Vuosi 2016 - 2/2

31.12.2016
Mieleni on jotenkin ihan yltiölevollinen ottaen huomioon, että yleensä vuoden vikoina päivinä olen ennemminkin haukkomassa henkeä siitä, miten yksi 365:n vuorokauden satsi livahti taas sormien välistä loppuun. Näin siinä kävi toki tälläkin kertaa, mutta kuten viimeksi todettua, odotan huomista rauhallisin mielin ja samalla inspiraatiota pursuten (tai huomisaamua ehkä en odota, vaan uuden vuoden starttausta noin yleisestiottaen). Olen jo malttamattomana kirjaillut ylös päähän tulleita ajatuksia ja odotankin voivani lakaista menneet maton alle kääntäen samalla putipuhtaan sivun elämässä. Aloittaa alusta. Vielä kuitenkin pitää venailla hetken pienen verran, ja tämän ajan voi kuluttaa hyvin tsekkaamalla loppuvuoden häppeningit. 


Heinäkuussa..
..tehtiin siskon kanssa päivävisiitti Helsinkiin, kun kaivattiin vähäsen jotakin äksöniä elämään. Onnibussi kiidätti meidät tosi kätevästi pääkaupunkiseudulle ja itse kohteessa tallusteltiin vain sinne minne jalat veivät, välillä istahdettiin alas ihmettelemään, välillä kuvailtiin, ja paristi piipahdettiin tankkaamassa itsemme. Helsinki on siitä kiva, että safkapaikoista ole puutetta!
..tuli mökkeiltyä jokusen kerran. Voi kun vain olisi ollut mahdollista viettää aikaa enemmänkin noissa ihanissa järvimaisemissa.
..kävin elämäni toisilla festareilla. Näillä näkymin Himos ja Pipefest on ehkä nyt jo nähty, joten katsotaan minne ensi kesänä sitä suuntaisikaan. 


Elokuussa..
..hankin uuden luurin vanhan sanoessa viimeiseltään täysin sopimuksensa irti. Kyllähän se päivälleen kaksi vuotta kestikin ennen osittaista sekoamistaan, ja viimeiseltään pieni virkistävä kylpy järveen sai sen päättämään yhteisen tiemme. (En muuten edes tiennyt osaavani noin montaa kirosanaa, kun tuo "pikkiriikkinen" accidentti tapahtui. Luojan kiitos sain yllärikutsun heti seuraavalle päivälle sunnuntaille töihin - vaihdoin mieluusti vapaapäiväni sunnuntaipalkalliselle työvuorolle)
..löysin puolivahingossa täydellisimmän huulipunamerkin i-k-i-n-ä. Halusin kovasti jonkin kestävän, nestemäisen, mattapinnan jättävän ja kernaasti vielä vegaanisen luottohuulipunan, ja viimeiseltään päiväkausien Googlailun jälkeen törmäsin kyseiseen Aromi-merkkiin. Aluksi tilasin ihan yhden ainokaisen, mutta nykyään noita löytyy kotoa jo kuusi kappaletta ja kelpuuttaisin kyllä vaikka kaikki merkin sävyt käyttööni. Silkkaa rakkautta ♥ (klikkaa tästä, jos alkoi kiinnostaa!)
..nautin täysillä kesän viimeisimmistäkin rippeistä, mitä siitä vielä jäljellä olikaan. Elokuun lopulla sain pitää jopa lomaviikon akkujen lataamiseksi ennen syksyn rupeamaa.


Syyskuussa..
..palasin takaisin koulun penkille istuskelemaan vähän sekavilla fiiliksillä. Toisaalta oli kiva palata normaaliin päivärytmiin vapaine viikonloppuine (!!), vaikka kesä ja lämpö jäikin taaksepäin. Onneksi aurinko ei sentään hyljännyt saman tien!
..kävin suoseikkailulla eräänä kauniina iltapäivänä. En edes tiennyt, että meiltäpäin löytyy tällaisiakin hoodeja, joten hyvä että pitkän suostuttelun jälkeen sain nakattua tietokoneen ja kirjat kiinni, ja paettua velvollisuuksia luonnon helmoihin.
..tutustuin nykyään jo hyvään ystävääni tuorepuuroon. Kuinka ennen niin hidas ja puuduttava aamupuuron tekoprosessi muuttuikaan superhelpoksi, kun keittämisen sijaan puuron tyrkkääkin yöksi jääkaappiin tekeytymään.


