Vuosi 2016 - 2/2

31.12.2016
Mieleni on jotenkin ihan yltiölevollinen ottaen huomioon, että yleensä vuoden vikoina päivinä olen ennemminkin haukkomassa henkeä siitä, miten yksi 365:n vuorokauden satsi livahti taas sormien välistä loppuun. Näin siinä kävi toki tälläkin kertaa, mutta kuten viimeksi todettua, odotan huomista rauhallisin mielin ja samalla inspiraatiota pursuten (tai huomisaamua ehkä en odota, vaan uuden vuoden starttausta noin yleisestiottaen). Olen jo malttamattomana kirjaillut ylös päähän tulleita ajatuksia ja odotankin voivani lakaista menneet maton alle kääntäen samalla putipuhtaan sivun elämässä. Aloittaa alusta. Vielä kuitenkin pitää venailla hetken pienen verran, ja tämän ajan voi kuluttaa hyvin tsekkaamalla loppuvuoden häppeningit. 


Heinäkuussa..
..tehtiin siskon kanssa päivävisiitti Helsinkiin, kun kaivattiin vähäsen jotakin äksöniä elämään. Onnibussi kiidätti meidät tosi kätevästi pääkaupunkiseudulle ja itse kohteessa tallusteltiin vain sinne minne jalat veivät, välillä istahdettiin alas ihmettelemään, välillä kuvailtiin, ja paristi piipahdettiin tankkaamassa itsemme. Helsinki on siitä kiva, että safkapaikoista ole puutetta!
..tuli mökkeiltyä jokusen kerran. Voi kun vain olisi ollut mahdollista viettää aikaa enemmänkin noissa ihanissa järvimaisemissa.
..kävin elämäni toisilla festareilla. Näillä näkymin Himos ja Pipefest on ehkä nyt jo nähty, joten katsotaan minne ensi kesänä sitä suuntaisikaan. 


Elokuussa..
..hankin uuden luurin vanhan sanoessa viimeiseltään täysin sopimuksensa irti. Kyllähän se päivälleen kaksi vuotta kestikin ennen osittaista sekoamistaan, ja viimeiseltään pieni virkistävä kylpy järveen sai sen päättämään yhteisen tiemme. (En muuten edes tiennyt osaavani noin montaa kirosanaa, kun tuo "pikkiriikkinen" accidentti tapahtui. Luojan kiitos sain yllärikutsun heti seuraavalle päivälle sunnuntaille töihin - vaihdoin mieluusti vapaapäiväni sunnuntaipalkalliselle työvuorolle)
..löysin puolivahingossa täydellisimmän huulipunamerkin i-k-i-n-ä. Halusin kovasti jonkin kestävän, nestemäisen, mattapinnan jättävän ja kernaasti vielä vegaanisen luottohuulipunan, ja viimeiseltään päiväkausien Googlailun jälkeen törmäsin kyseiseen Aromi-merkkiin. Aluksi tilasin ihan yhden ainokaisen, mutta nykyään noita löytyy kotoa jo kuusi kappaletta ja kelpuuttaisin kyllä vaikka kaikki merkin sävyt käyttööni. Silkkaa rakkautta ♥ (klikkaa tästä, jos alkoi kiinnostaa!)
..nautin täysillä kesän viimeisimmistäkin rippeistä, mitä siitä vielä jäljellä olikaan. Elokuun lopulla sain pitää jopa lomaviikon akkujen lataamiseksi ennen syksyn rupeamaa.


Syyskuussa..
..palasin takaisin koulun penkille istuskelemaan vähän sekavilla fiiliksillä. Toisaalta oli kiva palata normaaliin päivärytmiin vapaine viikonloppuine (!!), vaikka kesä ja lämpö jäikin taaksepäin. Onneksi aurinko ei sentään hyljännyt saman tien!
..kävin suoseikkailulla eräänä kauniina iltapäivänä. En edes tiennyt, että meiltäpäin löytyy tällaisiakin hoodeja, joten hyvä että pitkän suostuttelun jälkeen sain nakattua tietokoneen ja kirjat kiinni, ja paettua velvollisuuksia luonnon helmoihin.
..tutustuin nykyään jo hyvään ystävääni tuorepuuroon. Kuinka ennen niin hidas ja puuduttava aamupuuron tekoprosessi muuttuikaan superhelpoksi, kun keittämisen sijaan puuron tyrkkääkin yöksi jääkaappiin tekeytymään.


Lokakuussa..
..sain vihdoin olohuoneeni juuri siihen kuntoon, mihin olen sen jo pitkään halunnutkin. Viimeinen kaivattu silaus oli syksyn mittaan itse isän avustuksella nikkaroima tikashylly, josta olen muuten aivan järjettömän ylpeä. 
..olin jälleen kerran ihan fiiliksissä värikkäistä vaahteranlehtimeristä. Monen monituista kertaa tuli karattua ihailemaan niin paljain silmin kuin kameran linssinkin läpi tuota väriloistoa, joka vallitsi parhaimmillaan niin vielä puissa kuin myös maassakin. Ennen siis kuin joku meni haravoimaan ne pois, nyyh. 
..tein ja maistoin ekaa kertaa kurpitsaa, keiton muodossa vain. Halloweenin lähestyessä sain hevi-osastolla vallitsevasta kurpitsakaaoksesta inspiraatiota napata yhden myskikurpitsan mukaani ja kotosalla keittämään tästä sopan. Oli muuten aivan mahtava idea, sillä lopputulos oli oikein mainio!


