taas ryhdyttyä - muun muassa silloin, kun menin upottamaan molemmat käteni yksin kotona ollessa kalustemaaliin, joka yllätyksekseni ei muuten lähtenytkään vedellä pois, ja semisti panikoituani että mitäs sitten - mutta nyt voin sanoa lopputuloksen olevan sen hullun työmäärän arvoinen. Kuinka paljon valoisampi ja raikkaampi koko keittiöstä tulikaan, ja kuinka hyvä täällä on olla, kun kaikki näyttää juuri siltä miltä haluaakin. Varsinkin nuo seiniin itseasiassa vasta eilen illalla kiinni poratut hyllyt ovat ehdoton lempparijuttuni, sillä purnukat ja teepakkaukset pääsevät nätisti esille kaapissa lojumisen sijaan, sekä kauneimmat keittiöpyyhkeeni voivat roikkua hyllyn alapuolelle ruuvatuissa koukuissa näytillä. Onkin ollut suunnatun sääli säilyttää näitä laatikossa piilossa, kun niiden paikka ei todellakaan ole siellä.  Mutta nyt on hyvä, ihan jo sisustuksen kannalta sekä myös siltä, ettei enää tarvitse kauhistella epäjärjestyksessä olevaa kotia. 

Synttäriaamu

13.1.2017


Perjantai 13. - mikä parahin aika synttäreille. Oli myös itseasiassa vuonna -95 samanmoinen päivä, joten sen piikkiin voinee laittaa aika paljon.  

Vietin pienen mutkan kautta aika kivan ja höntsän aamun, koska jotain tapahtui ja pääsinkin viettämään vapaapäivää. Heräsin seiskalta ja voisin vaikka vannoa sulkeneeni silmäni vain pariksi minuutiksi, mutta seuraavan kerran kelloa vilkaistessa se näyttikin melkein kymmentä. Nämä on taas näitä tilanteita, joita ei pysty itsekään käsittämään, joten jätetään se niille sijoilleen. En onneksi missannut kuin päivän yhden ainoan luennon ja elämäni tuskin kaatuu siihen. Olipahan ainakin hyvä syy käydä ihan rauhassa aamulenkillä ja hoitaa aamupalahommat ilman minkäänsortin kiireentynkää. Ai että miten tykkäänkään hoputtomista aamuista, koska se "pakko olla aikaan x paikassa y"-kellon tapittaminen on kamalinta ikinä. Vielä kun tähän yhtälöön lisätään viittä vaille valmis oleva keittiöni uusi look (!!!) ja viikolla hankkimani superihanat ja ensimmäiset tulppaanit aikoihin, niin en olisi voinutkaan toivoa tältä aamulta enempää. 

Aamupuuhien ohessa oli hyvä avata pari pakettiakin, sillä saatoin hankkia itselleni pari lahjaa, koska onko nyt mitään parempaa kuin lahjojen shoppailu itselle. Kyllä ne on sitäpaitsi ansaittukin, kun on selvinnyt elämästä kokonaista kaksikymmentä ja kaksi vuotta ihan kunnialla. Tilasin siis Lily Lololta pikkuisen luomivärejä itseasiassa jo joulun tienoilla, mutta ne saapui kohteeseen juuri passelisti pari päivää sitten, sekä H&M:ltä takin, jota olen himoinnut viime kesästä lähtien. Tietty tähän aikaan vuodesta talvitakin hankkiminen olisi ollut ehkä fiksumpaa, mutta tarvitseeko omien valintojen aina olla niin huolella punnittuja. Kyllä se kevät ja kesä varmasti sieltä tulee kuten joka vuosi, joten eiköhän tuo uutukainen kevät-kesätakkini pääse käyttöön jokusen kuukauden päästä. Sitä ennen voinen kuitenkin vielä keskittyä vain tähän päivään ja nauttia siitä täysillä. 

