Kesä 2016

31.8.2016
Viimeisiä viedään, kääk. Tämän vuoden kesä on nyt ihan finaalissa ja huomenna on syyskuun vuoro astua parrasvaloihin. Sentään parin viime päivän aikana olen onnistunut saavuttamaan sen kauan kaivatun ja todella tarpeeseen tulleen kesälomafiiliksen osaten heittää kaikki stressaavat ajatukset sivuun ja lepäillä kunnolla. Olo alkaakin olla kuin uudella ihmisellä, kun ei ole hetkeen ollut mitään millä vaivata päätänsä. Viime perjantaina tosissaan tein viimeisen työvuoroni ja vapaat jatkuvat vielä seitsemänteen syyskuuta asti. Vielä olisi siis viikko armonaikaa jäljellä ennen rutiineihin palaamista, onneksi. Juuri nyt lienee siis korkea aika viettää pieni hiljainen hetki muistellen kesää ennen sen siirtämistä sivuun tulevan tieltä.

End of summer

25.8.2016

Tänään käydessä Nemon kanssa aamupäiväkävelyllä huomasin jotakin, joka saa aina tähän aikaan vuodesta sydämen jättämään yhden lyönnin välistä - keltainen lehti leijaili ilmassa nenäni edessä. Pikaisella katsauksella maahan tajusin, että tämä tapaus ei ollutkaan ainoa laatuaan. Joko se kesä jälleen kerran viiletti ohi? 


Jotenkin koko syksyn saapuminen ja elokuun valuminen kohti loppua tulee aina täytenä shokkina kun asian viimein tajuaa, vaikka tietysti päivien kulumisesta on ollut koko ajan edes jossain määrin tietoinen. Kalenteria kuitenkin tulee menojen puolesta tihrustettua varsin ahkerasti, mutta ei sitä koskaan pysähdy ajattelemaan kuinka pitkällä oikeasti jo mennään. Eilenkin vain tuumasin olevan täysin tavallinen keskiviikko ja 24. päivä, mutta herttinen sentään. Viikon päästä on jo syyskuu ja syksy virallisesti alkaa. Eihän tässä taas näin pitänyt käydä, että reippaasti yli puolet kesäsuunnitelmista on edelleen sillä kuuluisalla suunnitteluasteella, eikä asiaa ole tullut edes sisäistäneeksi ennen tätä päivää. Tokihan esimerkiksi sen talviturkin voi vielä heittää, sitä ei mikään estä, mutta saa nähdä kuinka korvia raastavan huudon saattelemana se operaatui tulisi toimitettua. 


Olen aina kokenut vähän ristiriitaisia tuntemuksia syksyn suhteen. Toisaalta kesän loppuminen on maailman haikeinta, koska rakastan kesän tuoksua, vihreää luontoa, lämpöä ja auringonpaisteen tuomaa energiaa. Mutta toisaalta taas syksy tuo omalla tavallaan uuden alun vibat ja tämä taasen dominoefektinä tuottaa niin paljon uutta kutkuttavaa inspiraatiota, kuten vuodenvaihdekin. Onneksi nämä kaksi tunnetilaa luovat hyvän balanssin keskenään, jolloin kesän loppuminen ei tunnu aivan maailmanlopulta. Iän myötä kieroutunut mieleni on ehkä jopa vähän turhankin innoissaan tulevasta vuodenajasta, vaikka vasta pari vuotta sitten kohti talvea oltaisiin suunnattu nyrpeämmin mielin. Kai sitä on oppinut etsimään kaikesta jotakin hyvää ja keskittymään näihin ominaisuuksiin. Mitä sitä turhaan mieltään pahoittamaan. Ja syksystä itseasiassa keksin tällä hetkellä aika montakin hyvää puolta, joista olen suhteellisen pähkinöinä jo nyt. 


Onneksi kesän rippeitä sentään on pikkuisen jäljellä, ainakin mitä säätiedotus lupailee. Myöskin valtaosassa puissa on lehdet täysin tallella, ulkona tarkenee päiväsaikaan ilman takkia, eikä ulkona vello sitä syksyn tuoksua, jonka nenäni bongaa ilmasta kesän loputtua. On siis vielä hetki aikaa nauttia viimeisistäkin kesäpäivistä ja viikonloppuna hyvässä lykyssä suunnata jopa mökille "lomani" alkaessa. Toivoa sopii, ettei sadepilvet pääse yllättämään!

Mitä vegaani laittaa pizzan päälle?