Marraskuussa..
..saatiin ensilumet maahan! Voi miten mukavaa olikaan saada valoa muuten niin ikävään ja hämärään marraskuuhun, ja voin sanoa Nemon olleen täysin samaa mieltä. Aina tilaisuuden tullen käytiin juoksemassa vapaana puuterilumen täyttämällä pellolla, mistä muodostui pian lempparileikki.
..harrastin jonkin verran vanhojen tavaroiden tuunailua, ja jokunen kierrätykseen muutoin joutunut asia sai ihka uuden elämän pienellä vaivalla. Esimerkiksi tyhjistä viinipulloista saa aikaan ihania kynttilänjalkoja maalatessa ne valkoiseksi ja valuttaessa pullon reunoille vähän steariinivalumia.
..tein mahtilöydön ja sain vihdoin käsiini koko syksyn hakusessa olleen mustat keinonahkanilkkurit. Ei sitä ilmeisesti turhaan sanota, että odotus palkitaan?


Joulukuussa..
..tavanomaiset joulupuuhat jäi itkuttavan vähälle, mutta onneksi ainakin joululoman alettua pystyin aloittamaan joulufiiliksen pikatankkauksen muun muassa tapittamalla vähintäänkin yhden joululeffan per päivä, ja siinä samalla polttamalla kymmentä joululta tuoksuvaa kynttilää. On ihme, ettei kotini yliherkkä palovaroitin alkanut huutamaan siitä sohvapöydällä roihuavasta pienimuotoisesta nuotiosta. Sentään jouluiset vibat löytyi viimeinkin!
..leivoin aatonaattona huippumaukkaita joulupipareita, vaikka raa'an taikinan murenevasta olemuksesta en aluksi pitänyt yhtään. Lopputulos sen sijaan oli napakymppi.
..koristelin ikioman kotini niin nätiksi, etten tiedä miten raaskin ottaa kaikki koristeet pois ja sulloa ne takaisin kaapin perukoille. Vaikka olenkin aidon metsästä haetun joulukuusen ystävä tämän tuoman tuoksun takia, niin silti valkoinen alta metrin mittainen tekokuuseni on nätein ikinä. 


Tältä siis näytti vuoteni 2016 sekä osiot 1 että 2 mukaan lukien. Nyt on hyvä toivottaa tälle hellät jäähyväiset ja ottaa räiskyvästi vastaan uusi vuosi täysin uusine ideoineen ja puhteineen. Supermahtavaa vuodenvaihdetta sinne jokaiselle, joka on ollut matkassani mukana ♥

Vuosi 2016 - 1/2

28.12.2016
Se ultimaattisen outo fiilis, kun olet täysin pirteä ja tämän ansiosta suorastaan pursut energiaa ollen aivan pähkinöinä oikeastaan kaikesta. Ei pakota silmiä, ei koske päähän, aivot eivät ole jumissa, eikä koko elämä kulje jossakin jäätävän isossa sumupilvessä. Nyt on vaan niin itkettävän hyvä ja levännyt olo, ettei tämän onnellisempi varmaan voi ihminen ollakaan. Hurjinta tässä on ehkä se, etten muista milloin viimeksi olisin tuntenut mitään tänne päinkään, ja että tähän olotilaan pääsy vaati viisi kokonaista täydellisesti levolle pyhitettyä päivää. 10 tunnin yöunien jälkeen kahden tunnin päikkäritkään ei ole tuottaneet mitään ongelmaa. Vaikka en tahtoisi ollakaan negatiivinen, niin olen silti enemmän kuin valmis sanomaan morot tälle vuodelle ja toivottamaan tulevan ihka uuden vuoden avosylin vastaan. Sitä ennen voidaan ehkä silti uhrata kuluneille kahdelletoista kuukaudelle muutama ajatus ja poimia ne parhaat palat sieltä päällimmäisiksi mieleen. Olisi harvinaisen kurjaa lähteä ryntäämään suin päin uuteen vuoteen, jos edellisestä ei muistaisi mitään muuta kuin kaikki ne typerimmät seikat. Varsinkin, kun mukaan on mahtunut myös paljon ihania asioita.


Tammikuussa..
..saatiin kunnon paukkupakkaset, jotka tosin aina tuottavat vähän ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta on parasta lähteä lumiukoksi toppautuneena kuvaamaan järjettömän kaunista ja huurteista maailmaa, mutta toisaalta superhelposti palelevana en nauttinut olostani hirvittävän paljoa pidemmän päälle. Sentään pakkasukon vierailut loppuvat aina jossakin vaiheessa, joten nou hätä.
..vietin jälleen kerran synttäreitäni, mutta vähän rauhallisimmissa meiningeissä. Mittariin pamahti tällä kertaa vuosia kaksikymmentä ja yksi, mikä sai ehkä pienen kääk-rääkäisyn aikaan.
..tutustuin maailman mahtavimpaan keksintöön, DC-Fix:iin. Siis kontaktimuoviin, jolla pystyy erittäin näppärästi tuunaamaan huonekaluja - kuten hirvittävän värin omaavia ruokapöytiä - uuteen uskoon. 


Helmikuussa..
..löysin jumalaisimmat kengät koskaan, ja nämä Dr Martensin kukkakuosiset bootsit ovatkin olleet kovassa käytössä. Näillä on ihan sairaan hyvä tallata katuja menemään mukavuutensa ja tukevan olemuksensa ansiosta, ja kuten sanottua - ulkomuodollisesti en näe pienintäkään moittimisen aihetta.
..tuli tuotua valoa ja energiaa talveen sisäisesti popsimalla tuoreita hedelmiä ja marjoja, joista  jälkimmäisiä onnekseni löysin ihanan usein tarjouslaareista varsin edukkaasti. Ei olekaan parempaa aamupalaa, kun jogurtti, murot ja tuoreet marjat pitkän paussin jälkeen.
..jatkoin luontoseikkailujani hillittömien lumipyryjen jälkeen. Onnea on kiireisen arjen keskellä paeta velvollisuuksia karkuun maalle metsien keskelle, ja kuunnella syvää hiljaisuutta katsellen ympärillä vallitsevaa kauneutta.


