Sunday

25.10.2015
Tänään on ollut jotenkin harvinaisen kiva päivä sunnuntaiksi. Se perinteinen tulevan viikon ahdistus on tipo tiessään, vaikka loman kanssa vedelläänkin jo ihan viimeisiä tunteja, ja tulevan periodin lukujärjestys näyttää aivan kamalalta ainakin näin ensimmäisen viikon osalta. Olisinkohan minäkin vihdoin löytänyt sisältäni sen järjen hivenen, joka näyttää kieltään turhista etukäteen stressaamiselle? Näin sietää ainakin toivoa!


Kuten sanottua, niin koko päivä on kulunut kovin mukavissa merkeissä aamusta asti. Onhan se ihan kivaa saada heti herättyä pusuja joka tuutista, meitä kun pötkötteli samassa punkassa tuon kaksilahkeiseni ja oman karvaturrini lisäksi vielä siskonikin meillä yökylässä ollut koiruus. En muista tiedä, mutta moinen päivänaloitus oli ainakin tästä koiraihmisestä varsin hellyyttävä. Pienen herkistelyn jälkeen aamulenkki tosin kutsui, ja sinnehän me suuntasimmekin koko kööri. Reippailu aamutuimaan piristää muuten kummasti, vaikkei moinen ohjelmanumero ensimmäisenä sängystä ylös nousun jälkeen välttämättä houkuttelisikaan. Voiton puolella ollaan kuitenkin heti kun vain sinne pihalle päästään, jo ensimmäiset henkäykset kirpakkaa syysilmaa laittaa uniset aivot kummasti toimimaan. Lenkin jälkeen onkin hyvä suunnata takaisin kotiin keittämään aamukahvia ja laittamaan vähän purtavaa. Mieleni halaji kovasti puuroa banaanin ja jäisten mustikoiden kera, joten miksikäs tänä kiireettömänä sunnuntaina en olisi pikkuisen panostanut aamupalahetkeen.


Haha, tähän varsin mahtavaan otokseen kiteytyy aika lailla aamupäivämme ohjelma : rentoilua rentoilun perään. Vaikkei väsymys vaivannutkaan, niin oli silti ihanaa vain pötkötellä ja ladata akut ihan täyteen. Tässä ohessa toki luin vähän keskiviikkoista ruotsin tenttiä varten, sekä aloin suunnitella tulevaa viikkoa. Hieman saatoin myös sivusilmällä vilkaista Ikean valikoimia puhelin kautta, sillä ensi viikonloppuna pääsen vihdoin ja viimein käymään tuolla paikan päällä. Saa nähdä, kuinka hurjaksi sitä tuleekaan heittäydyttyä.


Huomista pohtiessa mieleeni pulpahti jälleen yksi unholaan jäänyt asia, nimittäin turkasen likaisina pesuhuoneen nurkassa lojuvat luottofarkkuni. Lopuista pöksyistäni yhden polvet ovat revenneet ihan huolella eräässä kiireisessä lähdössä, toiset ovat lörpähtäneet todella inhottavasti ja odottavatkin kavennusta, sekä lopuissa mättää se, tämä ja tuo. Tästä kuitenkin inspiroituneena kaivoin kaapistani hameen ja neulelegginssit esiin, ja hoksasin noiden sopivan yhteen aika kivasti. Jätinkin siis tälle aina housut jalassa kulkevalle aamuksi pakkotilanteen, että huomenna muuten laitan hameen päälle ja piste. Vaikka tykkäänkin liehuvista helmoista, niin silti siinä aamukiireessä ne farkut tuntuvat vain turvallisemmalta vaihtoehdolta. 


Iltaa kohti mentäessä ihan järkytyin miten äkkiä pimeä tuleekaan kellojen siirtämisen jälkeen - jo viideltä oli pilkkopimeää! Todella hyvä syy siis kaivella jouluvaloja esiin, ja nakata niitä ympäriinsä luomaan tunnelmaa kotiin. Tämä myös tietenkin kasvatti fiilistäni entisestään tuota ihanaa juhlaa kohtaan, enkä voinut vastustaa parin kanelikynttilän sytyttämistä. Enkä myöskään joulubiisien hakemista Youtubesta. Voi kuinka aika rientääkään, johan tässä reilun viiden viikon päästä viiletetään vuoden viimeisessä kuukaudessa. Sitä unohtamatta, että tasan kuukauden kuluttua olenkin jo reissun päällä. Iik!