21.8.2016
Sen sijaan, että toteaisin parin viime viikon kuluneen taas (ylläriylläri) duunin sekä tällä kertaa myös flunssaamisen parissa, päätin kaivaa arkistojen kätköistä muutamat sapuskakuvat esiin. Kamera itseasiassa onkin viikon vai kaksi ennen tätä päivää lojunut visusti olkkarin hyllyköllä, kun koko tämä viikko on mennyt sohvan omana kropan vaatiessa ottamaan lepiä. Pikkuhiljaa parempaa kohti mennään, vaikka kuulostankin edelleen siltä kuin kärsisin pahemman luokan äänenmurroksesta. Sentään nyt jo ääntä lähtee toisin kuin alkuviikosta, joten mieluummin näin päin.


Silloin kasvisruokaan kokonaan hivuttautuessani uhrasin ajatuksen jos toisenkin täysin kasvipohjaiseen ruokavalioon ryhtymisestä, mutta kysymyksiä pulpahti yhden jos toisenkin verran päähäni. Yksi näistä oli, että mitä ihmettä sitä sitten laittaisi pizzaan sen tavanomaisen tomaatti-mozzarellatäytteen ja paksun juustokerroksen tilalle? Tähän kysymykseen heitin jonkin ajan kuluttua toisen kysymyksen bumerangina takaisin hetken tutkailtuani eri täytevinkkejä - mitä sitä nyt vege ei laittaisi pizzan päälle? Vain mielikuvitus kirjaimellisesti on rajana.


Sikäli jos tahtoo kunnolla hemmotella itseään, niin tämän herkun päällehän voi mättää vaikka ja mitä ja kuinka paljon tahansa. Vähempikin toki riittää, mutta pitkän ja rankan viikon päätteeksi ajattelin eräs kaunis kerta satsata antaumuksella ruoanlaittoon. Siispä kauppareissulla nappasin koriini pellillistä varten paprikaa, pari herkkusientä, miniluumutomaatteja, marinoitua tofua, Violifen pizzajuustoa, ananasta, mietoa pepperonia, tomaattimurskaa sekä omalta ikkunalaudalta vielä tuoreita yrttejä. Pohjaa varten tietysti tarvitaan vielä 2 dl vettä, loraus öljyä, puoli pakettia (kuiva)hiivaa, 4,5 dl vehnäjauhoja ja ripaus suolaa. Sikäli siis jos haluaa itse pohjan tehdä, itse vain tykkään paljon enemmän omin kätösin väsätystä taikinasta.


Pohjaa varten mitataan se pari desiä noin 42 asteista vettä, jonka saa näppärästi aikaan kiehauttamalla vedet vedenkeittimessä ja miksaamalla tätä kylmän veden kanssa. Kiehumista odotellessa voidaan sekoittaa jauhot ja kuivahiiva keskenään (taikka kädenlämpöinen vesi ja tuorehiiva!), vipata sekaan loput ainekset ja vaivata taikina tasaiseksi. Tiskialtaaseen voi tehdä lämpimän vesihauteen ja laittaa taikinan tänne liinan alle kohoamaan. Niin yksinkertaista ja mielestäni paljon paljon parempaa kuin valmiit pakastepohjat! Taikinan kohoamisen aikana onkin hyvin aikaa käsitellä täytteet. Kasvikset tietysti huuhdellaan ja pilkotaan haluamaansa muotoon, samaten tofu. Pizzajuusto raastetaan tavallisen juuston tavoin, kuten myöskään pizzan rakentamiseen tuskin tarvitaan sen kummempia ohjeita. Taikina vaan sileäksi, täytteet niskaan ja 225-asteiseen uuniin siksi aikaa, kunnes pohja näyttää kypsältä. Keskimäärin 20 minuutiksi siis.


Se joka sanoo, ettei vegaaniruoka voi olla hyvää, puhuu ihan höpöjä. Tosin voiko moinen mättöruoka koskaan ollakaan pahaa.

Aromi Liquid Lipstick

9.8.2016

Saanko esitellä uusimman rakkauteni - Aromin mattapintaiseksi kuivuva nestemäinen huulipuna. Muita punia en enää käytä, se on vissi. 

Taannoin alkaessani tarkemmin miettimään minkämoista pakkelia sitä kasvoille tuleekaan laitettua, niin heräsin johonkin toiseen todellisuuteen. Koska eläinystävällistä kosmetiikkaakin on tarjolla, niin miksen vaihtaisi L'oréaleja ja MACejä (tai no jälkimmäistä onneksi vain yksikössä) sellaisiin. Yksi tämän myötä tulleista päänvaivoista oli hurahtamiseni huulipuniin ja ikävä myöntää mutta ehdin jo kovasti tykästyi tuon MAC:in Velvet Teddy-huulipunani laatuun ja kestävyyteen. Enkä mitään kamalampaa tiedäkään kuin huulipuna, joka ei pysy siellä missä pitäisi. Kulutin tuntikausia etsien netin välityksellä uutta hyvää merkkiä, kunnes viimein jo epätoivon partaalla tärppäsi. Mikäs se tämä tällainen Aromi Beauty on?