Maaliskuussa..
..naksaisin ensimmäiset kymmenen senttiä hiuksistani pois. Muistan kuinka sekin tuntui olevan jo jotenkin iso juttu, mutta tästä sainkin vain inspiraatiota heittää hyvästit jo vuosia voimassa olleelle pidemmänpuoleiselle tukkalookille.
..vietin ansaitun talvilomaviikon, jonka aikana sain puuhattua vaikka mitä mukavaa. Kuvia selaillessa muistin juurikin tällä vapaaviikolla ekaa kertaa testaamieni täytettyjen paprikoiden ohjeen, joita on muuten PAKKO saada ja pian. Nuo ovat niin hyviä, enkä tiedä miksen ole aikoihin moisia kokkaillutkaan. Ohjeesta löytyy postaus täältä!
..olin jo semisti kevätfiiliksissä ja aina keväisin tuleekin himo kaikkeen pirteän värin omaaviin asioihin - niin kukkiin, vaatteisiin kuin kynsilakkoihin. Ensimmäisessä kollaasin kuvassa oleva lakkasävy onkin silkaa rakkautta ja siitä ihan huokuu keväiset vibat.


Huhtikuussa..
..painettiin ja lujaa kouluhommia, sillä kesäloma lähestyi kovaa vauhtia ja ensimmäinen vuosi piti saada raavittua kasaan. Hyvällä menestyksellä tästä selvittiin, vaikka kauhistus olikin suuri.
..tuli laitettua nokkaa enemmänkin ulos lumien otettua hatkat ja oli erittäin suotuisaa vaihtelua napsia ulkona kuvia ilman, että tutisutti. Myöskin puiden pikkuhiljaa tapahtunut henkiin heräily ja hiirenkorvien ilmaantuminen koivuihin kutkutti mieltä ja sai kesän odottelun tuntumaan melkein sietämättömältä.
..tuskailin jo toivottamalta tuntuneen kesätyön hakemisen kanssa, mutta viimeiseltään tuurini kääntyi ja pääsinkin allekirjoittamaan työsopparia. 


Toukokuussa..
..sain jättää kampuksen taakseni kolmeksi ja puoleksi kuukaudeksi ja suunnata koulun osalta kesälomalle. Voi sitä onnea. Työt kyllä aloitin siinä samassa rytäkässä, mutta ne nyt olivat aivan eri kaliiperia opintoihin verraten. (vaikka välillä tulikin vedettyä 50 tuntista työviikkoa)
..kävin leikkuuttamassa kuontalosta toisenkin pätkän pois - tällä kertaa vaan lähtikin pituutta vähän reilummin. Oli silti paras päätös ikinä ja olen viihtynyt lyhyemmällä tukalla paremmin kuin hyvin.
..kokeilin ekaa kertaa koskaan raakasuklaata, niin sen tekemistä kuin maistamistakin. Oli muuten erittäin positiivinen yllätys, miten maistuvaa se onkaan. Tekeminenkään ei ole mitään rakettitiedettä, vaikka alkuun haastetta oli riittämiin.


Kesäkuussa..
..lopetin inttileskeilyn melkein kokonaisen vuoden jälkeen. Pakko myöntää, ettei oudoilta fiiliksiltä vältytty, kun yhtäkkiä yksin olemiseen tottumisen jälkeen kotona oltiinkin taas kaksin.
..vietin juhannusta päivällä juosten heinäpellossa kukkamekon helmat liehuen ja illalla taas mökkeillen mahtiporukalla.
..taisin muutenkin ravata pitkin maita ja mantuja nenä kiinni jokaisessa kukkaan puhjenneessa kasvissa. Ai että miten rakastankaan keskikesän tuoksuja ja varsinkin sateen jäljiltä kaikki on niin raikasta.
..testailin yhtä jos toistakin uutta suuhun laitettavaa, sillä bongasin aivan järjettömän suloisen (vegaanisen) porkkanakakun sekä pirtsakan hellepäiville sopivan twisterjuoman ohjeen. Ajan antaessa myöten ja auringonpaisteen tuoman lisäpuhdin avulla oli hyvä kokeilla kaikkea uutta ja jännää.
..rakastuin uudestaan kirjoihin. Olen aiemmin tykännyt lukemisesta paljonkin, mutta tenttikirjojen tavaamisen ohella pokkareiden aukomiseen ei ole juurikaan inspiraatio riittänyt. Kesällä onneksi oli aikaa uppoutua kerrankin lukemaan juuri sitä mitä huvitti.

Almost there

17.12.2016

Enää yksi tentti, kaksi pienempää moodletenttiä, yhden tehtävän palautus ja oppimispäiväkirjan viimeistely - sitten on tämän vuoden urakan osalta päästy maaliin. Toisaalta hommaa on vielä semisti edessä, mutta toisaalta taas olen niin fiiliksissä siitä miten finaalissa kaikki on, ja kokonaista kolmen viikon joululoma loistaa jo sangen kirkkaana valona tunnelin päässä. Kolme päivää jos jaksaisi puristaa (ja nehän nyt menee tässä vaiheessa vuotta vaikka päällään seisten), niin se olisi sitten siinä. En ehkä kestä ajatusta, että parin päivän päästä saa taas keskittyä ylipäänsä omaan olemassaoloonsa, elämästä nauttimiseen ja tasan tarkkaan niihin asioihin, joista pitää. Kaikki tuo kuulostaa tällä hetkellä sen verran utopiselta, etten varmaan heti sitä tule sisäistämäänkään. Ekat vapaapäivät menee varmasti hölmistyneenä tuijottaessa seinää miettien, että eikö oikeasti ole jotakin, mitä pitäisi tehdä. 


