Kevään loppurutistus

26.4.2016
Ujo kysymys opiskeleville - joko hajottaa? Ja vaikuttaako seuraavat samaan aikaan itkettävät ja naurattavat meemit tutuilta ? Jos yhtään helpottaa niin voin todeta, että itse olen ainakin ihan näin semisti menettämässä järkeni tämän sirkuksen kanssa.

Kuvat bongasin 9gag:in instagram-tililtä. Täydellisen todellista alkuperää en valitettavasti tunne.

En tarkoita ulista - olen edelleen todella onnellinen ja kiitollinen, että sain juuri sen opiskelupaikan jonka halusinkin. Silti on pakko sanoa, että en olisi koskaan voinut kuvitella miten rankkaa ammattikorkeakoulussa onkaan opiskella. Tai ainakin meillä laskentatoimea pänttäävillä. Tammikuun 10. päivän jälkeen en ole tainnut viettää yhtä ainoatakaan päivää, jolloin olisin voinut olla täysin ahdistumatta siitä saatanallisesta työvuoresta, jonka huippua ei edelleenkään näy, vaikka koulua on jäljellä tältä lukuvuodelta vaivaiset kaksi viikkoa. Tämä on varmaankin se päällimmäinen syy, miksi motivaationi on jo tyystin loppunut kun tuntuu, että ei tähän kaikkeen vaan kykene. Viimeistään nyt siis kultaakin kalliimpien vinkkien kertaaminen on paikallaan, että tenttirumbasta ja arvosteltavista töistä selviäisi kunnialla ja ennenkaikkea kerralla hyvin arvosanoin. Mieleeni pingahti myös ajatus, että miksi ihmeessä en jakaisi viimeisten hetkien opiskelutsemppejä muillekin samassa lirissä räpiköiville. Vaikka moiset ovatkin melko kliseisiä ja osittain päivänselviä juttuja niin välillä ne silti tuppaavat unohtumaan, eikä muistuttelusta luulisi olevan haittaa.


✖️ Siivoa työpisteesi. Ajatukset tuntuvat olevan paljon loogisemmassa järjestyksessä, kun ympäristökin on siisti. Itse ainakin olen näin kevyenä perfektionistina huomannut, että sekainen pöytä syö keskittymistäni aivan liikaa. Tai ainakin toisinaan huomaan havahtuvani siihen, että tuijotan pöydällä lojuvaa tyhjää jogurttipurkkia ja ilmeisesti olen alitajuntaisesti koittanut manata sitä siirtymään omineen roskakoriin. Samaten opiskelu hidastuu, jos siitä totaalisen sekaisin olevasta kirja-, kansio- ja paperiläjästä käy etsimään yhtä tiettyä lipuketta.

✖️ Älä missään nimessä jää pohtimaan jaksatko tehdä jotakin vai siirtäisitkö tätä sittenkin myöhemmäksi - vastaus kun mitä luultavimmin on "No en jaksa". Parempi on vaan vetää syvään henkeä, ja tyynesti aloittaa asian pois hoitaminen ilman sen suurempia ajatuksia tai pohdintoja. Yleensä sinä seuraavana päivänäkään kun tuskin on yhtään parempi hetki taikka fiilis tehdä kyseistä tehtävää, joten miksi pitkittää moista yhtään enempää. "Älä jätä huomiseksi mitään minkä voit tehdä tänään"-sanonta on muuten todellakin pätevä. Ja kuinka hyvä olo tuleekaan kun tietää, että seuraavalle päivälle on taas yksi homma vähemmän.


✖️ Pidä luuri mahdollisimman kaukana ja äänettömällä, sekä tietokoneella työskennellessä kaikki turhat välilehdet visusti kiinni. Ne ovat vain hidasteita ja parhaimmassa tapauksessa esteitä työn valmistumista ajatellen. Eikö olekin paljon loogisempaa malttaa mielensä hetkeksi, tehdä duunit tehokkaasti alta pois, ja sitten hyvällä omallatunnolla syventyä tsekkaamaan some läpi?

✖️ Ei ole se ja sama minkälaisella ravinnolla elää, vaan ihan tosissaan tällä on suuri merkitys sen kannalta miten jaksaa. Itse ainakin tunnen saman tien, jos olen elellyt kehnommalla menulla ja tämän jälkeen kroppa suorastaan kiljuu jotakin vähän freshimpää suuhun laitettavaa. Lisäksi puutostilat milloin mistäkin vitamiinista tai hivenaineesta eivät aiheuta kuin väsymystä ja liudan muita häiriöntekijöitä, jotka ovat vain tiellä. Monipuolinen safkaaminen on siis tosiaankin yksi niistä tukipilareista, jotka pitää koko systeemiä kasassa ja josta ei pidä tinkiä.