Näissä tunnelmissa loppuilta varmaan kuluukin. Olen tällä viikolla nukkunut jotenkin tosi levottomasti, joten kauppareissulla käydessä tipautin koriini vihdoin jo kauan ostoslistalla olleen uniteen. Maku ainakin on ihan kohdillaan, toivotaan että se auttaisi myös pitämään pääni visusti tyynyssä yöaikaan. Vai lienekö syy huonosti nukuttuihin öihin tuo typerä keli - koko päivän aina jos on nuutunut tuosta harmaudesta, niin pääparkani lienee aivan pyörällä siitä, paljonko kello on milloinkin. (ja vielä kun lomalla on ollut, niin säännöllistä rytmiäkään ei ole arjessa pahemmin näkynyt) Onneksi tiistaista lähtien pitäisi auringon taas tulla esiin, ja jospa sitä pääsisi ekaa kertaa vähään aikaan kunnolla ottamaan kuvia ihan ulkosalla. 

Onnea on..

22.10.2015

♥ Syysloma. Ai voi härdellyydeli miten loman tarpeessa olen tuon koulustressin takia ollutkaan. On ihanaa, kun voi vihdoin vain olla vailla huolen häivää mistään. Ja tätä kaavaa olen ihan hienosti koko lomani ajan noudattanutkin, sitä kai voisi vihdoin koittaa saada jotain järkevää aikaiseksi.
Nemo, tuo pieni päivieni pelastus. En olisi koskaan voinut arvatakaan, että noin pikkuisesta otuksesta voisi tulla näin korvaamattoman tärkeä. Unohtamatta sitä, miten paljon iloa se tuokaan elämään - on varsin hupaisaa, kun aamulenkkimme jälkeen koittaessani pöydän ääressä hörppiä kahvia, niin poikkeuksetta joka aamu tuo hassu tulee pallo suussa istumaan viereeni ja silmät kierossa toljottaa minua.
♥ Joulun tulo, jiihaa! Myönnettäköön, että renkutin ensimmäisen kerran salaa jouluviisuja jo *kröhöm* syyskuun puolessa välissä, enkä malta odottaa milloin sitä hyvällä omallatunnolla viitsisi kääriä koko huushollin joulukrääsään. (ensimmäinen joululehti muuten jo lävähti postin mukana!)
♥ Uuden Cosmopolitanin tipahtaminen postiluukusta. Tämä oli juuri sitä, mitä kaipasinkin teekupposeni kaveriksi!
Treenaaminen. Tai oikeastaan enemmänkin se, että vihdoin moiselle on ollut aikaa. En edes muista milloin viimeksi olisin kiduttanut lihaksiani näin, ja voi jehna sitä pienen liikuntatuokion jälkeistä voittajafiilistä. Ainut vaan, että vieläkään en ole oppinut tykkäämään seuraavan päivän lihaskolotuksista. Typerää, mutta tietääpähän tehneensä jotakin.
Itseleivotut, uunituoreet mustikkamuffinit. No words needed.
Ruska, ruska ja ruska. Tätä vaan ei voi jankuttaa liikaa. Tänä vuonna syksyä on tullut katsottua aivan uusin silmin, kun auringonpaisteen ansiosta puut ovat olleet ihan jumalaisen kauniina, ja pudonneet lehdet ovat kerrankin litinän sijaan rouskuneet kuivuttaan kenkien alla. Pieni sadekausi tosin näyttää nyt alkaneen, mutta toivotaan sen loppuvan ennen kuin puut lehahtavat ihan kaljuiksi. 
Pimenevät illat ja kynttilät. On varsin muikeaa sytyttää kynttilöitä ympäri olkkaria palamaan, napsauttaa valot pois, kääriytyä kaikkien noiden kolmen viltin sisään, nostaa koira luunsa kanssa viereen napottamaan, ja laittaa leffa taikka jokin sarja pyörimään pariksi tunniksi. Elämän luksushetket part 235.
Glögi ja joulutortut. Sen lisäksi, että moiset ovatkin jouluisia herkkuja, niin hiveleväthän nuo molemmat makuhermoja ihan hillittömällä tavalla. Maistoin muuten ensimmäistä kertaa vaniljaglögiä, ja sehän nousi sen sileän tien suosikikseni! Pidän muutenkin enemmän vaaleasta glögistä sen tavallisen punaisen sijaan, ja vaniljalla maustettunahan tämä oli aika buenoa. 
Eteisen uusi matto - viimeksi kun siellä on sellainen majaillut kesän alussa. Edellinen ikivanhan käytävämattoni mureni pohjastaan melkein kokonaan, ja hankkiuduin siitä ihan suosiolla eroon. Nyt Anttilassa oli tarjouksessa supersuloisia tähtimattoja, ja sieltähän sellaisen kävin viime viikolla hakemassa kotiini. Enää ei Nemonkaan tarvitse driftailla kiiruhtaessaan ulko-ovelle ilmoittamaan rappukäytävässä liikkuvista "tunkeilijoista" parilla haukahduksella. (mitenköhän lie sen saisi hoksaamaan, ettei moiseen oikeasti ole tarvetta...:-D)

