Meikkinurkkauksen päivitys

29.3.2016
Hyvästi vaatekaapissa meikkaaminen! Näin suomennettuna minulla on siis tähän asti ollut yhden vaatekaapin hyllyn etuosa varattuna meikeilleni, ja ovessa olevasta peilistä olen tiirannut mihin sitä ehostusta oikein sudin. Ainut vaan, että tuo olohuoneen lamppu on surkein koskaan valaisemaan, joten olen saanut suorittaa meikkailuni varsin hämyisissä olosuhteissa ja kipaista aina makkariin hakemaan korut sekä suihkauksen hajuvettä. Ja kyllä, vaatekaappini sijaitsee olkkarissa. Älkää kysykö. Nyt vihdoin viikonloppuisella supernopealla Ikeareissulla sain napattua mukaani jakkaran sekä neliskulmaisen saman tien tuunattavaksi joutuneen kynttiläalusen, jonka laitoin uuteen uskoon marmorikuosisella Dc-Fix:llä poikaystäväni kanssa eilen illalla. Pakko muuten sanoa, että noin kulmikkaan ja hullunmuotoisen esineen paketointi osasi olla harvinaisen raastava operaatio, mutta olen hirmuisen tyytyväinen aikaansaamaamme lopputulokseen! Tuosta tuli järjettömän upea tapaus. Tätä aiemmin olin vielä hassannut osan S-ryhmän kauppoihin tarkoitetusta lahjakortista varsin pätevän kokoiseen meikkipeiliin. Tämä oli se viimeinen silaus, jolla sain meikkauspisteestäni juuri sellaisen mistä olen pitkään haaveillutkin. Oi onnea. Tällaiset arkea helpottavat ja piristävät pienet asiat ovat vain ihan parhautta. 

My (thurs)day

24.3.2016
7:48 Wakey wakey - juuri passelisti 12 minuuttia ennen herätyskellon ärsyttävää pirinää. Kuinka paljon mukavampaa onkaan herätä itse siihen ettei enää väsytä sen sijaan, että makoisat unet keskeytyy ulkoisten häiriöntekijöiden toimesta. Ensimmäisenä tsekkaan nopeasti somen läpi, ja nappaan heti perään koiran sänkyyn pusuteltavaksi. Tosin tyyppi innostui minua enemmän eilen illalla armeijasta lomille tulleesta kaksilahkeisestani. Pyh.
8:05 Aamulenkki kutsuu, siispä ulkokamppeet päälle ja menoksi. Nemo onkin jo valmiina kytiksessä ulko-oven vieressä, joten tätä ei tarvitse juurikaan houkutella mukaan.
8:31 Huh mikä hiki tuli, kun aamuviluissaan tykitti hillittömän määrän vaatetta niskaan, vaikka pihalla ei ollut astetta enempää pakkasta. Eipähän palele enää! Sielu sen sijaan suorastaan kiljuu kahvia, joten kaffemasiina pörisemään ja mars aamupesulle sekä pikafreesiytymään noin muutenkin.


8:40 Aamupalahommia. Nemo tosin saa tässä vaiheessa osakseen vain mahansuojalääkkeensä, ja joutuukin hetken odottelemaan omaa ruokaansa. Itselleni sen sijaan kaadan pienen saavillisen kahvia sekä väsään pari ruisleipäpalasta salaatilla, juustolla ja kurkulla. Puhelin eksyy taas kouraan tankkaamisen ajaksi Iltalehden sivujen kera.
8:55 Rääyn edelleen sängyssä röhnöttävälle laiskamadolle kahvin odottavan tätä ja siirryn olkkariin. On päivän ensimmäisen leikkihetken aika! Mr. Nuts on tapansa mukaan hepulin partaalla huomatessaan hivuttautumiseni kohti lelukoria.
9:10 Apua, kaverin ruoka meinasi unohtua! Äkkiä safkat kuppiin. (ja tyyppihän söi kokonaista kymmenen nappulaa) 