✖️ Koita järjestää aikaa liikunnalle. Jo kymmenen minuutin reipas kävelylenkki raittiissa ulkoilmassa elvyttää koomaista mieltä mainiosti. Vielä jos on mahdollisuus päästä pois kaupungin sykkeestä jonnekin rauhallisemmille hoodeille, niin sitten ehdottomasti mars sinne. On ihanaa, kun saa rauhassa ajatella mukavia ja parhaimmillaan kuunnella vain lintujen visertelyä. Sykettä nostattavista juoksu- taikka lihaskuntosessioista taas saa aivan mahtavan boostin päivään.

✖️ Nuku kunnolla. Huonot ja/tai liian lyhyet yöunet on jaksamisesta heti pois, ja varsinkin useamman tällaisen jälkeen olo alkaa olla jo noin yleisestikin ottaen varsin jäätävä. Tässä edellisten kahdeksan kuukauden aikana viimeistään on myös huomannut, ettei sen kahvipannullisen nykäisy univelkaan auta yhtään. Eihän siinä tutinassa kestä edes kynä kädessä, ja aivot ovat edelleen solmussa väsyn takia. Jos kaikki tuntuu unetuksen takia ylitsepääsemättömän vaikealta, ota mieluummin vartin tehopäikkärit kuin koittaisit väkisin sitkutella menemään. Unissa menetetty aika kiritään kyllä takaisin, kun hetken levänneenä jaksaa päntätä tehokkaammin. Hyvä vinkki juuri oikean mittaisiin torkkuihin muuten on, että pötkähtää sohvalle avainnippu kourassa ja jättää käden roikkumaan sohvan laidan yli. Kun kroppa rentoutuu, avaimet rämähtää lattialle, ja ääneen herätessä pitäisi olla virkeimmillään siinä määrin, mitä päikkärit asiaan auttaa.


✖️ Siirrä Yhyy en ikinä opi tätä-asenne jonnekin kaapin perälle piiloon ja koita sen sijaan ajatella, että tämä kohta olisi hienoa oppia. Moinen vaatii tosissaan välillä ponnistelua, mutta oikean tuntemuksen löytyessä motivaatio sitä kaikista tylsintäkin ainetta kohtaan muuttuu kertaheitolla. Ainakaan noin pääsääntöisesti nuo opiskeltavat asiat kun eivät ole mitään rakettitiedettä, joten näistä on mahdollista saada myös se hyvä arvosana jos vaan jaksaa oikeasti yrittää. Tietystikin vastaan tulee seikka, ettei kaikessa voi eikä pidäkään olla hyvä, eikä yhden numeron takia pidä stressata itseään kuolioon asti. Itselleen täytyy olla armollinen.

✖️ Välillä pitää myös muistaa tehdä asioita, joista nauttii. Jatkuva tykittäminen ei ole kuin pahaksi ja toisinaan täytyisi vain koittaa irtautua kaikesta kokonaan. Onneksi tuo pieni pörriäiseni houkuttelee minua tasaisin väliajoin pois kirjojen ääreltä, enkä tiedäkään parempaa tapaa rentoutua kuin tassuterapia. ♥

Hello spring

16.4.2016
Se fiilis, kun yht'äkkiä herää todellisuuteen ja tajuaa miten pitkälle kevät on jo edennyt. Kuten myös kuinka finaalissa ensimmäinen lukuvuosi on, eikä loppurutistus kestä enää kahta ja puolta viikkoa kauempaa. Mihin ihmeeseen koko alkuvuosi on hurahtanut, ja miten tämä kaikki on mennyt omalta ymmärrykseltäni näin ohi? Pahaksi en tosin laita yhtään, sillä kesäkaipuuni on aivan hillitön. Tahtoisin vain heti paikalla kaivaa ne kaikista ihanimmat kesähepeneeni kaapin perältä esiin ja nakata näiden talviseen oleskelupaikkaan kaikki neuleeni, pitkät paitani sekä pöksyni. Juuri sinne mahdollisimman syvälle kaapin uumeniin, että sitä ihan unohtaisi koko kylmyyden olemassaolon. Toki minun ja shortsieni välissä on vielä pari muuttujaa ja suurin niistä lienee se, että tuleeko kesä tänä vuonna - vähän alta vuosi sitten kun se ilmeisesti unohti tulla käymään. Tai ainakin tälle vilukissalle niitä elokuun paria lämpöistä viikkoa lukuunottamatta koko "kesä" muistutti lähinnä syksyä, enkä kovin montaa kertaa tarennut talsia ilman farkkuja. Onneksi tänään pienestä vilposesta ilmavirrasta huolimatta osasi olla kovin lämmin ainakin niillä paikoin, johon aurinko suloisesti porotti. Ehkä tässä on vielä toivoa saada ihka oikea kesä, tai pidetään ainakin kaikki sormet ja varpaat ojossa kohti taivasta että näin tapahtuisi.