Lokakuussa..
..sain vihdoin olohuoneeni juuri siihen kuntoon, mihin olen sen jo pitkään halunnutkin. Viimeinen kaivattu silaus oli syksyn mittaan itse isän avustuksella nikkaroima tikashylly, josta olen muuten aivan järjettömän ylpeä. 
..olin jälleen kerran ihan fiiliksissä värikkäistä vaahteranlehtimeristä. Monen monituista kertaa tuli karattua ihailemaan niin paljain silmin kuin kameran linssinkin läpi tuota väriloistoa, joka vallitsi parhaimmillaan niin vielä puissa kuin myös maassakin. Ennen siis kuin joku meni haravoimaan ne pois, nyyh. 
..tein ja maistoin ekaa kertaa kurpitsaa, keiton muodossa vain. Halloweenin lähestyessä sain hevi-osastolla vallitsevasta kurpitsakaaoksesta inspiraatiota napata yhden myskikurpitsan mukaani ja kotosalla keittämään tästä sopan. Oli muuten aivan mahtava idea, sillä lopputulos oli oikein mainio!


Marraskuussa..
..saatiin ensilumet maahan! Voi miten mukavaa olikaan saada valoa muuten niin ikävään ja hämärään marraskuuhun, ja voin sanoa Nemon olleen täysin samaa mieltä. Aina tilaisuuden tullen käytiin juoksemassa vapaana puuterilumen täyttämällä pellolla, mistä muodostui pian lempparileikki.
..harrastin jonkin verran vanhojen tavaroiden tuunailua, ja jokunen kierrätykseen muutoin joutunut asia sai ihka uuden elämän pienellä vaivalla. Esimerkiksi tyhjistä viinipulloista saa aikaan ihania kynttilänjalkoja maalatessa ne valkoiseksi ja valuttaessa pullon reunoille vähän steariinivalumia.
..tein mahtilöydön ja sain vihdoin käsiini koko syksyn hakusessa olleen mustat keinonahkanilkkurit. Ei sitä ilmeisesti turhaan sanota, että odotus palkitaan?


Joulukuussa..
..tavanomaiset joulupuuhat jäi itkuttavan vähälle, mutta onneksi ainakin joululoman alettua pystyin aloittamaan joulufiiliksen pikatankkauksen muun muassa tapittamalla vähintäänkin yhden joululeffan per päivä, ja siinä samalla polttamalla kymmentä joululta tuoksuvaa kynttilää. On ihme, ettei kotini yliherkkä palovaroitin alkanut huutamaan siitä sohvapöydällä roihuavasta pienimuotoisesta nuotiosta. Sentään jouluiset vibat löytyi viimeinkin!
..leivoin aatonaattona huippumaukkaita joulupipareita, vaikka raa'an taikinan murenevasta olemuksesta en aluksi pitänyt yhtään. Lopputulos sen sijaan oli napakymppi.
..koristelin ikioman kotini niin nätiksi, etten tiedä miten raaskin ottaa kaikki koristeet pois ja sulloa ne takaisin kaapin perukoille. Vaikka olenkin aidon metsästä haetun joulukuusen ystävä tämän tuoman tuoksun takia, niin silti valkoinen alta metrin mittainen tekokuuseni on nätein ikinä. 


Tältä siis näytti vuoteni 2016 sekä osiot 1 että 2 mukaan lukien. Nyt on hyvä toivottaa tälle hellät jäähyväiset ja ottaa räiskyvästi vastaan uusi vuosi täysin uusine ideoineen ja puhteineen. Supermahtavaa vuodenvaihdetta sinne jokaiselle, joka on ollut matkassani mukana ♥

Vuosi 2016 - 1/2

28.12.2016
Se ultimaattisen outo fiilis, kun olet täysin pirteä ja tämän ansiosta suorastaan pursut energiaa ollen aivan pähkinöinä oikeastaan kaikesta. Ei pakota silmiä, ei koske päähän, aivot eivät ole jumissa, eikä koko elämä kulje jossakin jäätävän isossa sumupilvessä. Nyt on vaan niin itkettävän hyvä ja levännyt olo, ettei tämän onnellisempi varmaan voi ihminen ollakaan. Hurjinta tässä on ehkä se, etten muista milloin viimeksi olisin tuntenut mitään tänne päinkään, ja että tähän olotilaan pääsy vaati viisi kokonaista täydellisesti levolle pyhitettyä päivää. 10 tunnin yöunien jälkeen kahden tunnin päikkäritkään ei ole tuottaneet mitään ongelmaa. Vaikka en tahtoisi ollakaan negatiivinen, niin olen silti enemmän kuin valmis sanomaan morot tälle vuodelle ja toivottamaan tulevan ihka uuden vuoden avosylin vastaan. Sitä ennen voidaan ehkä silti uhrata kuluneille kahdelletoista kuukaudelle muutama ajatus ja poimia ne parhaat palat sieltä päällimmäisiksi mieleen. Olisi harvinaisen kurjaa lähteä ryntäämään suin päin uuteen vuoteen, jos edellisestä ei muistaisi mitään muuta kuin kaikki ne typerimmät seikat. Varsinkin, kun mukaan on mahtunut myös paljon ihania asioita.


