Halloween-ajan kurpitsakeitto

29.10.2016

Sen lisäksi, että tähän aikaan vuodesta kurpitsoista kaiverrellaan ilmeileviä lyhtyjä, voi niistä myös tehdä aivan superherkullista sosekeittoa. Pakko vähän punastellen myöntää, että en ennen tätä syksyä ole maistanutkaan minkäänsorttista kurpitsaa zucchinia (eli kesäkurpitsaa) lukuunottamatta, mutta makumaailma paljastuikin huisin hyväksi. En siis enää yhtään ihmettele miksi Muumeissa pidettiin kurpitsakekkereitä kaikkine tästä valmistettuine sapuskoineen, ja miksi nämä juhlat olivat jymymenestys.

Neljää annosta kurpitsakeittoa varten tarvitaan 400 g kurpitsaa, 200 g bataattia, 1 pieni sipuli, 2 valkosipulinkynttä, 1 tl currytahnaa1⁄4 tl jauhettua korianteria, kasvisliemikuutio ja 2 dl kaurakermaa. Ensin käsitellään kurpitsa ja bataatti valmiiksi, eli kuorimisen ja siementen poistamisen jälkeen molemmat pilkotaan pienemmiksi paloiksi. Tässä samalla veitsen jo valmiiksi heiluessa silputaan sipuli ja valkosipulinkynnet. Seuraavaksi siirrytään hellan ääreen kattilan kera ja kaadetaan tänne öljyä, currytahnaa ja korianteria. Hetken kuumentamisen jälkeen voidaan sekaan heittää sipulit kuullottumaan, sekä lopuksi lisätä kurpitsa- ja bataattipalat kattilaan. Vettä kaadetaan heti perään sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät, ja kasvisliemikuutiolla annetaan keitolle lisämakua. Kasvikset saavat rauhassa kiehua kypsymiseen asti, jolloin keitto voidaan soseuttaa ja tehdä makua täyteläisemmäksi kaurakerman avulla. Itse tykkään lisätä keittoon vielä himpun verran mustapippuria sekä chilijauhetta, koska pitäähän ruoassa nyt ytyä olla edes pikkuisen. Varsinkin näin loppuvuodesta kylmyyden vallitessa on ihanaa, kun mausteet keiton seassa saavat olon lämpimäksi varsin vikkelään.

Pienenä lisävinkkinä vielä, että älä heitä kurpitsansiemeniä roskiin, vaan mieluummin paahda ne keiton kaveriksi! Kurpitsan putsaamisen jälkeen erottele siemenet siitä "seitistä", jonka seassa siemenet ovat, ja huuhtele siemenet lävikön avulla. Kuivahtamisen jälkeen siemenet levitellään uunipellille leivinpaperin päälle ja kaadetaan päälle tilkka öljyä sekä ripaus suolaa. Vaihtoehtoisesti nämä voi nauttia myös luomuna, taikka sitten lisää makua halutessa ripotella sekaan mustapippuria, chilijauhetta ja/tai paprikajauhetta. Siemeniä paahdetaan 175-asteisessa uunissa noin 15 minuutin verran. Nämä ovat aivan täydellinen lisä keittoon, sekä sopivat myös pieneksi välipalanaposteltavaksi.