9:15 Lienee aika aloittaa oman olemuksen kuntoon laittaminen, ja siirrynkin meikkipisteeseeni hetkeksi. Tyydyn perinteiseen pieneen ehostamiseen, koska lorvikatarri vaivaa tapansa mukaan näin luentoaamuina. Kuteet valitsen kanssa fiilispohjalta, ja tänään päälle pääsikin lyhyehkö palmukuosinen toppi, korkeavyötäröiset mustat farkut, sekä harmaa pitkä neuletakki.
9:34 Lähtö lähenee. Viime hetken laukun tsekkaus käyntiin - onhan matikan monisteniput, laskin ja penaali mukana? Livautan vielä hanasta vesipulloon kylmää vettä ja nappaan avaimet kassin sivutaskuun mukaan.
9:45 Moikka murut, meikä suuntaa maksuehtojen pariin kahdeksi tunniksi. Kuinka helppoa lähteminen muuten onkaan, kun doge saa leikkiseuraa luennon ajaksi, eikä tarvitse neuroottisesti tuijottaa hellaa viittä minuuttia ennenkuin pystyy lähtemään kotoa. Takki siis vain päälle ja menoksi.


12:00 Ohi on kouluviikko, jiihaa! Kotiin päästyä eteisessä olikin pienimuotoinen vastaanottokomitea paikalla, kun pojat siellä oleilivat sylikkäin. Senkin ällösöpöt. Tuhlaan hetken ihan vain olemiseen, pääni kun on niin täynnä typeriä matikan kaavoja, etten jaksa keskittää ajatuksia nyt mihinkään.
12:20 Nemo ilmoittaa varsin selkeästi tahtovansa ulos, joten lenkille taas mars. Herrani lähtee samalla ovenavauksella kaupungille isänsä kanssa.
12:40 Kaikenlaisia hiippareita sitä rappukäytävissä liikkuukin. Ei vaineskaan, vanhempani ne siellä vain olivat saapuneet nurkkaan väijymään croissanttipussi käpälissään juuri ennen lenkiltä paluutani. Keitän meille kahvit noiden herkkujen kaveriksi, onhan nyt jo noin muutenkin päiväsumppiaika. Pikaisen kahvihetken päätteeksi koira lähtee tällä samalla kyydillä jo maalle porukoiden luo.


13:00 Alan vikkelään kerätä viikonlopun vaatepaljoutta kasaan. Lauantain ohjelmanumero kattaa serkkuni valmistujaiskekkerit, joten jotakin vähän juhlavampaa pitäisi repäistä. Päädyn harmaaseen keinonahkahameeseen, valkoiseen sifonkipaitaan, sekä kultaisiin koruihin. Vielä kun jostakin löytäisi sen valkoisen topin, joka passaisi hyvin aluspaidaksi..
13:35 Noniin, tavarat alkaa olla aikalailla pakattu. Pikapikaa vielä tiskien kimppuun, roskapussit kiikutan pihalle roskakatokseen, ja huolehdin kasveistani. Raahaan jokaisen yksilön oikein olkkarin ikkunalaudalle nauttimaan auringosta, ja annan aimo loraukset vettä.
14:00 Lähtötsekkaukset vielä ennen lähtöä, kuten myös viimeiset panikoinnit, että onhan kaikki tarpeellinen nyt varmasti mukana. Noh, mitään ei ainakaan tule mieleen, joten matkaan vaan.


14:55 Maata näkyvissä! Tai maaseutua näin tarkalleen ottaen. Oltiin lapsuudenystäväni kanssa sovittu treffit paikalliseen pieneen kahvilaan kolmeksi, ja ehdin vielä juuri passelisti moikata tämän entisen vakkarikesätyöpaikkani työkavereita ennen frendini saapumista. Vähän tosin hävetti kuinka kauan aikaa edellisestä vierailusta oli kulunut, samaten miten viimeksi oltiin tämän huipputyypin kanssa nähty edellisen kerran 1,5 vuotta sitten. Juttu sentään luisti siihen tahtiin, että toinen tapaaminen pitää järkätä piakkoin.
15:55 Tiemme kaverini kanssa erkanevat, kun minä lurjus karkaan lempparikampaajalleni. En jaksa edes muistaa sitäkään, että milloin viimeksi olen käynyt kynityttämässä tukkaani. Kaksihaaraisten määrä alkoi olla jo sietämätön, ja tukan alituisesta takkuuntumisesta viimeistään huomasi käsittelyn olevan enemmän kuin tarpeessa. Kymmenen senttiä kokonaisuudessaan taisi tipahtaa pois matkasta, enkä oikeastaan tiedä mitä ajatella. Toisaalta hirvittää miten hiukset loppuu näitä hariessa kesken, mutta toisaalta miksei sitä voisi toistakin kymmentä senttiä leikata. Katsellaan, mitä kevät tuo tullessaan.
17:00 Viimein saavuin päivän viimeiseen etappiin, eli vanhempieni luo. Ennen totaalisen rentoilufiiliksen saavuttamista käyn vielä nappaamassa pari kuvaa naksaistusta tukastani. Näin heti operoinnin jälkeen tasaiseksi jätetty latva näyttää varsin hupsulta, mutta hiuslaatuni tuntien (ja miten huisia onkaan, kun kampaaja tuntee oman tukan paremmin kuin itse) asia korjautuu tuotapikaa, ja hetken päästä latvuksenikin näyttää jo varsin mallikkaalta.