DIY lahjavinkkaus

18.10.2015
Synttärit taikka jotkin muut kekkerit tulossa, lahja uupuu, ja lompakko on nälkäkuoleman partaalla? No panic, ylläri voi itseasiassa olla melko edullinen, jos jaksaa nähdä pikkuisen vaivaa.
Siskollani oli taannoin synttärit, eikä opiskelijabudjetin ja sairastelleen koiran omaavana pätäkkää ollut mitenkään aivan hillittömästi ylimääräistä. Lahjavinkkejä vielä silloin tulevalta päivänsankarilta udeltuani tältä pääsi suustaan jotakin seuraavanlaista: "Noh, pinkkiä ja timanttia tiestysti." (toinen kun on  tuollainen kaikesta kimaltavasta pitävä pinkki pikkuponi) "Joku seinäkoriste voisi kanssa olla kiva, mutta jos et mitään keksi niin raapustapa vaikka ikäni verran kivoja asioita minusta!". Hahah sissoseni, saamasi pitää.

Päässäni välähti siis sillä samalla sekunnilla vekkuli idea, jossa yhdistyy kaikki edellämainitut. Ja koska moinen lahjus on mielestäni varsin hellyyttävä, niin miksipä en vihjaisisi siitä muillekin samassa jamassa oleville. Let's start!


Tätä superhelppoa väkerrelmää varten tarvitaan vain kuvanmukaiset tarvikkeet, tietysti vähän omien tarpeiden mukaan höystettynä. Itse kuitenkin kokosin lahjan saksien, kartongin, narun, kynän, liiman, pyykkipoikien, strassitarrojen, glitterjauheen, sekä glitternauhan avulla.


Ensimmäisenä sutaistaan liimapuikolla pyykkipoikien näkyväksi jäävä puoli, ja märälle liimapinnalle tiputtellaan reippaasti glitterjauhetta. Ylimääräiset glitterit kannattaa kopistella hyvin pois, ettei joka paikka ole täynnä hilettä - nimimerkillä olkkarini matto on nykyään sangen kimalteleva kaveri, kun tämän päällä vähän löyhyttelin valmistunutta tekelettäni.



Pyykkipojat voi tässä vaiheessa jättää rauhassa kuivumaan siksi aikaa, kun keksitään lahjan saajasta mukavia sekä hauskoja asioita. Nämä mukavat pienet seikat kirjoitetaan kartongista leikattuihin sopivan kokoisiin palasiin, ja lappuset voidaan koristella pirteämmän näköisiksi vaikkapa juurikin nauhoin ja strassitarroin. Tässä vaiheessa toteutui pinkki lupaukseni tekstin muodossa, sekä timantitkin löysivät tätä kautta tiensä mukaan lahjaan.


Loppusilausta varten langasta leikataan sen mittainen pätkä, että kaikki laput saadaan pyykkipoikien avulla ripustettua tälle roikkumaan. Seinään kiinnittämiseen löytyy tapoja luultavasti yhtä paljon kuin keksijöitäkin - narun molempiin päihin voi vaikka tehdä pienet lenkit, joiden avulla koko systeemin saa roikkumaan seinään iskettyihin nauloihin/taulukoukkuihin, joidenkin pyykkipoikien taakse voi ujuttaa kaksipuoleisen tarraläpyskän, taikka voihan sitä ihan teipilläkin moisen ripustaa seinälle. Tyyli on vapaa! Pääasia on, että lahjan saaja näkee tämän joka päivä, ja näinollen muistaa aina miksi on niin hienoa olla juuri hän.