Floral nails

12.4.2016

Kevät tuo mukanaan aina ihan villejä ideoita ja pää täyttyy inspiraatiosta tehdä sekä testailla kaikkea uutta. Mieli halajaa hankkia uusia kuteita sekä tuunata vanhoja uuteen uskoon, päivittää hiuksia jotenkin pienesti, väsätä vihdoin se kukkareppu kankaasta, joka on nököttänyt ompelukoneen päällä jo aivan liian kauan ajanpuutteen vuoksi, sekä kokeilla uusia lakkauksia kynsillä. Aloitinkin ensimmäisenä viimeisimmästä, kun täysin sattumalta törmäsin aivan supercooliin ja helppoon tekniikkaan saada aikaiseksi ruusukuosia kynsilakoilla. Hetken monttu auki jäädettyäni sohvalla pinkaisin hakemaan lakkakorini, ja pienen teipinpalalle kokeilun jälkeen siirryin malttamattomana kokeilemaan näitä kynsiinikin. Lopputuloksesta tuli huisin ihanan keväinen ja fresh, ja kertakaikkiaan rakastuin uudestaan kynsitaiteiluun. Tämän kanssa minulla on ollut aikamoisia on-off-kausia, jotka kuitenkin päätyvät sen yhden lakkailukerran jälkeen visusti takaisin offille. Nyt tosin on sellainen kutina, että taidan ainakin hetken koittaa jaksaa piristää kynsiäni useammin pienillä koristuksilla. Sitä voisi myös heittää suosiolla nuo kuivahtaneet kynsilakat pois ja hankkia ehkä tilalle pari uutta kivanväristä kaveria. Turkoosi ainakin olisi varsin pop!


Harvoin täällä näin jälkikirjoittelen mitään, mutta ruusukynsitutosta kiinnostuneet voisi huutaa HOP!

Ensimmäinen MAC

8.4.2016
Olen näemmä pitänyt puolihuomaamatta pientä somelomaa, ellei varsin satunnaista Instagramin pikatsekkailua lasketa. Enkä ollut itseasiassa edes tajunnut koko asiaa. Muu elämä on pitänyt sen verran kiireisenä, etten ole läppäriänikään avannut tällaisia ihan omia hommia varten viime viikon tiistain jälkeen. Nytkin itseasiassa tämä laite on pysynyt visusti kolme päivää kiinni, kun ei ole tarvinnut (lue: en ole jaksanut) laatia noita oppimispäiväkirjoja taikka tapella Excelin kanssa. Tämä kammottava katkos saa tosin tyssätä tähän, kun vihdoin on virkamiessvenskat ja kirjanpidot käyty tenttimässä, ja viikonloppu aloitettu kivasti jo puoliltapäivin. Kunhan sitä vielä vaan saa aikaiseksi lähteä auton rattiin napottamaan, niin suuntaan maalle ottamaan ihan kunnolla lepiä sunnuntaihin asti.


Otsikosta saattoi nokkelin jo arvatakin, että olen saanut käpäliini jotakin erittäin hykerryttävää ja kauan haaveiltua - ikioman MAC:in huulipunan. Enkä muuten enää yhtään ihmettele sitä hehkutusta näitä koskien. Pakko kylläkin sanoa, että ensinäkemältäni olin todella hämmentynyt itse punan pienestä kolmen gramman koosta, kun ainakin omat aikaisemmat tuttavuuteni ovat sisältäneet sen 4,5g tavaraa. Mutta annettakoot tämä anteeksi, sillä muuten kokemukseni ovat olleet pelkästään positiivisia.


Ensinnäkin punan koostumus on jotakin niin täydellistä - levittäminen onnistuu todella smoothisti ja helposti, ei liiku huulilta juuri mihinkään (sitäkin on joidenkin huulipunien kanssa koettu, että värit lähtee kävelemään ympäriinsä ja loppujen lopuksi sitä näyttää Pelle Hermannilta ellei tajua tasaisin väliajoin katsoa peiliin), EIKÄ KUIVATA YHTÄÄN. Ei siis piirun vertaakaan. Ja tämä suoritus on jo äärimmäisen loistava kun vertaa siihen, miten varsinkin tähän aikaan vuodesta kuivun kokoon joka paikasta, ja yöksikin on pakko vetää välillä Bepanthenea huulille halkeilun ennaltaehkäisemiseksi. Toisekseen oman punani, Velvet Teddyn, sävy on taivaallinen. En tiedä miksi kuvani huijaavat, mutta väri on oikeasti aavistuksen verran ruskeampaan taittava. Ja ihana. Aivan ihana. 


Jestas miten pähkinöinä odotankaan duunini alkua! Ensimmäisenä tilipäivänä saattaa nimittäin hyvinkin tapahtua pientä MAC-perheenlisäystä.