17:30 Isin paistamaa lohta ja äidin kiehauttamaa kanttarellikastiketta - namnamnam! Ihan kivaa vaihtelua tähän parin päivän ajan vedettyyn parsakaalipastaan verrattuna. Sapuskoinnin jälkeen kaivan esiin läppärini, ja katselen hetken ajan yhtiöoikeuden kurssin oppimispäiväkirjan laatimista varten esitettyjä kysymyksiä. Nimenomaan hetken. Taidankin suosiolla muokkailla päivän aikana otettuja muutamia kuvasia ja kirjoittaa puhelimen muistiosta aikatauluja ylös tännekin.
19:26 Tehokkaammalla työskentelyllä olisi toki saanut enemmän aikaan lyhyemmässä ajassa, mutta keskittymiskyky oli taas hyvä kymmenen. Tämä operaatio on hyvä lopettaa saunomisen ja viinilasillisen ajaksi. Saunareissulla olikin hyvä korkata tänään kampaajalta hankkimani tehohoitoaine, johon hassasin mummilta vähän näin jälkikäteen saamani synttärilahjarahan. Ainakin ensitestaamisella moinen tuntui pätevältä tapaukselta.
20:30 Takaisin koneen ääreen teekupposen sekä uuden lempijoguni ja -myslin kanssa. Alpro Soyan kookoksella maustettu jogurtti ja Rainbown hedelmä-siemenmysli on ihan lyömätön combo. Näiden voimilla viimeisetkin jaaritukset kasaan samalla muun perheen kanssa höpötellessä. 
22:30 Vihdoin. Nukkumaa, minä tulen! Nopeasti vielä hammaspesulle, jotta voin sujahtaa lakanoiden väliin tuhisemaan. Kauniita unia

Kulmat kuntoon

21.3.2016
Tai siis ylipäänsä näkyviin.
Omat kulmakarvani ovat aina olleet jo muutenkin hailukan värinsä lisäksi melko harvat, ja näin ollen näiden näkyvyys metriä kauemmas on ollut aika kehno. Olen aiemmin käyttänyt lähinnä vain hivenen värjäävää kulmavahaa sekä kulmakynällä vedellyt satunnaisesti viiruja täydentämään kulmiani, mutta viimein kuukausi sitten maailmani mullistui totaalisesti. Löysin parhaan kulmavärin koskaan, enkä varmasti hevillä luovukaan tästä. Saanko esitellä, Lumenen puuterimainen kulmaväri.


Kuten sanottua - olen tykästynyt tähän tapaukseen ja lujaa. Olen muutenkin tällainen maalaistomppeli joka tykkää pitää lookkinsa mahdollisimman luonnollisena, ja tällä kulmavärillä saakin aikaan todella kauniin ja pehmeän lopputuloksen. Huomioitavaa on tietysti vielä se, että myöskin hiukseni ovat varsin vaaleat, enkä tykkää yhtään itselläni combosta blondi tukka ja selkeärajaiset kynällä tehdyt kulmakarvat. Siksi tämä kulmaväri on omiaan kulmilleni, joihin kaipaan tarkkojen reunojen sijaan väriä naturellimmalla tavalla. Paletin vaaleampi puolisko on kaiken lisäksi ihan passelin sävyinen olemukselleni. Ainut vaan, että tumma osio jää omien käyttötarkoituksieni ulkopuolelle, ellei lasketa sitä pientä töpöttelyä kulmakarvojeni olemattomalle loppusuoralle silmien ulkonurkassa. Ruskeahiukset taikka muuten vain tummemmat kulmat haluava saa kuitenkin tosi kivasti miksattua kahden sävyn avulla omia tarpeitaan vastaavan lopputuloksen.


