Unpublished part 2

31.8.2015
Pääsinpäs vihdoin näidenkin kuvien kimppuun!
Ja oli jo korkea aikakin, huomenna kun ns. virallisesti syksy starttaa käyntiin. Pakko tosin myöntää miten haikea fiilis tuli näitäkin kesäkuvia selatessa ja miettiessä varsin mukavia viime kuukausia. Vaikka kelit olivatkin suurimmalta osin suoraansanoen hanurista, niin silti jäi ihan mahtifiilikset tästäkin suvesta - tuli vietettyä aivan huippuhauskaa aikaa kavereiden kanssa, käytyä ensifestareilla, mökkeiltyä jokunen kerta, nautittua lämmöstä aina kun vain suinkin mahdollista, lavatansseiltua, syötyä tuoreita marjoja kilotolkulla, ja mitä ties vielä. Vähän siis kieltämättä taas haikein mielin matkataan kohti syksyä, mutta jostakin syystä olen vähän jopa pähkinöinä  tästä. Minuun, joka yleensä epätykkää kaikista muista vuodenajoista paitsi kesästä, on iskenyt joku ihmeellinen syysinspiraatio. Mielessäni pyörii vaikka ja mitä kaikkea kivaa syksysysteemiä, joita varmasti läväyttelen tännekin päin aina kun vain aikatauluni antaa myöten. Mutta ennen tätä palataan vielä ihan pieneksi hetkeksi muistelemaan lämmöllä kesää 2015!



Synttäripoika ♥

Vihkotuunaus

27.8.2015
Aiheesta voinee päätellä, että jollakulla alkoi vihdoin koulu. 
Keskiviikkona siis astelin jännääntynein fiiliksin ammattikorkeakoulun ovista sisään, vieläpä varsin makea vihko kassissani. Harmi vain, kun näin ensimmäisen viikon infotunneilla ei ole ollut tarvetta kaivaa koko tyyppiä edes esiin, mutta eiköhän ensi viikolla opiskelun oikeasti alkaessa tämäkin näe päivänvaloa. Eihän moista nimittäin raaskisi millään pitää laukun pohjalla piilossa!

Innokkaana tulevana koululaisena kävin itseasiassa jo viime viikolla hankkimassa vähän yliviivaustussia sekä luentolehtiötä, ja jonkinlaisen vihkonkin koin kovin tarpeelliseksi. Kaikki kivannäköiset vaan eivät kovinkaan hyvin sopineet säästöbudjettiini, joten päätin ottaa sen kaikista edukkaimman tapauksen ja kotona sitten koristella sitä hieman. Kaapistani löytyikin ehkä maailman ihanimpia servettejä vielä jokunen kappale, ja näillähän sainkin loihdittua kansiin varsin muikean ilmeen. Ihan siis näin pienenä vinkkinä näiden kesäkuvien välissä - leikkaa vihkosi kansien kokoinen palanen paperista, ohuesta kartongista, servetistä tai vaikka kankaasta, ja kontaktimuovin avulla länttää se paikoilleen. Jos kyseessä on moinen kierretsydeemillä kiinni oleva muistio, niin kannattaa repiä kannet aluksi irti, toimittaa edellämainittu toiminta, ja saksillä tökkiä reiät auki ennen kansien takaisinlaittoa. Melko kätevää, eikö?

Unpublished part 1

21.8.2015
Harmittavan usein tulee napattuja ihan kivoja kuvia, joita kuitenkaan ei osaa liittää muiden kuvien kanssa yhtenäiseksi postaukseksi, ja sitten nämä ryökäleet jäävät arkistojen pimeisiin kätköihin lojumaan. Kesän aikana moisia otoksia onkin kertynyt ihan jokunen kappale, ja päätinkin korjata tämän vääryyden lätkäisemällä kaikki nämä yksinäiset kaverit yhdeksi lössiksi ja rykäistä ulos sekalaistakin sekalaisemman kuvatulvan (kahdessa osassa tosin). Ja mukavaahan se vielä onkin fiilistellä tätä suvea, kun ulkona velloo moinen iki-ihana lämpö vaikka miten jolkotetaankin jo hyvää vauhtia kohti syksyä. Aloitetaan siis näillä, ja jatketaan piakkoin seuraavalla satsilla!