Fall vibes

26.10.2016
Jacket - VeroModa | Sweater - Forever 21 | Necklace - Forever 21 | Jeans - Dr Denim | Boots - Dr Martens

Syysloma. *onnellinen huokaus*
Viimeiset pari-kolme viikkoa ovat olleet niin tekemistä täynnä, että melkein koko lokakuu on valunut sormien läpi ihan huomaamatta. Ajatuksena tämä on varsin kammottava, eikä armonaikaa ennen kylmää ja hämärää marraskuuta ole enää viikonkaan vertaa. Tästä inspiroituneena starttasin lomani maanantaina lähtien käymään Nemon kanssa linnoituksessa aamupäiväkävelyllä tavanomaisten tuttujen polkujen sijaan ihan vain siksi, ettei sitä tule pelkästään rutiininomaisesti suoritettua ulkoiluhetkeä. Pieni maisemanvaihdos toisinaan tekee enemmän kuin hyvää ja tällöin osaa jotenkin ihan toisin silmin pysähtyä katselemaan ympärilleen. Silmäillä vain ympärillä vellovaa kaunista maailmaa ja antaa inspiraation vallata mieli kameralla leikkimiseen. Ja kiva vain että tuon reissun teinkin maanantaina, sillä seuraavana yönä jonkinsortin talventynkä otti ja tupsahti lumineen päivineen. Moinen tuskin lienee vielä kovinkaan pysyvä ilmiö, mutta sitä suuremmalla syyllä tähän väliin tarvitaan pieni annos ruskaa. Eihän moinen talvi tässä vaiheessa vuotta käy päinsä, vaikka varsin humoristinen näky onkin, kun puiden oksilla nököttää pienten kinosten keskellä kellastuneita lehtiä aimo satsi. Talvi saa silti väistyä vielä hetkeksi, sillä en tosiaankaan ole saanut syksystä tarpeekseni. Vastahan tässä alkaa saada jutun juuresta kiinni.

Kiireisen aamun pelastus

13.10.2016

Hillitön hoppu, mutta maha ilmoittaa murinalla vaativansa paussia kaiken kiireen keskelle missatun aamupalan takia. Tuttuakin tutumpaa ainakin täälläpäin, ja siksi tämän aamupalaohjeen löytäminen oli suorastaan lahja jostakin toisesta ulottuvuudesta. Kamalan usein kun käy niin, että aamupalan väsäämiseen ei ole aikaa ja sitä tulee sitten tungettua leivänkäntty suuhun kokonaisena toivoen sen pitävän nälkää edes hetken. Mitä se ei siis tietenkään tee, eikä edes ole mikään suunnaton makuelämys. Toinen varsin ikävä tilanne syntyy toisinaan pitkän luentopäivän jälkeen ikuisuuden päässä edellisestä ruokatauosta. Kotiin päästessä koira ravaa pitkin eteistä siihen malliin, että ekana pitää lähteä ulos ennen minkäänsortin sapuskan väsäämistä, vaikka nälkä olisi kiljuva tässä vaiheessa. Onneksi näille tukalille hetkille on varsin makoisa pelastus - tuorepuuro.

Tuorepuurohan siis käytännössä näin omin sanoin mitoiteltuna on keittämätöntä, kylmää puuroa, josta ensimmäisen kerran kuullessani taisin päästää ilmoille jonkunnäköisen Yäk-ulahduksen. Lapsuudesta nimittäin puski edelleenkin niskavillat pystyyn nostattava muisto koulun välipalatuokiosta, jolloin tarjolla oli kylmää mannapuuroa marjasopan kera. Muutenkaan en ole mannapuuron ystävä, joten kylmänä vieläpä tämä oli sangen karmiva kokemus. Päätin silti antaa tälle reseptille kerran mahdollisuuden, ja ilokseni voin todeta yllättyneeni erittäin positiivisesti. Koostumus pitkän tekeytymisen jälkeen on melkein yhtä samettisen pehmeä mitä kattilassa haudutettunakin, enkä makumaailmastakaan löytänyt mitään moitittavaa. Vielä päälle heitetyt sattumat kruunasivat koko hässäkän sen verran hyvin, että moiseen jäi ihan himo. Helppoudesta vielä extraplussat, sillä valmisteluihin menee tosissaan aikaa jokusen kymmentä sekuntia. Illalla voi siis aamua varten mitata kulhoon/lautaselle/kätevästi mukana kulkevaan purnukkaan vain 2 dl kaurahiutaleita, halutessa hieman hunajaa ja 2 dl nestettä, jonka itse kokee mieluisammaksi. Itse käytin tässä mantelimaitoa, joka toimii erinomaisesti. Pienen sekoittelun jälkeen koko komeus tyrkätään jääkaappiin yöksi tekeytymään, ja aamullahan meillä on valmis puuro odottelemassa. Vielä kun sekaan laittaa vähän hedelmää tai marjaa sekä vapaavalintaista maustetta, niin sekä makuhermot että ne itse nälästä ärsyyntyneet hermotkin kiittävät. Näin syksyllä sekä ehkä jo salaa vähän jouluakin odotellessa päätin kerran testata omenakuutiota ja kanelia tuorepuuron kaverina, ja combohan paljastuikin täydeksi kympiksi. Valinta toki on vapaa ja puuro toimii varmasti monen aineksin kanssa, kuten vaikka myslin, mangopiltin (!!), jogurtin, banaanin, mustikan, mansikan, kiisseleiden, chia-siementen, manteleiden ja ties minkä vielä kanssa. Testaamalla sitä löytää parhaan yhdistelmän juuri omaan suuhun sopivaksi, eikä tämän helpompaa tapaa ehkä olekaan löytää uutta puurosuosikkia.