Tammikuussa..
..saatiin kunnon paukkupakkaset, jotka tosin aina tuottavat vähän ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta on parasta lähteä lumiukoksi toppautuneena kuvaamaan järjettömän kaunista ja huurteista maailmaa, mutta toisaalta superhelposti palelevana en nauttinut olostani hirvittävän paljoa pidemmän päälle. Sentään pakkasukon vierailut loppuvat aina jossakin vaiheessa, joten nou hätä.
..vietin jälleen kerran synttäreitäni, mutta vähän rauhallisimmissa meiningeissä. Mittariin pamahti tällä kertaa vuosia kaksikymmentä ja yksi, mikä sai ehkä pienen kääk-rääkäisyn aikaan.
..tutustuin maailman mahtavimpaan keksintöön, DC-Fix:iin. Siis kontaktimuoviin, jolla pystyy erittäin näppärästi tuunaamaan huonekaluja - kuten hirvittävän värin omaavia ruokapöytiä - uuteen uskoon. 


Helmikuussa..
..löysin jumalaisimmat kengät koskaan, ja nämä Dr Martensin kukkakuosiset bootsit ovatkin olleet kovassa käytössä. Näillä on ihan sairaan hyvä tallata katuja menemään mukavuutensa ja tukevan olemuksensa ansiosta, ja kuten sanottua - ulkomuodollisesti en näe pienintäkään moittimisen aihetta.
..tuli tuotua valoa ja energiaa talveen sisäisesti popsimalla tuoreita hedelmiä ja marjoja, joista  jälkimmäisiä onnekseni löysin ihanan usein tarjouslaareista varsin edukkaasti. Ei olekaan parempaa aamupalaa, kun jogurtti, murot ja tuoreet marjat pitkän paussin jälkeen.
..jatkoin luontoseikkailujani hillittömien lumipyryjen jälkeen. Onnea on kiireisen arjen keskellä paeta velvollisuuksia karkuun maalle metsien keskelle, ja kuunnella syvää hiljaisuutta katsellen ympärillä vallitsevaa kauneutta.


Maaliskuussa..
..naksaisin ensimmäiset kymmenen senttiä hiuksistani pois. Muistan kuinka sekin tuntui olevan jo jotenkin iso juttu, mutta tästä sainkin vain inspiraatiota heittää hyvästit jo vuosia voimassa olleelle pidemmänpuoleiselle tukkalookille.
..vietin ansaitun talvilomaviikon, jonka aikana sain puuhattua vaikka mitä mukavaa. Kuvia selaillessa muistin juurikin tällä vapaaviikolla ekaa kertaa testaamieni täytettyjen paprikoiden ohjeen, joita on muuten PAKKO saada ja pian. Nuo ovat niin hyviä, enkä tiedä miksen ole aikoihin moisia kokkaillutkaan. Ohjeesta löytyy postaus täältä!
..olin jo semisti kevätfiiliksissä ja aina keväisin tuleekin himo kaikkeen pirteän värin omaaviin asioihin - niin kukkiin, vaatteisiin kuin kynsilakkoihin. Ensimmäisessä kollaasin kuvassa oleva lakkasävy onkin silkaa rakkautta ja siitä ihan huokuu keväiset vibat.


Huhtikuussa..
..painettiin ja lujaa kouluhommia, sillä kesäloma lähestyi kovaa vauhtia ja ensimmäinen vuosi piti saada raavittua kasaan. Hyvällä menestyksellä tästä selvittiin, vaikka kauhistus olikin suuri.
..tuli laitettua nokkaa enemmänkin ulos lumien otettua hatkat ja oli erittäin suotuisaa vaihtelua napsia ulkona kuvia ilman, että tutisutti. Myöskin puiden pikkuhiljaa tapahtunut henkiin heräily ja hiirenkorvien ilmaantuminen koivuihin kutkutti mieltä ja sai kesän odottelun tuntumaan melkein sietämättömältä.
..tuskailin jo toivottamalta tuntuneen kesätyön hakemisen kanssa, mutta viimeiseltään tuurini kääntyi ja pääsinkin allekirjoittamaan työsopparia. 


