New boots

25.11.2016

Huippua (ja toivottavasti yhtä lumista kuin täällä) perjantaita! Aloitin viikonloppuni vähän ajoissa jo tänään jäätävän univajeen ja laiskuuden raahautua yhdelle ainoalle luennolle toimesta, ja ajattelinkin pyhittää tämän päivän ainakin suurimmaksi osin maanantain tenttiin lukemiseen. Pakko sanoa, että ekat kunnon unet sitten sunnuntai-maanantaiyön tekivät aivan superhöpöä ja vielä se, että sillä välin kun nukuin taju kankaalla maailma olikin mennyt valkoiseksi, teki entistä paremmalle tuulelle. Voi lumi, jää tällä kertaa maahan ihan sinne kevääseen asti - en enää pysty siihen ainaiseen vesisateeseen ja kurateatteriin, joiden kanssa tässä oli kihisty jo jokusen viikon verran.

Koska nyt ei ollut mihinkään kiire ja nokan pystyi hetkeksi ottamaan pois kirjojen sivujen välistä, päätin aukoa eilen postista hakemani paketin. Pitkään käynnissä ollut mustien nilkkureiden metsästys oli päättynyt, ja löysin juuri ne täydelliset yksilöt. Oli muuten erittäin pitkäveteinen ja paljon aikaa vievä projekti bongata sellaiset nilkkurit, jotka saivat aikaan OOOOH-reaktion sekä sormet syyhyämään päästä hipsuttamaan niitä. Monien kohdalla olin jo miltein tilaamassa, mutta sitten joku kohtalo kehotti aina etsimään vielä hetken. Ja hyvä vain, sillä viimeiseltään ne oikeat tupsahtivatkin tielleni täysin yllättäen. Halusin nimittäin aluksi täysin pelkistettyjä pikimustia popoja ilman vetskaria isompia yksityiskohtia, mutta törmättyäni näihin ihastuin takaosan tikkikuvioon ja kultaiseen solkikoristeeseen täysin. Nyt livenä kengät ovat entistäkin ihanammat niin ulkonäölisesti kuin jalassakin, enkä malta odottaa näiden korkkaamista käyttöön. Pintasuojaa pitäisi vielä suhauttaa pikkuisen, ettei tallailut moiset jalassa jää liian lyhyeen. Sen verran kauan tässäkin prosessissa meni, ettei heti huvittaisi todeta pinnan kärsineen ja miettiä millä ihmeellä tilanteen saisi korjattua. 

Sunnuntaiaamuna

20.11.2016


Olen alkanut jollakin aavistuksen kierolla tavalla ehkä jopa tykkäämään sunnuntaiaamuista. Tosin tästä saa ehkä vielä enemmän mielipuolisella tapaa kiittää maanantain iltaluentoja, ja yleensä päivän rupeama starttaakin maanantaina käyntiin vasta iltapäivälla kahden tai parhaimmillaan viiden jälkeen. (niin mikä amk:n päivätoteutus?) Se, että luennoilla tulee napotettua illalla puoleen yhdeksään asti ei toki ole mitään maailman viihdyttävintä, mutta toisaalta on ihan kiva, että maanantainkin saa aloittaa hitaalla aamulla. Ehkä juuri tästä syystä se perus sunnuntaiahdistus ei ole vaivannut tavanomaiseen tapaansa viime aikoina, ja hyvä vaan. Sunnuntaista saa niin paljon enemmän irti, kun voi viettää sen toisen lauantain lailla ilman kauhukuvia seuraavan päivän aikaisesta herätyksestä. On myös erittäin lohduttavaa tietää, että viikossa on maksimissaan neljä aamua, jolloin joutuu avaamaan silmänsä vähän aikaisemmin - ja vielä huojentavampaa on, että yksi näistä ei ainakaan ole se yleensä aina-niin-kamala maanantai. Tästä tulee heittämällä vähemmän hirveä, kun takana on pitkät yöunet.