Pakkauksen mukana tulee kulmavärin lisäksi pensseli, joka ajaa asiansa ihan hyvin. Kotikäyttöön vaan voisin jossakin vaiheessa hankkia pidempivartisemman yksilön. Jotenkin omiin käpäliini pinta-alaltaan noin pieni kädensija on liian hutera, mutta sen sijaan menossa tuo pikkuinen kulkee kätevästi mukana, ja kyllähän tällä saa homman hoidettua kotiin tarpeen vaatiessa. Eikä sillä, että noin pieneen rasiaan pidempää sutia mahtuisikaan, joten tästä lienee turha kitistä. Loppuhuipennukseksi plussa vielä siitä, ettei päivässä tarvitse useampaa kertaa enää kulmia laitellakaan kuten aiemmin jouduin ennen tätä. Huisia, eikö? Voin siis erittäin lämpimästi suositella moisen testaamista, sillä ainakin omat meikkausrutiinini ovat tämän avulla helpottuneet huomattavasti!

Vasemmalla kulmani luonnollisessa olotilassa, oikealla taas vain Lumenen kulmavärillä käsiteltynä.

Good morning

18.3.2016
Meillä näytti tämän päivän kohdalla lukujärjestys varsin tyhjältä, mistä en ollenkaan ole pahoillani. Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa viikonloppu kuin yksi ylimääräinen vapaapäivä. En tosin tiedä mitä aamulla tapahtui, sillä heräsin jo kuuden jälkeen varsin pirteänä, enkä enää saanut unta vaikka yritinkin ummistaa silmät vielä hetkeksi. Ulkona oli jo niin valoisaa, ja sängyn alta ilmestyneen pienen otuksen tapittava katse viimeistään sai minut nousemaan ylös ja ulos lenkkeilemään. Eikä aikainen herääminen harmita muuten yhtään, kun on saanut koko aamun ihailla nousevaa aurinkoa. Tätä rakastan eniten keväässä, kun päivä pitenee molemmista päistä ja saa nauttia supersuloisista aurinkokylvyistä ikkunan äärellä kahvikuppi käpälissä. Olen niin kaivannut tuota lämpöä pitkän talven jälkeen, semisti vilukissa kun olen. Sitä unohtamatta miten tälläisinä aurinkoisina ja rauhallisina aamuina tulee niin energiaa sekä inspiraatiota täynnä oleva olo, ja kaikki vain on paljon paremmin. Ihan kaikki. 

Tänään

12.3.2016
Tänään en tee mitään.
En huolehdi.
En stressaa.
En murehdi. 
En ajattele.
Aion vaan juurtua sohvaan kiinni koira kainalossa ja katsoa Netflixiä. 


Takana on aivan järkyttävä pariviikkoinen täynnä huolenaiheita ja salakavalasti alkavaa burnouttia, ja olenkin superonnellinen tuon kaiken ollessa vihdoin ohi. Jos nyt siitä lähdetään, niin Nemo on taas ollut kipeänä päivätolkulla. Torstaisella eläinlääkärireissulla todettiin jälleen kerran suolistotulehdus, aika raju sellainen vieläpä. Toisaalta sentään verikokein ja haiman pikatestein saatiin poissuljettua monet ikävämmät sairaudet, sekä nesteytyksen ja pahoinvointilääkkeen avulla poika oli paljon iloisempi olon parannuttua. Seuraavana yönä tuli tosin otettua reippaasti takapakkia ravatessa ulkona parin tunnin välein ja täältä aina suoraan pesemään koiran takamus. Se yö menikin molempien osalta valvoessa. Nemo ei pystynyt asettumaan nukkumaan kun mahassa tuntui ikävältä, ja minä taas en pystynyt siksi kun toisella oli niin kurja olo. Siispä ulkoilukeikkojen välillä lähinnä istuin silittämässä pientä potilasta aamuun asti, jolloin pirautin uudelleen lekuriin. Tällä kertaa saatiinkin suosiolla antibioottikuuri sekä veteen sekoitettavia jauheita nestetasapainon tueksi, ja torstaina määrättyjen mahansuojalääkkeen ja Inupektin lisänä nämä ovat auttaneet ihan hurjasti. Tänä aamuna Nemo on ollut jo oma iloinen sekä ihana itsensä ja toivon todella, että näin tulee olemaankin. On jotain niin sydäntä särkevää katsella kun toisella on paha olla, eikä itse voi tehdä asialle juuri mitään. Toivoa vaan että lääkkeet auttaa, ja maata raasun vieressä tätä hellien.