Toukokuussa..
..sain jättää kampuksen taakseni kolmeksi ja puoleksi kuukaudeksi ja suunnata koulun osalta kesälomalle. Voi sitä onnea. Työt kyllä aloitin siinä samassa rytäkässä, mutta ne nyt olivat aivan eri kaliiperia opintoihin verraten. (vaikka välillä tulikin vedettyä 50 tuntista työviikkoa)
..kävin leikkuuttamassa kuontalosta toisenkin pätkän pois - tällä kertaa vaan lähtikin pituutta vähän reilummin. Oli silti paras päätös ikinä ja olen viihtynyt lyhyemmällä tukalla paremmin kuin hyvin.
..kokeilin ekaa kertaa koskaan raakasuklaata, niin sen tekemistä kuin maistamistakin. Oli muuten erittäin positiivinen yllätys, miten maistuvaa se onkaan. Tekeminenkään ei ole mitään rakettitiedettä, vaikka alkuun haastetta oli riittämiin.


Kesäkuussa..
..lopetin inttileskeilyn melkein kokonaisen vuoden jälkeen. Pakko myöntää, ettei oudoilta fiiliksiltä vältytty, kun yhtäkkiä yksin olemiseen tottumisen jälkeen kotona oltiinkin taas kaksin.
..vietin juhannusta päivällä juosten heinäpellossa kukkamekon helmat liehuen ja illalla taas mökkeillen mahtiporukalla.
..taisin muutenkin ravata pitkin maita ja mantuja nenä kiinni jokaisessa kukkaan puhjenneessa kasvissa. Ai että miten rakastankaan keskikesän tuoksuja ja varsinkin sateen jäljiltä kaikki on niin raikasta.
..testailin yhtä jos toistakin uutta suuhun laitettavaa, sillä bongasin aivan järjettömän suloisen (vegaanisen) porkkanakakun sekä pirtsakan hellepäiville sopivan twisterjuoman ohjeen. Ajan antaessa myöten ja auringonpaisteen tuoman lisäpuhdin avulla oli hyvä kokeilla kaikkea uutta ja jännää.
..rakastuin uudestaan kirjoihin. Olen aiemmin tykännyt lukemisesta paljonkin, mutta tenttikirjojen tavaamisen ohella pokkareiden aukomiseen ei ole juurikaan inspiraatio riittänyt. Kesällä onneksi oli aikaa uppoutua kerrankin lukemaan juuri sitä mitä huvitti.

Almost there

17.12.2016

Enää yksi tentti, kaksi pienempää moodletenttiä, yhden tehtävän palautus ja oppimispäiväkirjan viimeistely - sitten on tämän vuoden urakan osalta päästy maaliin. Toisaalta hommaa on vielä semisti edessä, mutta toisaalta taas olen niin fiiliksissä siitä miten finaalissa kaikki on, ja kokonaista kolmen viikon joululoma loistaa jo sangen kirkkaana valona tunnelin päässä. Kolme päivää jos jaksaisi puristaa (ja nehän nyt menee tässä vaiheessa vuotta vaikka päällään seisten), niin se olisi sitten siinä. En ehkä kestä ajatusta, että parin päivän päästä saa taas keskittyä ylipäänsä omaan olemassaoloonsa, elämästä nauttimiseen ja tasan tarkkaan niihin asioihin, joista pitää. Kaikki tuo kuulostaa tällä hetkellä sen verran utopiselta, etten varmaan heti sitä tule sisäistämäänkään. Ekat vapaapäivät menee varmasti hölmistyneenä tuijottaessa seinää miettien, että eikö oikeasti ole jotakin, mitä pitäisi tehdä. 