Hetken aikaa tutkittuani kyseistä kosmetiikkabrändiä ja Googlattua kuvia punista vinkkasin siskolleni, että tilattaisiinko yhdet ihan vaikka vain kokeiltaviksi. Tämä onneksi innostui heti ja pokkanaamalla laitettiinkin yhdet tilaukseen. Hintaa tälle päähänpistolle ei onneksi tullut kuin 20€ posteineen per nenä, joten harmitus huonosta laadusta ei olisi ollut niin valtava. Tosin pienintäkään pettymystä ei ollut havaittavissa postipaketin avaamisen ja ensitestaamisen jälkeen. Huulipunat ovat ensinnäkin täysin vegaanisia ja eläinkokeettomia, mikä oli se juttu mitä halusinkin. Tämän lisäksi levittäminen on maailman helpointa ja väri asettuu todella tasaisesti, sekä itse tavaraa tarvitsee vain pienen aavistuksen verran (ihan todella siis puikosta saa reippaasti kaapia ylimääräiset punat purkin reunaa vasten valumaan takaisin tuubin sisuksiin). Parinkymmenen sekunnin päästä puna onkin täysin kuivunut mattapintaiseksi (mutta ei silti kuivata piiruakaan!), eikä se muuten lähde minnekään. Sitä voi täysin huoletta olla vahtaamatta peiliä joka kymmenes sekunti, ja nätisti syödä sekä juodakin ilman leviämisvaaraa. Rasvainen ruoka toki tekee tehtävänsä, mutta muuten väri irtoaa huulista vain meikinpoistoaineella. 

Arvata saattaa, ettei ensimmäinen Rich Rosewood-sävy jäänyt ainoaksi, vaan tilattiin parin viikon päästä muutama muukin yksilö. Ensimmäinen tilaus tehtiin Cocktail Cosmetics-verkkokaupasta UK:sta, mutta heidän hyljätessä PayPalin maksutavoista tilattiin toinen satsi Jenkeistä Aromi Beauty:n omilta sivuilta. Tätä kautta saatiin kaiken kukkuraksi kiva voimassa ollut kesäale ja raaskin hyvillä mielin tilata kolme uutta punaa, Desert Taupe, Stella Rosae sekä Terra Cotta. Upposihan rahaa näihin silti jonkun verran, mutta yhdenkään sentin menettämistä en kadu. En sitten yhtään, sillä nämä ovat parasta mitä tiedän tällä hetkellä 

Hidas sunnuntaiaamu

7.8.2016

Takana on suorastaan mielipuolinen pariviikkoinen. Sen lisäksi, että omia sekä Nemon asioita on ollut hoidettavana riittämiin, niin töissä ollaan pyöritetty yhtä jos toistakin raflaa kevyellä alimiehityksellä lomien, saikkujen, vapaatoiveiden sun muiden takia. (hypin siis saman firman kahden toimipisteen välillä oikeastaan vuoroviikoin) Pidentyneet työvuorot sekä otetut juoksuaskeleet ovat lisääntyneet melkoisesti, ja nyt viimein tämän seitsemän päivän työputken jälkeen olo on kirjaimellisesti kuin rekan alle jääneellä. Eilisenkin vuoron vipinästä se kertonee jo jotakin, että tajusin vasta illalla kymmenen aikaan paahtaneeni koko päivän ilman ruokataukoa. Tämäkö nyt on sitä kuuluisaa työlleen omistautumista? Jos jotain voin itselleni luvata niin sen, että tänään en poistu enää vastikään tehdyn ruokakauppareissun lisäksi kotoa kuin korkeintaan viemään koiraa lenkille sekä juoksuttamaan vapaanakin - pitäähän toinen nyt palkita hienosti jaksetusta viikosta. Muun aikani aion sen sijaan viettää visusti lepäillen kera herkkuruoka. Aamuni aloitinkin jo supermaukkalla smoothiebowlilla (sekä pannullisella kahvia), ja iltaruoaksi olisi tarkoitus tehdä itse vähän spessumpaa pizzaa. Jospa sitä sitten huomenna olisi vähän skarpimpana ja akut täyttyneenä valmiina vastaanottamaan uuden päivän virkein mielin, sekä kaverin kanssa sovitun teetreffailun jälkeen saisin napsittua parit kuvat tännekin suunnille huikeimmasta löydöstäni ikinä. Pysykää siis kuulolla varsinkin te kosmetiikan ystävät!