Mitenkään järin tehokkaasti ei siltikään ole tämä (löhö)päivä lähtenyt käyntiin ja sen huomanee jo siitäkin, kun aamukuvapostauksia sysätään ulos vasta iltapäivän puolella. Oli vaan niin mahdottoman mukavaa mennä superhyvän ananassmoothien ja astetta fiinimpien aamupalaleipien popsimisen jälkeen kahvin kera takaisin sänkyyn loikomaan. Vielä kun sai oman pienen karvapallon kylkeen kiinni tuhisemaan, niin täydellinen sunnuntaifiilis oli saavutettu. Ei siitä vaan voinut lähteä mihinkään hetkeen (lue: ainakaan tuntiin). Liekö sitä olisi siis nyt korkea aika ryhdistyä ja suunnata safkaostoksille, sekä jossakin vaiheessa ottaa testiin löytämäni avokadorisoton ohje ja jatkaa tällä herkkuruokalinjalla ihan iltaan asti.

Syksyn lemppareita

17.11.2016
Koska syksy taitaa olla jo aikalailla ohi ainakin termisesti, niin lienisi viimein aika laskea ilmoille syksyn lempparijuttuni. Uusia tuttavuuksia on löytynyt jokunenkin kappale ja ne ovat vieläpä sellaisia, joiden ilmestymisestä elämääni olen aivan superiloinen. 


Neuleet. Sisäinen vilukissani kiittää ja kuittaa lompakkoani pienestä hölläilystä, sillä neulekokoelmani sai parikin uutta jäsentä syksyn mittaan. Erityisen positiivinen yllätys oli ruskean-oranssi neulepaita, joka näkyy päällä mm. täällä, ja jollaista en olisi aiemmin koskaan voinut kuvitellakaan käyttäväni. Jotenkin sille kuitenkin lämpenin värityksen kyseenalaistamisesta huolimatta, ja siitä onkin muodostunut yksi lempparitamineistani. Neuleet on myös helppo yhdistää asuun kuin asuun, joten aamutohinoissa on tosi kätevä heittää enttententtenit ja arpomalla nykäistä vain joku paita niskaan. 


Dr. Denim. Taidan tulla ihan huolella myöhässä mukaan tähän villitykseen, mutta onneksi ylipäänsä päädyin testaamaan merkin farkkuja. Olen pitkään tallannut menemään noilla perus HenkkaMaukan 20 euron housuilla, jotka toki alkuun ovat tosi hyvät ja mukavat jalassa, mutta kulahtavat muodottomaksi aivan liian pian. Esimerkiksi riittänee eräät pöksyni, joita olen kaventanut jo kolmesti sentti tai pari aina kerralla, mutta ne vaan jatkavat venymistä edelleen. (en ymmärrä, miten moinen on enää edes mahdollista :-D) Viimeiseltään meikälle riitti, ja uusia farkkuja metsästäessä päädyin Carlingsissa testaamaan Dr Denimeitä. Mukaanhan ne lähti, eivätkä lähestulkoon päivittäisessä käytössä kahden-kolmen kuukauden aikana ole menneet miksikään. Kunhan vain veronpalautukset narahtavat pankkitililleni, niin taidan suunnata hankkimaan toisetkin yksilöt.


Massiiviset sormukset. Vaikka edelleenkin olen erittäin laiska pitämään koruja päivittäisessä arkikäytössä, mutta sille päälle kun satun, niin näillä saa tosi kivasti piristystä asuun. Kokonsa puolesta kaveriksi ei tarvita ylettömästi mitään muuta (tai ainakin itse tykkään pitää kokonaisuuden hillitympänä), joten moisilla saa tosi iisisti pikkuisen spessumman kokonaisuuden kasaan.


China Glaze Matte Magic. Paras. Löytö. Ikinä. Tämä lakka siis toimii tavallisen päällyslakan tavoin, mutta erona on, että sillä saa sen perinteisen kiiltävän lopputuloksen sijaan aikaan mattapinnan. Itse suorastaan hullaannuin ensitestaamisen myötä mattalookkiin kynsillä ja tiuhaan käyttöön lakka on päässytkin. Kuivumisessa ei hurahda tosiaankaan kauaa, joten plussat siitäkin.