Voisin kuluttaa muutenkin jo lopussa olevaa akkuani voivottelamalla kaikkia typeriä asioita ja sitä, miten en ole tainnut ehtiä avaamaan koko bloggerin hallintapaneeliakaan kuin luoja ties milloin viimeksi, mutta ehkä annetaan asian vain olla. Miksi suotta vaivautua murehtimaan, kun jossakin syvällä sisuksissa kaiken tämän jälkeen jaksaa edelleen leiskua se pienen pieni onnenkipinä muistuttaen, että matka ei ole enää pitkä ja joulukin on jo ihan nurkan takana. Voi miten odotankaan sitä suloista tunnetta, kun saa vaan nuuhkutella vuoronperään kanelilta tuoksuvia kynttilöitä ja joulukuusta, tapittaa sohvalta vilttien välistä Lumiukkoleffaa, ja ainoa huolenaihe on se, että onhan uudet joulusafkakokeilut omaan suuhun sopivia. Tämä visio päässäni tuntuu silkalta täydellisyydeltä, vaikka jostakusta toisesta se varmasti vaikuttaakin varsin tylsältä. Sen sijaan minulle ajatus pelkästä lahnaamisesta kuulostaa aivan hykerryttävän ihanalta. 


Kunhan hetken saan levätä ja vetää jouluruokaa naamariin kyllästymiseen asti, niin on joululomani TO DO-listan vuoro. Tai siis siltä osin, mitä tuntuu hyvältä tehdä. Vapaapäiville haaveena olisi vähän kunnostaa kotia ainakin pienesti - tai jos aivan villiksi heittäydyn, voisin jopa laittaa maalitelankin heilumaan. Tuuletushommien puolesta pitää toki katsoa, olisiko fiksuinta odottaa kevättä. Treenamiseen käytettävää aikaa odotan myös kuin hullu puuroa, en taida olla pumpannut yhtä ainuttakaan lihasta sitten lokakuun. Ikävöin kamalasti sitä voittajafiilistä mikä tulee, kun saa tehtyä edes sen yhden punnerruksen enemmän mitä viimeksi. Unohtamatta sitä energisyyttä, mitä kunnon liikunta saa aikaan. Toki Nemon kanssa tulee lenkkeiltyä päivittäin, mutta tämän kenraali Nuuhkun kanssa sekään ei ole juurikaan kovin sykettä nostattavaa. Vielä yhtälöön voidaan lisätä kavereiden näkemistä tämän täydellisen erakoitumisen jälkeen, sekä hullujen suunnitelmien tekoa tulevalle vuodelle. Kaikkea tätä ennen missiona on kuitenkin selvityä tästä loppurutistuksessa ja sen jälkeen keskittyä täysillä kaikenmaailman jouluhömppään. Kuten vaikka joululahjojen metsästämiseen - moiset asiat kun ovat edelleen ihan ajatustasolla.

Joulufiilis - missä olet?

6.12.2016

Mulla on mennyt joulukuun ekat viisi päivää ja joulun lähestymisen sisäistäminen ylipäänsäkin jotenkin kokonaan ohi. Tänään aamulla vasta hiffasin tämän viikon menoja kalenterista vilkaistessa, että tulevana sunnuntain on kolmas - KOLMAS- adventti. Minä, joka rakastan joulua yli kaiken ja voisin melkein elää pelkästään tuota ihanaa aikaa varten, olen missannut tässä ihan huolella jo kaksi adventtia. Tosin ei sillä - elämä on taas ollut sen verran viilettävää sorttia, että on melkein tosissaan saanut sysätä Googleen hakusanoja "kuinka nukkua 8 tuntia neljässä tunnissa", joten jätetään turhanpäiväinen masistelu sikseen. Jonkinsortin paniikin partaalla halusin silti kuroa umpeen tämän hukkaan heitetyn joulunalusajan ja ihan ensimmäisenä etappina oli löytää se totaalisen hukassa oleva joulufiilis. Tai ainakin yrittää. On tsekattu Painajainen ennen joulua-leffa itseasiassa ekaa kertaa ikinä, reippailtu lumisissa maisemissa, heitetty pikkuiseen joulukuuseeni valot ja parit koristeet, vedetty piparikaakaoöverit, sekä lakattu joulupukkikuosiset kynnet (en oikein osaa muodostaa mielipidettä, että tuliko tuosta partansa alta mulkoilevasta pukista ihan kamala vai ehkä jopa sangen suloinen). Vaikkei fiilis vieläkään ole huipussaan, niin tuli sitä ainakin osittain saatua jutun juonesta kiinni tällä jouluhömpän yliannostuksella. Ehkä peli ei siis ole ihan vielä menetetty, vaan viimeistään parin viikon päästä vuoden rupeaman ollessa paketissa löytyisi se ultimaattinen rauhakin jostain.