Voisin kuluttaa muutenkin jo lopussa olevaa akkuani voivottelamalla kaikkia typeriä asioita ja sitä, miten en ole tainnut ehtiä avaamaan koko bloggerin hallintapaneeliakaan kuin luoja ties milloin viimeksi, mutta ehkä annetaan asian vain olla. Miksi suotta vaivautua murehtimaan, kun jossakin syvällä sisuksissa kaiken tämän jälkeen jaksaa edelleen leiskua se pienen pieni onnenkipinä muistuttaen, että matka ei ole enää pitkä ja joulukin on jo ihan nurkan takana. Voi miten odotankaan sitä suloista tunnetta, kun saa vaan nuuhkutella vuoronperään kanelilta tuoksuvia kynttilöitä ja joulukuusta, tapittaa sohvalta vilttien välistä Lumiukkoleffaa, ja ainoa huolenaihe on se, että onhan uudet joulusafkakokeilut omaan suuhun sopivia. Tämä visio päässäni tuntuu silkalta täydellisyydeltä, vaikka jostakusta toisesta se varmasti vaikuttaakin varsin tylsältä. Sen sijaan minulle ajatus pelkästä lahnaamisesta kuulostaa aivan hykerryttävän ihanalta. 


Kunhan hetken saan levätä ja vetää jouluruokaa naamariin kyllästymiseen asti, niin on joululomani TO DO-listan vuoro. Tai siis siltä osin, mitä tuntuu hyvältä tehdä. Vapaapäiville haaveena olisi vähän kunnostaa kotia ainakin pienesti - tai jos aivan villiksi heittäydyn, voisin jopa laittaa maalitelankin heilumaan. Tuuletushommien puolesta pitää toki katsoa, olisiko fiksuinta odottaa kevättä. Treenamiseen käytettävää aikaa odotan myös kuin hullu puuroa, en taida olla pumpannut yhtä ainuttakaan lihasta sitten lokakuun. Ikävöin kamalasti sitä voittajafiilistä mikä tulee, kun saa tehtyä edes sen yhden punnerruksen enemmän mitä viimeksi. Unohtamatta sitä energisyyttä, mitä kunnon liikunta saa aikaan. Toki Nemon kanssa tulee lenkkeiltyä päivittäin, mutta tämän kenraali Nuuhkun kanssa sekään ei ole juurikaan kovin sykettä nostattavaa. Vielä yhtälöön voidaan lisätä kavereiden näkemistä tämän täydellisen erakoitumisen jälkeen, sekä hullujen suunnitelmien tekoa tulevalle vuodelle. Kaikkea tätä ennen missiona on kuitenkin selvityä tästä loppurutistuksessa ja sen jälkeen keskittyä täysillä kaikenmaailman jouluhömppään. Kuten vaikka joululahjojen metsästämiseen - moiset asiat kun ovat edelleen ihan ajatustasolla.

Joulufiilis - missä olet?

6.12.2016

Mulla on mennyt joulukuun ekat viisi päivää ja joulun lähestymisen sisäistäminen ylipäänsäkin jotenkin kokonaan ohi. Tänään aamulla vasta hiffasin tämän viikon menoja kalenterista vilkaistessa, että tulevana sunnuntain on kolmas - KOLMAS- adventti. Minä, joka rakastan joulua yli kaiken ja voisin melkein elää pelkästään tuota ihanaa aikaa varten, olen missannut tässä ihan huolella jo kaksi adventtia. Tosin ei sillä - elämä on taas ollut sen verran viilettävää sorttia, että on melkein tosissaan saanut sysätä Googleen hakusanoja "kuinka nukkua 8 tuntia neljässä tunnissa", joten jätetään turhanpäiväinen masistelu sikseen. Jonkinsortin paniikin partaalla halusin silti kuroa umpeen tämän hukkaan heitetyn joulunalusajan ja ihan ensimmäisenä etappina oli löytää se totaalisen hukassa oleva joulufiilis. Tai ainakin yrittää. On tsekattu Painajainen ennen joulua-leffa itseasiassa ekaa kertaa ikinä, reippailtu lumisissa maisemissa, heitetty pikkuiseen joulukuuseeni valot ja parit koristeet, vedetty piparikaakaoöverit, sekä lakattu joulupukkikuosiset kynnet (en oikein osaa muodostaa mielipidettä, että tuliko tuosta partansa alta mulkoilevasta pukista ihan kamala vai ehkä jopa sangen suloinen). Vaikkei fiilis vieläkään ole huipussaan, niin tuli sitä ainakin osittain saatua jutun juonesta kiinni tällä jouluhömpän yliannostuksella. Ehkä peli ei siis ole ihan vielä menetetty, vaan viimeistään parin viikon päästä vuoden rupeaman ollessa paketissa löytyisi se ultimaattinen rauhakin jostain.

New boots

25.11.2016

Huippua (ja toivottavasti yhtä lumista kuin täällä) perjantaita! Aloitin viikonloppuni vähän ajoissa jo tänään jäätävän univajeen ja laiskuuden raahautua yhdelle ainoalle luennolle toimesta, ja ajattelinkin pyhittää tämän päivän ainakin suurimmaksi osin maanantain tenttiin lukemiseen. Pakko sanoa, että ekat kunnon unet sitten sunnuntai-maanantaiyön tekivät aivan superhöpöä ja vielä se, että sillä välin kun nukuin taju kankaalla maailma olikin mennyt valkoiseksi, teki entistä paremmalle tuulelle. Voi lumi, jää tällä kertaa maahan ihan sinne kevääseen asti - en enää pysty siihen ainaiseen vesisateeseen ja kurateatteriin, joiden kanssa tässä oli kihisty jo jokusen viikon verran.