Ruutupaidat. Tässä yksi vaatekappale, jolle olen näyttänyt vihreää valoa uudestaan vasta nyt vuosikausien tauon jälkeen. Joskus nuorempana kaapistani taisi löytyä parikin ruutupaitaa, mutta jotenkin tykkäämiseni näitä kohtaan laantui totaalisesti. Forever 21:ssa oli kesän lopulla 10 euron hintaan alennettuna juuri tämä tapaus, joten hetken paitaa katseltuani ja edukkaan hinnan yllyttämänä klikkailin sen ostoskoriini. Ja kiva että niin tein, sillä mainio tapaushan siitä paljastui.


Viininpunainen/violetti huulipuna. Sen lisäksi, että nämä värit ovat olleet eniten omaan silmääni niin vaatteissa, asusteissa kuin kynsissäkin syksyn aikana, ovat sävyt myös löytäneet tiensä käytössäni olevaan kosmetiikkaankin. Aiemmin olen kokonaisen postauksen verran hehkuttanut Aromi:n mattahuulipunia, mutta nyt sain vielä käsiini sen sävyn, jota olen epätoivoisena kuolannut ikuisuuden verran. Viime syksynä limited editionina valmistettu Merry Mulberry-sävyyn iskin silmäni vasta tämän vuoden puolella, ja harmittelinkin syvästi miten sitä ei enää saa. Aromi kuitenkin järkkäsi mahtavimman yllätyksen koskaan ja valmisti uuden satsin tätä punaa. Ei mennyt montaa minuuttia, kun laitoin tilauksen vetämään. Sävy on ehkä vähän pinkimpi mitä oletin, mutta silti aivan jumalainen. Toinen sävylemppari on vasemmanpuolimmainen Stella Rosae, joka on vastoin kuvan antamaa käsitystä ruskeampi/viinipunaisempaan taittava. 


Pullosta tehdyt kynttilänjalat. Oikea DIY:iden kuningasikeksintö, joka sai silmäni lautasiksi siihen törmättyä Pinterestissä. Kertakaikkiaan aivan ihana idea, ja se pääsikin kokeiluuni mitä pikimmin. Itse toteutin projektin repimällä tyhjästä viinipullosta etiketit sun muut härpäkkeet pois, putsaamalla lasipinnan kunnolla, ja maalaamalla koko pullon valkoisella spraymaalilla. Maalin kuivuttua koversin kynttilän tyven pullon kaulaan sopivaksi ja pyörittelin kynttilän tiukasti paikoilleen. Jo tällaisenaan homma pelaa, mutta steariinivalumat kruunaavan ehdottomasti koko komeuden. Helposti nämä saa aikaan esimerkiksi sytyttämällä tuikun, ja tätä kallistelemalla liekin sulattama steariini valuu kynttilän ja pullon reunoille. Nämä pullokynttilät ainakin näin valkoisena ovat ajattomat ja sopivat sisustukseen aina, oli vuodenaika mikä tahansa.

Mitä mulle kuuluu?

12.11.2016

Paljon on muuttunut sitten viimekuisen syyslomaviikon, jolloin olin rentoutuneempi kuin koskaan. Olo oli niin levännyt ja stressitön, että elämästä pystyi ihan aikuisten oikeasti nauttimaan. Nyt kaikki on tässä parin viikon aikana kääntynyt tyystin päälaelleen, ja duunia on painettu joka päivä aamuvarhaisesta yöpuulle saakka yhtä soittoa. Toisaalta koko viime viikko oli yhtä kidutusta, mutta toisaalta taas se nyt palkittiin - oman olemuksen korkuinen koulutyöpino on huitaistu ehkä polvenkorkuiseksi, ja nyt pystyy hyvällä omallatunnolla hengähtämään kunnolla. Vain istumaan alas juomaan kanelilla maustettua kahvia ja tuntemaan hyvää oloa ilman syyllisyyden tunnetta vieressä nököttävästä jäätävän pituisesta tehtävälistasta. Valtaosa niistä kohdista on yliviivattu, ja loput saavat luvan odottaa vähän aikaa.