Sushi time

9.1.2017

Tälle vuodelle toiveena olleita uusia kokemuksia aloin haalimaan hyvissä ajoin näin heti kättelyssä vuoden ekoina päivinä. Koska mihinkään kovin hurjaan resurssit eivät ole vielä riittäneet, ajattelin aloittaa pienestä makumatkasta - onhan sekin nyt kuitenkin jotain, että laittaa suuhunsa jotakin ihka uutta ja vieläpä sangen eksoottista safkaa. Siispä matkasin mielessäni hetkeksi Aasian suunnille ja pistin pienen sushitehtaan pystyyn. Makien tekeminen ei ollutkaan niin vaikeaa mitä alunperin oletin (toisin kuin nigirien, voi hyvänen aika miten rumia ja epämääräisen näköisiä riisimöykkyjä pystyinkään saamaan aikaan :-D) ja ihan jo ekalla kerralla onnistuinkin saavuttamaan varsin siistin lopputuloksen. Myönnän kylläkin kerran aiemmin maistaneeni sushia, mutta tällöin onnistuin läväyttämään koko komeuden uimaan soijakastikkeeseen, joten sen kaiken suolaisuuden lisäksi en juuri muuta erottanutkaan. Tällä kertaa siis pääsin kunnolla tunnustelemaan, että mitäs makuja sieltä tuleekaan esiin. Pakko valitettavasti todeta, että ekalla kerralla nori-merilevän haju eikä liioin makukaan ollut aivan sieltä lempparipäästä, mutta koko pikkusatsin sai toki vedettyä ongelmitta. Ja koska en tajunnut keittää vähempää sushiriisiä, niin maistelukerrat eivät jääneet yhteen eikä kahteenkaan, vaan kolmaskin erä tuli pyöräytettyä samoista riiseistä siinä parin päivän aikana. (tein siis yhden satsin aina yhdestä leväarkista, eli kovin isoja potteja ei tullut per kerta) Sentään jotain positiivista tuosta riisien ylikeittelystä, eli kolmas kerta kirjaimellisesti oli se tähtihetki, jolloin sushin, tai lähinnä merilevän, maku alkoi olla jopa oikeastaan ihan okei. Voisin siis hyvinkin kuvitella, että jopa minä, joka on aina ihmetellyt porukan ilmoittavan suoranaisesta himostaan sushia kohtaan, voin vielä joku päivä kuola valuen kääriä sushirullia kasaan. Uusia täytteitä pitää kanssa ehdottomasti vielä kokeilla, tämä kerta kun mentiin perus porkkana-, kurkku-, avokado- ja paprikaviipaleilla. Homma ei suinkaan jäänyt tähän!

Sikäli jos onnistuin saamaan kokeilunhalua ilmoille niin ainakin Chocochilin sivuilta löytyy tosi hyvä opastettu kierros sushisuupalojen kokoamiseen. Perille löydät klikkaamalla tästä!

Onnelliseksi tekee just nyt

6.1.2017

Maanantaille varattu kampaaja-aika. Edellisestä näyttää olevan kulunut rapiat neljä kuukautta, joten ehkä oli jo korkea aikakin varata lempparikampaaja pariksi tunniksi tekemään kuontalolleni vähän tukkataikoja. Saksien en taida tällä kertaa antaa sauhuta niin paljoa mitä viimeksi, mutta tälle ei-minkään-väriselle sävylle voisi tehdä jotakin villimpää.

Superlevännyt ja hyvä fiilis. Olen ollut koko lomani yksi nukkumatti ja vetänyt joka yö hirsiä taju kankaalla vähintään yhdeksän tunnin verran. Rankka syksy on laittanut kropan ilmeisesti aika koville, joten vapaaviikot tuli enemmän kuin tarpeeseen. 