Koska nyt ei ollut mihinkään kiire ja nokan pystyi hetkeksi ottamaan pois kirjojen sivujen välistä, päätin aukoa eilen postista hakemani paketin. Pitkään käynnissä ollut mustien nilkkureiden metsästys oli päättynyt, ja löysin juuri ne täydelliset yksilöt. Oli muuten erittäin pitkäveteinen ja paljon aikaa vievä projekti bongata sellaiset nilkkurit, jotka saivat aikaan OOOOH-reaktion sekä sormet syyhyämään päästä hipsuttamaan niitä. Monien kohdalla olin jo miltein tilaamassa, mutta sitten joku kohtalo kehotti aina etsimään vielä hetken. Ja hyvä vain, sillä viimeiseltään ne oikeat tupsahtivatkin tielleni täysin yllättäen. Halusin nimittäin aluksi täysin pelkistettyjä pikimustia popoja ilman vetskaria isompia yksityiskohtia, mutta törmättyäni näihin ihastuin takaosan tikkikuvioon ja kultaiseen solkikoristeeseen täysin. Nyt livenä kengät ovat entistäkin ihanammat niin ulkonäölisesti kuin jalassakin, enkä malta odottaa näiden korkkaamista käyttöön. Pintasuojaa pitäisi vielä suhauttaa pikkuisen, ettei tallailut moiset jalassa jää liian lyhyeen. Sen verran kauan tässäkin prosessissa meni, ettei heti huvittaisi todeta pinnan kärsineen ja miettiä millä ihmeellä tilanteen saisi korjattua. 

Sunnuntaiaamuna

20.11.2016


Olen alkanut jollakin aavistuksen kierolla tavalla ehkä jopa tykkäämään sunnuntaiaamuista. Tosin tästä saa ehkä vielä enemmän mielipuolisella tapaa kiittää maanantain iltaluentoja, ja yleensä päivän rupeama starttaakin maanantaina käyntiin vasta iltapäivälla kahden tai parhaimmillaan viiden jälkeen. (niin mikä amk:n päivätoteutus?) Se, että luennoilla tulee napotettua illalla puoleen yhdeksään asti ei toki ole mitään maailman viihdyttävintä, mutta toisaalta on ihan kiva, että maanantainkin saa aloittaa hitaalla aamulla. Ehkä juuri tästä syystä se perus sunnuntaiahdistus ei ole vaivannut tavanomaiseen tapaansa viime aikoina, ja hyvä vaan. Sunnuntaista saa niin paljon enemmän irti, kun voi viettää sen toisen lauantain lailla ilman kauhukuvia seuraavan päivän aikaisesta herätyksestä. On myös erittäin lohduttavaa tietää, että viikossa on maksimissaan neljä aamua, jolloin joutuu avaamaan silmänsä vähän aikaisemmin - ja vielä huojentavampaa on, että yksi näistä ei ainakaan ole se yleensä aina-niin-kamala maanantai. Tästä tulee heittämällä vähemmän hirveä, kun takana on pitkät yöunet.

Mitenkään järin tehokkaasti ei siltikään ole tämä (löhö)päivä lähtenyt käyntiin ja sen huomanee jo siitäkin, kun aamukuvapostauksia sysätään ulos vasta iltapäivän puolella. Oli vaan niin mahdottoman mukavaa mennä superhyvän ananassmoothien ja astetta fiinimpien aamupalaleipien popsimisen jälkeen kahvin kera takaisin sänkyyn loikomaan. Vielä kun sai oman pienen karvapallon kylkeen kiinni tuhisemaan, niin täydellinen sunnuntaifiilis oli saavutettu. Ei siitä vaan voinut lähteä mihinkään hetkeen (lue: ainakaan tuntiin). Liekö sitä olisi siis nyt korkea aika ryhdistyä ja suunnata safkaostoksille, sekä jossakin vaiheessa ottaa testiin löytämäni avokadorisoton ohje ja jatkaa tällä herkkuruokalinjalla ihan iltaan asti.

Syksyn lemppareita

17.11.2016
Koska syksy taitaa olla jo aikalailla ohi ainakin termisesti, niin lienisi viimein aika laskea ilmoille syksyn lempparijuttuni. Uusia tuttavuuksia on löytynyt jokunenkin kappale ja ne ovat vieläpä sellaisia, joiden ilmestymisestä elämääni olen aivan superiloinen. 


Neuleet. Sisäinen vilukissani kiittää ja kuittaa lompakkoani pienestä hölläilystä, sillä neulekokoelmani sai parikin uutta jäsentä syksyn mittaan. Erityisen positiivinen yllätys oli ruskean-oranssi neulepaita, joka näkyy päällä mm. täällä, ja jollaista en olisi aiemmin koskaan voinut kuvitellakaan käyttäväni. Jotenkin sille kuitenkin lämpenin värityksen kyseenalaistamisesta huolimatta, ja siitä onkin muodostunut yksi lempparitamineistani. Neuleet on myös helppo yhdistää asuun kuin asuun, joten aamutohinoissa on tosi kätevä heittää enttententtenit ja arpomalla nykäistä vain joku paita niskaan. 