Viime aikoina tietokoneella oleminen on rajoittunut täysin lakitekstiä sisältävien oppimispäiväkirjojen sun muiden raporttien ja ruotsinkielisten asiakirjojen tekoon, joten on erittäin virkistävää välillä jaaritella juuri sitä mitä huvittaa. Ja tässä ohessa keskittyä siihen oikeasti tärkeään, joka otsikossakin käy ilmi: Miten minä voin? Tällä hetkellä itseasiassa paremmin kuin hyvin. Rehellisesti sanoen opinnot eivät jaksa kiinnostaa enää pätkän vertaa niistä totaalisen yliannostuksen saatua, joten se suurin stressitekijä on nollattu. Vähän toki melko epämiellyttävällä tavalla olemassaolostaan ilmoitteleva viisuri rassaa, mutta tälle asialle en voi tehdä mitään ennen hammaslääkärin kanssa jutustelua, joten se saa jäädä omaan arvoonsa. Hyvän mielen tekee myös tuo jumalaisen kaunis lumikerroksella varustettu maailma sekä se, miten iloinen Nemo on päästessään vapaana pomppimaan pienten kinosten keskelle lemppari riehumislelunsa kanssa. Toinen on ihan haltioissaan loikkiessaan melkein itsensä korkuisessa puuterilumimeressä, ja siellä se äskenkin temusi itsensä aivan uuvuksiin. Koiran vilpitön onni on näemmä tarttuvaa sorttia, sillä sitä menoa katsellessa ja itsekin hupsutellessa mukana hangessa möyrien löysi jonkinsortin sisäisen rauhan. Tässä huomaa Samuel Butlerin suusta päässeen lausahduksen olevan totisinta totta: "Koiran tuoma suuri ilo on siinä, että ihminen saa olla hölmö sen seurassa, eikä se toru vaan hassuttelee itsekin."


Kovaa vauhtia lähestyvä joulukin saa varsin kutkuttavia tuntemuksia aikaan. En ole ehtinyt viime aikoina juurikaan edes ajatella koko asiaa, vaan vasta tänä aamuna tajusin jouluun olevan enää vaivaiset kuusi viikkoa. Ja vaikka yleensä olen liputtanut enimmäkseen joulunalusajan puolesta, niin tänä vuonna taidankin odottaa enemmän itse joulua. Vaikka joulun fiilistely etukäteen on parasta ikinä, mutta nyt sitä vaan odottaa joulurauhan julistamisen katsomista telkkarista glögimuki käpälissä kera tuntemuksen, että kaikki on tehty ja on täydellinen lupa levätä tekemättä mitään ainakin seuraavat kolme päivää. Vain nauttia joulun tuoksuista, hyvästä safkasta ja viinistä, sekä jännätä mitä kukin tykkää keksimistäni lahjoista. Sitä vaan saanee hermoilla ensin, että saako pääparkani ylipäänsä pähkäiltyä mitään kivaa paketteihin käärittävää, mutta onneksi h-hetkeen on vielä jonkin verran aikaa. Tälle välille tästä päivästä jouluun pitänee vain kehitellä jonkin sortin mieltä puhdistava ja rauhoittava joogaharrastus, jotta hermot pysyvät kurissa eivätkä enää edes meinaa päästä sinne romahtamisen partaalle. Vielä kun on paljonpaljonpaaaaaaaaljon työtä ja uurastusta tiedossa näille tuleville viikoille.


7 + 1 vinkkiä selvitä marraskuusta

4.11.2016
Marraskuu on varmasti monen mielestä se kaikista ikävin kuukausi. Eikä sillä, onhan tämä nyt vähän kökköä aikaa, jos antaa negatiivisten ajatusten ottaa vallan. On märkää, kylmä, aina hämärää kun aurinko ei pääse esiin tuon pilvimassan takaa, ja pimeäkin tulee aivan liian aikaisin. Kaiken hyvän lisäksi edellämainitut seikat kun ynnätään yhteen, niin se imaisee helposti viimeisetkin energian  ja inspiraation rippeet veke. Katastrofin ainekset ovat  siis valmiina, ellei jo heti tässä vaiheessa aleta ennaltaehkäisemään koko hommaa. Millä ihmeellä siis jättää synkistely menosta pois pilaamasta matkaa kohti vuoden loppua?