Toisekseen - en ole nukkunut viime yötä lukuunottamatta melkein kahteen viikkoon yksiä ainoitakaan kunnon yöunia. Ensimmäiset kolme yötä meni stressatessa kouluhommien parissa, ja "nukkuminen" oli lähinnä hampaiden narskuttelua sileiksi ja katetuottolaskelmien väsäämistä unissaankin. Tai siinä jossakin unen ja valveen rajamailla. Seuraavana kahtena aamuna jouduin herätyksen kohteeksi vanhempieni ja poikaystäväni toimesta 5-6 aikaan. Maanantaina taas heräsin aikaisin koulun takia, ja seuraavat kolme aamua Nemo herätti seurakseen voidessaan kehnosti. Perjantaiyö tosissaan menikin sitten kokonaan valveilla ollessa. Päikkäreillekään ei ole ollut missään välissä aikaa, ja sen ainoan kerran kun meinasin pienen hetken nykäistä unta palloon, niin lehtimyyjät pirautteli lakkaamatta. Toki sitä olisi voinut laittaa kapulan äänettömälle ja kääntää kylkeä, mutta olemassa oli se hävyttömän pieni prosentuaalinen osuus, että oudon numeron takana olisi voinut ollakin vaikka työhaastattelukutsu. Mutta pah, eipä tietenkään. Loppujen lopuksi en enää edes viitsinyt yrittää torkkua, kun koko universumilla tuntui olevan jotakin sitä vastaan.

Pakko muuten todeta, että on suhteellisen hirvittävää miten fyysiseksi univaje voikaan mennä. Arkipäiväisissäkin asioissa on jo tarpeeksi haastetta, eikä enemmän ajatustyötä vaativista tehtävistä meinaa tulla mitään - nimimerkillä torstainen henkilöverotuksen tentti meni suhteellisen penkin alle semisti väsyneen olotilan takia, ja koko aamu kun vielä oli tullut vietettyä eläinlääkärissä nyyhkyttäessä. Ja itse tentti kului lähinnä murehtiessa, että onhan murulla naapurissa hoidossa kaikki hyvin. Tämän lisäksi raajojen liikerata tuntuu olevan tavallista enemmän hukassa, ja parhaimmillaan perjantaina puheen tuottamisesta ei meinannut tulla enää yhtään mitään. :-D Alkoi jo itseäkin epätoivoisesti naurattaa, kun sai nähdä jäätävän paljon töitä yhden ainoan järjellisen lauseen tuottamiseen. Oli siis semisti awkwardia hakea niitä Nemon antibiootteja ja takellella joka kolmannen sanan kohdalla. Viime yö sain vihdoin nukkua taju totaalisen kankaalla, ja ai voi jösses miten höpöä se tekikään. Niinkuin tekisi varmasti päiväunetkin, jotka taidan ottaa vielä tänään vaikka väkisin.