Dr. Denim. Taidan tulla ihan huolella myöhässä mukaan tähän villitykseen, mutta onneksi ylipäänsä päädyin testaamaan merkin farkkuja. Olen pitkään tallannut menemään noilla perus HenkkaMaukan 20 euron housuilla, jotka toki alkuun ovat tosi hyvät ja mukavat jalassa, mutta kulahtavat muodottomaksi aivan liian pian. Esimerkiksi riittänee eräät pöksyni, joita olen kaventanut jo kolmesti sentti tai pari aina kerralla, mutta ne vaan jatkavat venymistä edelleen. (en ymmärrä, miten moinen on enää edes mahdollista :-D) Viimeiseltään meikälle riitti, ja uusia farkkuja metsästäessä päädyin Carlingsissa testaamaan Dr Denimeitä. Mukaanhan ne lähti, eivätkä lähestulkoon päivittäisessä käytössä kahden-kolmen kuukauden aikana ole menneet miksikään. Kunhan vain veronpalautukset narahtavat pankkitililleni, niin taidan suunnata hankkimaan toisetkin yksilöt.


Massiiviset sormukset. Vaikka edelleenkin olen erittäin laiska pitämään koruja päivittäisessä arkikäytössä, mutta sille päälle kun satun, niin näillä saa tosi kivasti piristystä asuun. Kokonsa puolesta kaveriksi ei tarvita ylettömästi mitään muuta (tai ainakin itse tykkään pitää kokonaisuuden hillitympänä), joten moisilla saa tosi iisisti pikkuisen spessumman kokonaisuuden kasaan.


China Glaze Matte Magic. Paras. Löytö. Ikinä. Tämä lakka siis toimii tavallisen päällyslakan tavoin, mutta erona on, että sillä saa sen perinteisen kiiltävän lopputuloksen sijaan aikaan mattapinnan. Itse suorastaan hullaannuin ensitestaamisen myötä mattalookkiin kynsillä ja tiuhaan käyttöön lakka on päässytkin. Kuivumisessa ei hurahda tosiaankaan kauaa, joten plussat siitäkin.



Ruutupaidat. Tässä yksi vaatekappale, jolle olen näyttänyt vihreää valoa uudestaan vasta nyt vuosikausien tauon jälkeen. Joskus nuorempana kaapistani taisi löytyä parikin ruutupaitaa, mutta jotenkin tykkäämiseni näitä kohtaan laantui totaalisesti. Forever 21:ssa oli kesän lopulla 10 euron hintaan alennettuna juuri tämä tapaus, joten hetken paitaa katseltuani ja edukkaan hinnan yllyttämänä klikkailin sen ostoskoriini. Ja kiva että niin tein, sillä mainio tapaushan siitä paljastui.


Viininpunainen/violetti huulipuna. Sen lisäksi, että nämä värit ovat olleet eniten omaan silmääni niin vaatteissa, asusteissa kuin kynsissäkin syksyn aikana, ovat sävyt myös löytäneet tiensä käytössäni olevaan kosmetiikkaankin. Aiemmin olen kokonaisen postauksen verran hehkuttanut Aromi:n mattahuulipunia, mutta nyt sain vielä käsiini sen sävyn, jota olen epätoivoisena kuolannut ikuisuuden verran. Viime syksynä limited editionina valmistettu Merry Mulberry-sävyyn iskin silmäni vasta tämän vuoden puolella, ja harmittelinkin syvästi miten sitä ei enää saa. Aromi kuitenkin järkkäsi mahtavimman yllätyksen koskaan ja valmisti uuden satsin tätä punaa. Ei mennyt montaa minuuttia, kun laitoin tilauksen vetämään. Sävy on ehkä vähän pinkimpi mitä oletin, mutta silti aivan jumalainen. Toinen sävylemppari on vasemmanpuolimmainen Stella Rosae, joka on vastoin kuvan antamaa käsitystä ruskeampi/viinipunaisempaan taittava. 


Pullosta tehdyt kynttilänjalat. Oikea DIY:iden kuningasikeksintö, joka sai silmäni lautasiksi siihen törmättyä Pinterestissä. Kertakaikkiaan aivan ihana idea, ja se pääsikin kokeiluuni mitä pikimmin. Itse toteutin projektin repimällä tyhjästä viinipullosta etiketit sun muut härpäkkeet pois, putsaamalla lasipinnan kunnolla, ja maalaamalla koko pullon valkoisella spraymaalilla. Maalin kuivuttua koversin kynttilän tyven pullon kaulaan sopivaksi ja pyörittelin kynttilän tiukasti paikoilleen. Jo tällaisenaan homma pelaa, mutta steariinivalumat kruunaavan ehdottomasti koko komeuden. Helposti nämä saa aikaan esimerkiksi sytyttämällä tuikun, ja tätä kallistelemalla liekin sulattama steariini valuu kynttilän ja pullon reunoille. Nämä pullokynttilät ainakin näin valkoisena ovat ajattomat ja sopivat sisustukseen aina, oli vuodenaika mikä tahansa.

Mitä mulle kuuluu?

12.11.2016

Paljon on muuttunut sitten viimekuisen syyslomaviikon, jolloin olin rentoutuneempi kuin koskaan. Olo oli niin levännyt ja stressitön, että elämästä pystyi ihan aikuisten oikeasti nauttimaan. Nyt kaikki on tässä parin viikon aikana kääntynyt tyystin päälaelleen, ja duunia on painettu joka päivä aamuvarhaisesta yöpuulle saakka yhtä soittoa. Toisaalta koko viime viikko oli yhtä kidutusta, mutta toisaalta taas se nyt palkittiin - oman olemuksen korkuinen koulutyöpino on huitaistu ehkä polvenkorkuiseksi, ja nyt pystyy hyvällä omallatunnolla hengähtämään kunnolla. Vain istumaan alas juomaan kanelilla maustettua kahvia ja tuntemaan hyvää oloa ilman syyllisyyden tunnetta vieressä nököttävästä jäätävän pituisesta tehtävälistasta. Valtaosa niistä kohdista on yliviivattu, ja loput saavat luvan odottaa vähän aikaa.