Autumn colors

14.10.2015
Tämä syksy on ilmojensa puolesta ollut ainakin tähän asti ihan yhtä unelmaa. On aivan superihanaa, että sen tavanomaisen ainaisen vesisateen sijaan aurinko on paistanut melkeinpä joka päivä, ja tämän ansiosta ruskaiset puut sekä maassa lojuvat lehdet näyttävän hullun upeilta. Tähän kun vielä plussataan tuo kirpeän raikas ilma, niin kasassa onkin ne päällimmäiset seikat, mistä pidän tässä vuodenajassa. Unohtamatta sitä, miten kiva onkaan kamera kourassa hiihtää moisissa maisemissa. Eilen lukumotivaationi viimeistenkin rippeiden tyystin kadottua lähdin ihan suosiolla kerrankin pihalle nauttimaan tuosta kaikesta laatuseuran kera. Tässä samalla saikin kaupan päälle aimo annoksen tassuterapiaa kahdeksan käpälän verran, kun Nemon koirakaveri lähti mukaan tutkimusretkellemme. Ovat nuokin otukset kyllä sellaisia kavereita, että koita nyt pysyä pokkana näiden naurunaamoja katsellessa.

School

7.10.2015
Huhhuh, ei voi muuta sanoa. Ensimmäisen periodin tenttikausi pärähti siis tiistaina käyntiin, ja vielä tiedossa olisi kuusi kidutussessiota. Moinen ei tee tälläiselle stressiperseelle ollenkaan hyvää. (nimimerkillä olen öisin narskuttanut hampaani millin nysiksi, ja päntännyt unissanikin matikankaavoja) Stressin tosin vielä ehkä jotenkuten kestää, mutta se, etten ehdi avaamaan tietokonetta viikkoon taikka pääse edes pyörähtämään blogini puolella, on jo aivan liikaa. Sitä huomaa heti miten on jo ihan henkisestikin uupunut kun aikaa ei riitä niille asioille, jotka ovat sen oman elämän suola. Tälläkin hetkellä mieleni pursuu yli äyräiden jos jonkinlaista syksyistä sisustusprojektia, ruskakuvaa, asukokonaisuutta, sekä kaikkea muuta aina halloweenkurpitsoista aina meikkitestailuihin asti. On siis ollut aivan hillittömän tuskaista, kun näitä ei ole päässyt toteuttamaan. Mutta kuten aina, niin nytkin valo tulee hullua kyytiä tunnelin päästä kohti käkätintä - vaikka tenttejä onkin tulossa vielä melkoinen määrä, niin sentään olen saanut ne tärkeimmät näihin liittyvät opukset luettua (tuota lakitiiliskiveä taidan vain päällisin puolin vilkaista, mitään kun sieltä tuskin kuitenkaan uppoaisi lahoon päähäni), ja tiedossa on enää muistiinpanojen kertailua sekä todella lyhyitä koulupäiviä. Jospa sitä ehtisi puuhaamaan välillä joitain astetta mukavampiakin asioita.

Studybuddyni ♥

Huomaa muuten miten parantava vaikutus ihan vain täällä käväisylläkin on, kun saa ajatukset välillä kohdistettua jonnekin muuallekin kuin kouluun. Päähäni pulpahti heti järjettömän monta asiaa, joista voin olla aivan totaalisen pähkinöinä - olen jo melkein saanut valmiiksi siskoni huippuhauskan synttärilahjan (voisinpa muutenkin tänne päin heittää pienen DIY-lahjavinkkauksen!), lähestyvä lomaviikko, monet toteuttamista odottavat ihanuusprojektit, jolkottelu joulua kohti, ja kirsikkana kakun päällä marraskuun lopulla odottava reissu Saksaan. On siis useampi syy koittaa olla ahdistumatta kupsahduksiin asti, joten lienee viisasta relailla vähän pänttäämisen ohessa.