Se, että nuo reilun parinkymmenen asteen pakkaset sattui juuri tähän saumaan, kun ulos ei tarvitse mennä kuin kolmesti päivässä käyttämään koiraa pikkuisilla kävelyillä. Lopun ajan voikin viettää lämpimästi sisätiloissa jättimäiseen huppariin kääriytyneenä ja vetää litrakaupalla joululahjaksi saatua uutta lempiteetä.

► Vihdoin alkuviikosta aikaansaatu kukkakauppareissu, jolta mukaani kotiin lähti muutama pikkuinen kasvi. Aloe vera oli ihan ykkösjuttu jonka halusin, mutta sen kaveriksi nappasin vielä pari muutakin tyyppiä. Vähän jotain eloa tähänkin taloon näiden vähän kärsineiden kasvieni rinnalle!


► Joka päivä aavistuksen verran pidentyvä valoisa aika. On maailman ihaninta huomata, miten päivä vain pitenee ja pitenee koko ajan, ja kevät lähenee hurjaa kyytiä. Vielä huisimpaa on, kun päiväsaikaan alkaa oikeasti olla jopa valoisaa ja kuviakin on mahdollista ottaa sisätiloissa ilman kameran jalustalle asettamista ja sitä ainaista pelko hanurissa olemista, että kuinka samea kuvasaldo on tällä kertaa tulossa.

► Uuteen uskoon laitettu keittiö! Ne itsekseen hajoilevat paneelit saivat luvan lähteä ja tämän alta paljastuva puoliksi keltainen ja puoliksi persikkainen seinä sai uutta maalia pintaan. Vielä kun päällystän ruokapöydän uudestaan ja onnistun löytämään juuri ne oikeat verhot, niin pääsen lisäilemään jokusen kuvan lopputulemasta tännekin päin. Jännääjännääjännää!!


► Eilinen Sinkkuelämää-maratonille ja neulomiselle pyhitetty päivä. Onko mitään parempaa, kuin laittaa sarja laulamaan lähestulkoon koko päiväksi ja todeta, että mun ei ole pakko tehdä tänään yhtään mitään. Edellisen päivän kun olin kuitenkin kuluttanut keittiön seinien tasoittamiseen, hiomiseen, taas tasoittamiseen ja taas hiomiseen, sekä viimeiseltään maalaamiseen, niin koin olevani erittäin oikeutettu vain makaamaan sohvalla neulomassa Nemolle villapaitaa. Sentään jotain hyödyllistä tuli tehtyä siinä samalla sarjaa tapittaessa, joten päivää ei voi sanoa täysin "hukkaan heitetyksi", vaikkei lepopäiviä mielestäni voi sellaisiksi koskaan kutsuakaan.

► Kahvi, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Onnellisimmaksi ehkä koskaan tekee, kun voi juoda kahvia siksi, että se on hyvää, eikä siksi, että on pakko pysyä hereillä. Ehkä juuri tästä syystä onkin aivan hykerryttävän autuaallisen taivaallista napata se kahvikuppi käteen siksi, että tämä on yksi niistä pienistä asioista, jotka ovat elämän suola.

Mitä haluan tältä vuodelta?

2.1.2017
Mulla on tapana vuoden vaihtuessa pysähtyä miettimään, että mitä pitäisi pystyä itsessä, omissa toimintatavoissa ja ajatustyylissä muuttamaan. Tällä kertaa päätin kuitenkin lähteä zoomailemaan sinänsä samaa asiaa mutta eri näkökulmasta - mitä haluan ja toivon tältä juuri startanneelta vuodelta? Mitä haluaisin tapahtuvan, mitä toivoisin oppivani, mistä unelmoin. Kauaa ei mennyt, kun puhelimeni muistiossa oli jokunenkin asia, joita lähteä työstämään vähän syvemmällä tasolla. 