Viime aikoina tietokoneella oleminen on rajoittunut täysin lakitekstiä sisältävien oppimispäiväkirjojen sun muiden raporttien ja ruotsinkielisten asiakirjojen tekoon, joten on erittäin virkistävää välillä jaaritella juuri sitä mitä huvittaa. Ja tässä ohessa keskittyä siihen oikeasti tärkeään, joka otsikossakin käy ilmi: Miten minä voin? Tällä hetkellä itseasiassa paremmin kuin hyvin. Rehellisesti sanoen opinnot eivät jaksa kiinnostaa enää pätkän vertaa niistä totaalisen yliannostuksen saatua, joten se suurin stressitekijä on nollattu. Vähän toki melko epämiellyttävällä tavalla olemassaolostaan ilmoitteleva viisuri rassaa, mutta tälle asialle en voi tehdä mitään ennen hammaslääkärin kanssa jutustelua, joten se saa jäädä omaan arvoonsa. Hyvän mielen tekee myös tuo jumalaisen kaunis lumikerroksella varustettu maailma sekä se, miten iloinen Nemo on päästessään vapaana pomppimaan pienten kinosten keskelle lemppari riehumislelunsa kanssa. Toinen on ihan haltioissaan loikkiessaan melkein itsensä korkuisessa puuterilumimeressä, ja siellä se äskenkin temusi itsensä aivan uuvuksiin. Koiran vilpitön onni on näemmä tarttuvaa sorttia, sillä sitä menoa katsellessa ja itsekin hupsutellessa mukana hangessa möyrien löysi jonkinsortin sisäisen rauhan. Tässä huomaa Samuel Butlerin suusta päässeen lausahduksen olevan totisinta totta: "Koiran tuoma suuri ilo on siinä, että ihminen saa olla hölmö sen seurassa, eikä se toru vaan hassuttelee itsekin."


Kovaa vauhtia lähestyvä joulukin saa varsin kutkuttavia tuntemuksia aikaan. En ole ehtinyt viime aikoina juurikaan edes ajatella koko asiaa, vaan vasta tänä aamuna tajusin jouluun olevan enää vaivaiset kuusi viikkoa. Ja vaikka yleensä olen liputtanut enimmäkseen joulunalusajan puolesta, niin tänä vuonna taidankin odottaa enemmän itse joulua. Vaikka joulun fiilistely etukäteen on parasta ikinä, mutta nyt sitä vaan odottaa joulurauhan julistamisen katsomista telkkarista glögimuki käpälissä kera tuntemuksen, että kaikki on tehty ja on täydellinen lupa levätä tekemättä mitään ainakin seuraavat kolme päivää. Vain nauttia joulun tuoksuista, hyvästä safkasta ja viinistä, sekä jännätä mitä kukin tykkää keksimistäni lahjoista. Sitä vaan saanee hermoilla ensin, että saako pääparkani ylipäänsä pähkäiltyä mitään kivaa paketteihin käärittävää, mutta onneksi h-hetkeen on vielä jonkin verran aikaa. Tälle välille tästä päivästä jouluun pitänee vain kehitellä jonkin sortin mieltä puhdistava ja rauhoittava joogaharrastus, jotta hermot pysyvät kurissa eivätkä enää edes meinaa päästä sinne romahtamisen partaalle. Vielä kun on paljonpaljonpaaaaaaaaljon työtä ja uurastusta tiedossa näille tuleville viikoille.


7 + 1 vinkkiä selvitä marraskuusta

4.11.2016
Marraskuu on varmasti monen mielestä se kaikista ikävin kuukausi. Eikä sillä, onhan tämä nyt vähän kökköä aikaa, jos antaa negatiivisten ajatusten ottaa vallan. On märkää, kylmä, aina hämärää kun aurinko ei pääse esiin tuon pilvimassan takaa, ja pimeäkin tulee aivan liian aikaisin. Kaiken hyvän lisäksi edellämainitut seikat kun ynnätään yhteen, niin se imaisee helposti viimeisetkin energian  ja inspiraation rippeet veke. Katastrofin ainekset ovat  siis valmiina, ellei jo heti tässä vaiheessa aleta ennaltaehkäisemään koko hommaa. Millä ihmeellä siis jättää synkistely menosta pois pilaamasta matkaa kohti vuoden loppua?


Haali koti täyteen kynttilöitä. Pienten liekkien lepatus hämärässä on jotakin niin tunnelmallista, että siinä mieli rentoutuu väkisinkin. Tulihan myös kaiken logiikan mukaan lämmittää, joten kohmeisia sormia on kätevä sulatella tuikkukippojen vieressä. Ei tarvitse tuhlata lämmintä vettä eikä halailla lämpöpatteria. 


Leivo! Mikään, ei mikään, voita uunituoreiden leivonnaisten tuoksua taikka makua, oli sitten kyseessä erilaisia siemeniä täyteen tungetut sämpylät taikka makoisat suklaamurupiparit. Chocochilin sivuilta löytyy muuten aivan ihana vegaanisten suklaahippukeksien ohje, kannattaa tsekata!

Hanki tai ano jotakuta sponsoroimaan kirkasvalolamppu. Oma rakas ja höperö äitini laittoin minulle lähetyksenä moisen kapistuksen ja voin sanoa rakastuneeni heti. Olen aiemmin aina ollut fiiliksellä "pärjää sitä ilmankin", mutta nyt kun huomaa miten paljon lampun tuottama valo lisää energiaa, on valo palanut viimeisen viikon abauttiarallaa koko ajan ollessani sen kanssa samassa huoneessa. 