Edellisiin kun vielä lisätään ultimatestressaantuneisuuteni koulua kohtaan, niin katastrofin ainekset ovat valmiina. On ollut niin paljon luettavaa ja harjoiteltavaa tenttejä varten sekä kurssin arvosanaan huomattavasti vaikuttavien pohdiskelmien väsäämistä, ja näiden jälkeen olisi vielä kotihommia, koirasta huolehtimista, epätoivoista kesätöiden hakemista ja sitä rataa, niin sellaista täysin omaa aikaa ole jäänyt juuri yhtään. Minä paraskin sanomaan kun aina motkotan hallituksemme leikkausvisioista, ja itse teen sitten perässä samalla tavalla - leikkaan siitä, mikä oikeasti on tärkeintä. Tässä tapauksessa ajan karsiminen niistä asioista, jotka tuottavat iloa elämään ja auttavat rentoutumaan - kuten blogini. On tosissaan harvinaisen hanurista, kun tämä on se ensimmäinen asia josta pitää luopua ajan ollessa rajallista. (Tätä kun siis ei ole pakko tehdä, toisin kuin tiskivuoren kanssa painimista tai koulujuttuja.) Tai jos tälle onkin pienen hetken varastanut, niin morkkis on ollut kamala siitä "ajan hukkaan valumisesta". Joopa joo minä, tai lähinnä alitajuntani. Jatkossa pimahduksen ennaltaehkäisemiseksi taidan varata joka viikko ainakin pari tuntia ihan vaan tälle ainoalle harrastukselleni, ja pakotan aivoni olemaan tuntematta mielipahaa tästä.


Mutta kuten sanottua, onneksi tuo kaikki on ohi - niin tentit, sairastelut, kuin muutkin hoput - , ja nyt minulla on koko viikonloppu aikaa levätä ja nauttia elämästä. Ja olla onnellinen, sitäkään kun en ole liiemmin ehtinyt harrastaa. Olla onnellinen erityisesti siitä, että pieni rakkauteni voi nyt paremmin.

Kasvistäytteiset paprikat

5.3.2016

Alkuviikon kasvisruokatestailuni tulos oli totaalinen nappisuoritus, ja tämä ohje pääsikin saman tien keittiöni hyllyllä asustelevaan soppakirjaan. Yllätys oli erittäin positiivinen, enkä olisi koskaan voinut kuvitellakaan makuelämyksen olevan näin loistakas. Ei siis jäänyt viimeiseksi kerraksi tämä kokeilu!

Kuten tätä vuotta suunnitellessani totesinkin, niin olen koittanut entistä enemmän tuoda kasvissafkaa ruokavaliooni. Ja nyt kun takana on pari kuukautta vähemmän lihapitoisen ruokailun kera, niin olen ihan vakavissaan pohtinut punaisen lihan skippaamista suurinpiirtein kokonaan. (kanasta ja kalasta en tosin ehkä ainakaan vielä halua luopua, mutta katsotaan mitä elämä tuo tullessaan) En koe juurikaan mitään himoja jauhelihaa taikka makkaroita kohtaan, joten eipä niitä itse tule kaupasta mukaan haalittuakaan. Sen poikkeusvaran tosin ainakin toistaiseksi vielä jätän, että jos kyläillessä sattuu jotakin possua/nautaa sisältävää ruokaa olemaan, niin en ala seinille hyppimään. Täyskieltäytyjäksi en siis ole vielä kaavaillut rupeavani, mutta hyvinhän tässä on nytkin mennyt pari viikkoa kokonaan ilman röddiä köttiä. 


Ohjeen näihin kasvistäytteisiin paprikoihin löysin maku.fi-sivulta, kuten myös monta muutakin testiin pääsevää superhyvältä kuulostavaa soijarouheella varustettua reseptiä. Pakko myöntää, etten itseasiassa koskaan aiemmin ollut maistanutkaan moista lihankorviketta. En pettynyt - päinvastoin! Näihin paprikoihin (4kpl) tarvitset: 3dl kasvislientä, 1½dl tummaa soijarouhetta, 4 paprikaa, 1 sipuli, 2 valkosipulinkynttä, 3 tomaattia, 1rkl rypsiöljyä, 2dl keitettyä riisiä¼dl tomaattipyreetä, 2tl chilitahnaa½tl suolaa, ja 50g juustoraastetta sekä pinnalle vielä 100g

Ensin kiehautetaan kasvisliemi paistokasarissa. Kasari nostetaan kiehahtamisen jälkeen liedeltä, ja lisätään sekaan soijarouhe. 10 minuutin ajan liemen annetaan imeytyä rouheeseen. Samoilla lämmöillä joko ennen tai jälkeen voi keittää riisin. (en itseasiassa tajunnut mitata kuinka paljon kypsentämätöntä riisiä tarvitaan, että saadaan pari desiä sitä kypsänä aikaan..)