Olkkarin uusi ilme

9.10.2016

Jo vuosia sieluani raastanut eri puunsävyisten huonekalujen sekamelska on saanut potkut, ja tässä samalla kaikki helposti vaihdettavissa oleva on uusittu vähän enemmän omannäköiseksi. Kesällä tuli kerran lähdettyä Ikeasta ihan sievoinen taakka mukana, kun uusi hyllykkö, tv-taso ja sohvapöytä olivat ostoslistalla vähintäänkin juuri sen kollikissan kokoisilla kirjaimilla tekstattuna. Vanha sohvapöytä löysi uuden kodin Facebookin kirppiksen kautta ja äiti kelpuuttikin vanhan hyllykköni lisäsäilytystilaksi, joten uusien kapistusten vaatima tila oli helposti hoidettu. Saman tien huomasi, kun sai ne puunväriset korkeat hyllyköt sekä muut tasot pois ja laitettua valkoista tilalle, että huone on vähintäänkin triplasti valoisampi ja tilavamman oloinen aikaisempaan verrattuna. Huonekalujen värillä osaa näköjään olla aivan käsittämätön vaikutus, enkä olisi koskaan voinut aavistaa eron olevan näin radikaali. Pitkin kesää ja syksyä tuli vielä löydettyä yhtä jos toistakin kivaa pientä sisustusjuttua, sekä kangaskaupasta löytyi passelit tarpeet uusille sohvatyynynpäällisille. Pikkuhiljaa yleisilme muokkautui oikeastaan aika huomaamatta yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi.

Toki jos nyt täysin rehellisiä ollaan, niin haaveissani siintää edelleen se joskus hamassa tulevaisuudessa (tai ainakin toivon mukaan) oleva omakotitalo harmaine puulattioineen ja valtavine ikkunoineen, mutta juuri nyt täällä on ihan hyvä. Voin hymyn kera istahtaa sohvalleni todeten, että täällä näyttää kivalta ja kotoisalta.

Hello october

2.10.2016

Syksy on ihan parhaassa vaiheessa ja voi vietävä miten kiitollinen olenkaan ollut näistä kauniin aurinkoisista ruskapäivistä. Ja miten inhottavaa on, kun viimeiseen kahteen viikkoon moisista ei ole pystynyt kunnolla nauttimaan tämän Ollako vai eikö olla kipeä-flunssani takia. Olo paheni kolmannen kerran perjantaina pienen kuumeentyngän kera, eli viikonlopun suunnitelmat menivät aikalailla harakoille. Toivoa sopii, että se oli viimeinen tämän taudin ottama erävoitto, ja jospa sitä tästä eteenpäin säilyisi vähän terveempänä. Aivastelu ja niistäminen alkaa jo toden totta riittää, eikä sitä enää millään malttaisi vain lepäillä ja lojua kaiken aikaa. Tosin ei kyllä sillä, että viime viikkoina vallinnut energiataso olisi muuhun riittänytkään - saatika aivotoiminta olisi kykenevä mihinkään älylliseen toimintaan. Kuten ei nytkään. Kirjoittaminen takkuaa sen verran, että taidan suosiolla vetäytyä takaisin sohvalle nessumereen ja palailla muokkaamaan yhden jos toisenkin kuvatulvan fiiliksen annettua vähän enemmän myötä. Stay tuned!