Haali koti täyteen kynttilöitä. Pienten liekkien lepatus hämärässä on jotakin niin tunnelmallista, että siinä mieli rentoutuu väkisinkin. Tulihan myös kaiken logiikan mukaan lämmittää, joten kohmeisia sormia on kätevä sulatella tuikkukippojen vieressä. Ei tarvitse tuhlata lämmintä vettä eikä halailla lämpöpatteria. 


Leivo! Mikään, ei mikään, voita uunituoreiden leivonnaisten tuoksua taikka makua, oli sitten kyseessä erilaisia siemeniä täyteen tungetut sämpylät taikka makoisat suklaamurupiparit. Chocochilin sivuilta löytyy muuten aivan ihana vegaanisten suklaahippukeksien ohje, kannattaa tsekata!

Hanki tai ano jotakuta sponsoroimaan kirkasvalolamppu. Oma rakas ja höperö äitini laittoin minulle lähetyksenä moisen kapistuksen ja voin sanoa rakastuneeni heti. Olen aiemmin aina ollut fiiliksellä "pärjää sitä ilmankin", mutta nyt kun huomaa miten paljon lampun tuottama valo lisää energiaa, on valo palanut viimeisen viikon abauttiarallaa koko ajan ollessani sen kanssa samassa huoneessa. 


Fiilistele joulua - nyt moiseen voi sortua jo ihan hyvällä omallatunnolla. Kaiva joulukrääsät esiin kaapin perältä ja ala ripotella niitä pikkuhiljaa ympäri kotia. Myös lemppari jouluviisut ja -leffat on korkea aika palauttaa mieleen viime joulun jäljiltä. Jos taas jouluhifistely ei noin muuten nappaa, niin voisi ainakin kuvitella joulutortun ja glögin maistuvan? Pienet mutta erittäin kivat muutokset rutiineissa tekee höpöä, eikä arki maistu enää läheskään niin puulta. 


Pukeudu kunnon (talvi)vermeisiin ulkoillessa. Ulkona vallitseva kylmyys on vielä mälsempää, jos takki ei pidä tuulta taikka paljaat sormet ovat umpikohmeessa. Itsellä ainakin on MUST HAVE-listan ensimmäisellä sijalla uudet ja oikeasti lämpimät talvikengät sekä talvitakki, sellaisia ihmisten ilmoilla käytettäviä kunnon tamineita kun en oikeastaan ole omistanut vuosikausiin. (lue: ne lämpimät takkini ja poponi ovat joko a) vuosien aikana rähjääntyneet tai b) rumia kuin mitkä) Yhtään talvea en aio enää tutista, se on vissi.


Viritä joulu- aka kaamosvaloja, itseään enemmän miellyttävän nimityksen näille saa valita itse. Kynttilöiden tavoin nämä tuovat mukavaa tuntua iltaan verraten johonkin tylsään kattolamppuun. Jossei valoketjut natsaa, niin lyhdyt ovat myös enemmän kuin jees.


Lue Netflixin toljottamisen sijaan. Itse ainakin olen huomannut, että syvälle sohvan uumeniin valahtaessa sarjojen pauhatessa väsy (tai sitten kyseessä on se tunnettu lorvikatarri) iskee miljoonasti helpommin kuin esimerkiksi lukiessa lehtiä. Jos päivän aikana on tarkoitus tehdäkin vielä jotain mutta mieli vaatii pienen lepohetken, niin ota ruudun sijaan lehti kouraan ja uppoudu siihen hetkeksi. Tajunta saa samalla lailla pienen breikin ikävistä velvollisuuksista, mutta aivot pysyy silti skarppina. 

+1
Jos mikään näistä maininnoista ei tunnu hetkauttavan vaan epätoivo valtaa mielen, niin älä silti lannistu. Tämä vuodenaika on vain väliaikaista, ja kevät tulee sieltä kyllä vielä. Ehkä hitaasti mutta varmasti kuitenkin. Tai ei se ainakaan tietääkseni ole vielä koskaan jättänyt saapumatta kokonaan, joten huoli pois - talvi ei ole tule jäädäkseen.