Tällä välin voidaan siirtyä pilkkomisosioon. Paprikat operoidaan muotonsa mukaan - suippopaprikat halkaistaan, ja tavallisista otetaan "kansi" pois - ja näistä poistetaan siemenet ja huuhdellaan hyvin. Paprikat asetellaan uunipellille siksi aikaa, kun kuutioidaan sipulit sekä tomaatit (sipulit kuorittuna ja tomaatit huuhteltuna tietysti)

Takaisin soijarouhe-kasviliemihässäkän pariin. Tämän sekaan mitataan öljy, ja koko komeus kuumennetaan. Joukkoon lisätään keitetty riisi ja sipulit, ja sipulien kuullottumiseen asti paistetaan käännellen. Tomaattikuutiot, tomaattipyree, chilitahna (chilimaustekin toimi) sekä suola nakataan joukkoon, ja kuumennetaan sen verran, että tomaattien neste on imeytynyt ja haihtunut. Lopuksi lisätään juusto, ja kaavitaan täyte paprikoihin. Päälle ripotellaan vielä kerros juustoraastetta. Paprikat vain 200 asteiseen uuniin 20 minuutiksi, ja bon appétit!

Lomalla on parasta..

2.3.2016

..heräillä kaikessa rauhassa ilman kiirettä, ja jäädä vielä tämänkin jälkeen hetkeksi sänkyyn pötköttelemään jos siltä tuntuu. Unohtamatta sitä ihanuutta, jos herää auringonsäteiden kutittaessa nenää. Ah.
(Ps. Keksi sille, joka bongaa eniten koirankarvoja lähikuvistani.)


..kun pääsee tekemään pitkiä aamupäivälenkkejä. Jos rauhalliset aamut jo tekee gutaa, niin vielä enemmän tekee se, kun voi ilman aikataulua lähteä ulos vaeltamaan koiran kanssa. Tänäänkin meillä hurahti vahingossa kokonainen tunti, vaikka käytiin heittämässä vain parin kilsan pituinen lenkki. Ilma oli mitä täydellisin - pikkuisen pakkasta ja siniseltä taivaalta helottava aurinko - eikä ajan kulumista huomannut ollenkaan rauhassa köpötellessä.


..palkita itsensä edellisten viikkojen uurastuksesta kunnon mukillisella vaahtokarkkikaakaota. Yleensä sitä on hävyttömän vähän aikaa itsensä hemmotteluun, joten näin vapailla on hyvä korjata tämäkin huutava vääryys. 


..viettää superisti aikaa pienen nelijalkaisen ystävän kanssa. Ja voi että miten Nemo nauttii, kun ei tarvitsekaan jäädä yksin tuntikausiksi vaikka arki onkin, sen verran seurallinen tyyppi tuo on. Tästä syystä eniten haluaisinkin pojalle kaverin, mutta tämä taitaa vielä toistaiseksi jäädä haaveeksi.


..kun on aikaa testata uusia ja vähän työläämpiä ruokaohjeita. Tein eilen ehkä maailman parhaimpia kasvistäytteisiä paprikoita, enkä olisi koskaan voinut uskoa miten herkullisia moiset voivatkaan olla! Kyseinen ohje on kanssa pakko vinkata täälläkin, katsotaan jos lähipäivinä saisin raivattua tälle pienen hetken. 


..opiskella omaan tahtiin ja jaksamistaan kuunnellen. Meillä luennoilla tykitetään asiaa niin tiuhaan tahtiin, että sitä on sula mahdottomuus sisäistää täysin samalla kertaa, joten tämä vaatii jonkin verran itsenäistä opiskelua. Kaiken kukkuraksi meillä häämöttää ensi viikolla kaksi tenttiä sangen haastavista aiheista, joten on sinänsä enemmän kuin jees, että näihin on aikaa valmistautua rauhassa. Toki tämän takia melkein kokonaan vapaa intensiiviviikko menee vähän höhlästi ohi sen täyslepäilyn kannalta, mutta onneksi aikaa jää myös rentoiluunkin kunhan tarpeeksi tehokkaasti opiskelee. Ajattelin jopa illalla heittäytyä niin hurjaksi, että voisin vaikka katsoa jonkun leffan heittäen aivot narikkaan ja säästäen pänttäämistä vähän loppuviikollekin.