Fiilistele joulua - nyt moiseen voi sortua jo ihan hyvällä omallatunnolla. Kaiva joulukrääsät esiin kaapin perältä ja ala ripotella niitä pikkuhiljaa ympäri kotia. Myös lemppari jouluviisut ja -leffat on korkea aika palauttaa mieleen viime joulun jäljiltä. Jos taas jouluhifistely ei noin muuten nappaa, niin voisi ainakin kuvitella joulutortun ja glögin maistuvan? Pienet mutta erittäin kivat muutokset rutiineissa tekee höpöä, eikä arki maistu enää läheskään niin puulta. 


Pukeudu kunnon (talvi)vermeisiin ulkoillessa. Ulkona vallitseva kylmyys on vielä mälsempää, jos takki ei pidä tuulta taikka paljaat sormet ovat umpikohmeessa. Itsellä ainakin on MUST HAVE-listan ensimmäisellä sijalla uudet ja oikeasti lämpimät talvikengät sekä talvitakki, sellaisia ihmisten ilmoilla käytettäviä kunnon tamineita kun en oikeastaan ole omistanut vuosikausiin. (lue: ne lämpimät takkini ja poponi ovat joko a) vuosien aikana rähjääntyneet tai b) rumia kuin mitkä) Yhtään talvea en aio enää tutista, se on vissi.


Viritä joulu- aka kaamosvaloja, itseään enemmän miellyttävän nimityksen näille saa valita itse. Kynttilöiden tavoin nämä tuovat mukavaa tuntua iltaan verraten johonkin tylsään kattolamppuun. Jossei valoketjut natsaa, niin lyhdyt ovat myös enemmän kuin jees.


Lue Netflixin toljottamisen sijaan. Itse ainakin olen huomannut, että syvälle sohvan uumeniin valahtaessa sarjojen pauhatessa väsy (tai sitten kyseessä on se tunnettu lorvikatarri) iskee miljoonasti helpommin kuin esimerkiksi lukiessa lehtiä. Jos päivän aikana on tarkoitus tehdäkin vielä jotain mutta mieli vaatii pienen lepohetken, niin ota ruudun sijaan lehti kouraan ja uppoudu siihen hetkeksi. Tajunta saa samalla lailla pienen breikin ikävistä velvollisuuksista, mutta aivot pysyy silti skarppina. 

+1
Jos mikään näistä maininnoista ei tunnu hetkauttavan vaan epätoivo valtaa mielen, niin älä silti lannistu. Tämä vuodenaika on vain väliaikaista, ja kevät tulee sieltä kyllä vielä. Ehkä hitaasti mutta varmasti kuitenkin. Tai ei se ainakaan tietääkseni ole vielä koskaan jättänyt saapumatta kokonaan, joten huoli pois - talvi ei ole tule jäädäkseen.

Halloween-ajan kurpitsakeitto

29.10.2016

Sen lisäksi, että tähän aikaan vuodesta kurpitsoista kaiverrellaan ilmeileviä lyhtyjä, voi niistä myös tehdä aivan superherkullista sosekeittoa. Pakko vähän punastellen myöntää, että en ennen tätä syksyä ole maistanutkaan minkäänsorttista kurpitsaa zucchinia (eli kesäkurpitsaa) lukuunottamatta, mutta makumaailma paljastuikin huisin hyväksi. En siis enää yhtään ihmettele miksi Muumeissa pidettiin kurpitsakekkereitä kaikkine tästä valmistettuine sapuskoineen, ja miksi nämä juhlat olivat jymymenestys.

Neljää annosta kurpitsakeittoa varten tarvitaan 400 g kurpitsaa, 200 g bataattia, 1 pieni sipuli, 2 valkosipulinkynttä, 1 tl currytahnaa1⁄4 tl jauhettua korianteria, kasvisliemikuutio ja 2 dl kaurakermaa. Ensin käsitellään kurpitsa ja bataatti valmiiksi, eli kuorimisen ja siementen poistamisen jälkeen molemmat pilkotaan pienemmiksi paloiksi. Tässä samalla veitsen jo valmiiksi heiluessa silputaan sipuli ja valkosipulinkynnet. Seuraavaksi siirrytään hellan ääreen kattilan kera ja kaadetaan tänne öljyä, currytahnaa ja korianteria. Hetken kuumentamisen jälkeen voidaan sekaan heittää sipulit kuullottumaan, sekä lopuksi lisätä kurpitsa- ja bataattipalat kattilaan. Vettä kaadetaan heti perään sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät, ja kasvisliemikuutiolla annetaan keitolle lisämakua. Kasvikset saavat rauhassa kiehua kypsymiseen asti, jolloin keitto voidaan soseuttaa ja tehdä makua täyteläisemmäksi kaurakerman avulla. Itse tykkään lisätä keittoon vielä himpun verran mustapippuria sekä chilijauhetta, koska pitäähän ruoassa nyt ytyä olla edes pikkuisen. Varsinkin näin loppuvuodesta kylmyyden vallitessa on ihanaa, kun mausteet keiton seassa saavat olon lämpimäksi varsin vikkelään.

Pienenä lisävinkkinä vielä, että älä heitä kurpitsansiemeniä roskiin, vaan mieluummin paahda ne keiton kaveriksi! Kurpitsan putsaamisen jälkeen erottele siemenet siitä "seitistä", jonka seassa siemenet ovat, ja huuhtele siemenet lävikön avulla. Kuivahtamisen jälkeen siemenet levitellään uunipellille leivinpaperin päälle ja kaadetaan päälle tilkka öljyä sekä ripaus suolaa. Vaihtoehtoisesti nämä voi nauttia myös luomuna, taikka sitten lisää makua halutessa ripotella sekaan mustapippuria, chilijauhetta ja/tai paprikajauhetta. Siemeniä paahdetaan 175-asteisessa uunissa noin 15 minuutin verran. Nämä ovat aivan täydellinen lisä keittoon, sekä sopivat myös pieneksi välipalanaposteltavaksi.