Ihan ykköstoiveenani on, että tahdon kokea enemmän. Viime vuoden muisteloita kirjoittaessa havahduin siihen, että kunnon hetkessä eläminen ja edes jossakin määrin mainittavan arvoiset kokemukset ovat jääneet todella vähälle. Tähän heti alkuun onkin pakko heittää yksi jokunen tovi sitten löytämäni lainaus, joka sillä samalla punaisella sekunnilla jäi päähäni kaikumaan repeatilla; "Don't live the same year 75 times and call it a life." Nämä sanat saivat pysähtymään täysin ja miettimään syntyjä syviä hyvän tovin. Samalla tajusin, että tämä on se kohta, johon pääasiassa aion keskittyä tänä vuonna. Tahdon toteuttaa itseäni enemmän, törmätä uusiin huipputyyppeihin ja tehdä asioita, jotka tekee onnelliseksi ja joita voi lämmöllä muistella myöhemminkin. Se jatkuva arjen ylisuorittaminen, jonka takia eläminen on kärsinyt toden teolla, saa jäädä visusti taaksepäin. En tahdo taas vuoden lopulla joutua toteamaan, ettei edelliset 12 kuukautta ole koostunut mistään muusta kuin perushommien pyörittämisestä viikosta toiseen. Toki se arkikin on vain vedettävä, mutta toivon ajan riittävän myös paljon muuhun.

Tänä vuonna olisi mahtavaa päästä käymään Suomen rajojen ulkopuolella, ihan vaikka edes Virossa jossei muualla. Viime vuoden reissailut jäi pienistä suunniteluista huolimatta nollille, joten sitä suuremmalla syyllä olisi ihana ottaa hetkeksi hatkat kotimaasta. Tallata uusia ja ennalta tuntemattomia katuja ja päästä käyttämään muutakin kieltä kuin omaa äidinkieltään. 


Tahtoisin kokea enemmän niitä onnistumisen tunteita, kun pystyn poistumaan omalta mukavuusalueeltani. Myönnän viihtyväni tuolla turvallisen tuntuisessa omassa kuplassani liiankin hyvin, vaikka kykenen kyllä rikkomaankin näitä rajoja sille päälle sattuessani. Haluaisin kuitenkin vielä useammin oppia haastamaan itseni ja heittäytymään hetkiin täysillä uhraamatta ajatuskaan esimerkiksi sille, kuinka typerältä vaikutan taikka näytän.

Olen tosi huono pitämään yhteyttä niihin ihmisiin, joita en näe kovin usein. Sitä saattaa yhtenä hetkenä ajatella, että pitäisipä laittaa viestiä tuolle toisella paikkakunnalla asuvalle hyvälle ystävälle, mutta toisessa hetkessä ajatus haihtuu päästä ja koko homma unohtuu. Vielä jos toisessakin päässä käy tämä sama valitettava homma, niin voi kulua hyvinkin pitkä aika ilman minkäänsortin yhteydenpitoa. Minkäköhänlaisen muistilapun sitä keksisi vaikka jääkaapin oveen, että älä unohda.


Kaiken edellä mainitun lisäksi haluan tehdä paaaljonpaljonpaljon pieniä asioita, joiden takia voin olla onnellinen siitä, että olen tässä juuri nyt. Haluan istuttaa auringonkukkameren vanhempieni pellolle. Loppukesästä haluan juoksennella tässä pienessä viidakossa, katsella korkealla itseni yläpuolella kukoistavaa keltaisuutta ja antaa kukkien välistä maahan asti yltävien auringonsäteiden kutittaa nenääni. Haluan kasvattaa ikioman talvikurpitsan ja kaivertaa sille maailman äkäisimmän halloweennaaman. Haluan kesällä olla mökillä niin monta päivää putkeen ilman juoksevaa vettä, sähköä, taikka somea, kuin vain on mahdollista. Haluan oppia ottamaan päivittäiseksi rutiiniksi sen, että istahdan edes pariksi minuutiksi alas ja mietin, mikä tässä juuri päivässä tekee onnelliseksi.