Juhannuksen aamuöinen usva kuvattuna keskellä järveä haaksirikkoutuneena. Kiitos vain airon hankain kun katkesit. Noh, sentään maisemat ja seura olivat kohdillaan pelastusjoukkoja odotellessa!

Parvekkeen uusi asukas

16.8.2015
Ette ikinä arvaa mitä olenkaan tehnyt. Ette IKINÄ.
Palataanpa ajassa kevääseen ja muuan kauniiseen päivään, jolloin parvekkeella nuuhkiessa lämmintä ilmaa keksin haluta tänne uutta kalustetta. Entuudestaan siellä majaili joku vanha yhden pöydän ja kahden tuolin ryhmä, mutta niillä jakkaroilla istuskelu vaati aivan liikaa ryhtiä näin vetelälle tyypille kuin minä. Sen pidempiä pohtimatta rupesin heti suunnittelupuuhiin, ja raapustamaan paperille visioita unelmapenkistäni. Siis kun itsehän se piti vielä tehdä, mitä sitä nyt suotta lompakkoaan liikaa availemaan ja ostamaan kaupasta uutta. Eihän yhden vaivaisen löhösijan väsääminen voi olla kovin vaikeaa?

Noh, eihän se siltä aluksi tuntunutkaan, kun pääsin haluamaani lopputulokseen. Niin sillä paperilla. Ihan simppeli tapaus minulla alunperin mielessä olikin, mutta kuten aina niin ihan muutama muuttuja tuli matkalla menoon mukaan. Alku vaikutti kovin lupaavalta, kun jo heinäkuun alussa isäni kanssa nikkaroimme penkin rungon, ja tosi hyvännäköinenhän siitä tuli. Innoissani raahasin tämän sitten maalta kotiini ja iskin partsille odottelemaan loppuviimeistelyjä. Kunnes. Kunnes tajusin, että  penkin molemmat palaset olivat ihan linkkasissaan. Mitä ihmettä-huutojen kera rupesin mittaamaan, että onko nyt tällä likalla käynyt pienimuotoinen virhe sahan kanssa, mutta kaikki jalat olivat ihan oikeissa mitoissa. Laudat vaan olivat käyneet muotoutumaan spiraaleiksi syystä X. Ah, ihan huippua. Koko projekti jäi joksikin aikaan kevyen kiukutuksen takia, mutta päästiinhän sitä taas apinanraivolla hommiin jokusen viikon kuluttua. Pakkohan se oli valmiiksi saada kun kerran oli aloitettukin.
Penkit siis takaisin maalle, ja päädyttiinkin vain tuolle rahiosuudelle tekemään uudet istuinlaudat - tässä kun heittoa ristikkäisistä jaloista maahan oli jo monta senttiä. Molemmista. Pidempi kaveri taas sai luvan jäädä niille sijoilleen saatuaan pienen pönkän ilmassa heiluvan kinttunsa alle. Penkki oli nyt siis ok ja seuraavana vuorossa oli helma, jonka halusin olevan jotakin ristikkopuuta. Agrimarketista löytyikin kiva köynnöstuki muutamalla eurolla, ja tästä päätin tuon penkkini alaosan tehdä. Ideana hyvä 10, mutta osiin sahattuna se ryökäle ei enää kestänytkään kasassa samalla tavalla kuin kokonaisena, joten jonkinlainen kehikko sille oli pakko saada. Eikun taas saha sekä sirkkeli soimaan, ja vanhoista laudoista tekemään rimaa. Ja rimasta sitä kehikkoa.

Lopulta saatiin kuin saatiinkin koko höskä kasaan, ja pääsin taas kiikuttamaan uutta kaveria kotiini. Vähän se vielä sai maalia pintaan, vanhasta patjasta pehmusteet ja vielä vanhemmasta kankaasta päällisen tälle, taustakankaan tuolle ritilälle, sekä muutaman koristetyynyn. Ja voi pojat, kyllä nyt kelpaa sanoa, että IHAN ITE TEHTY. Tai no iskän avustuksella tietysti, mutta sentään opin porakonetta käyttämään ja sahaamaan (ainakin melkein) suoraan. On se muuten vaan kätevää että on tuollainen nikkari-isi, jolta ei taitoa eikä keinoja puutu. Vaikka suunnitelmat muuttuivatkin matkan varrella ihan muutaman kerran, niin näiden hihasta vedettyjen ässien avulla penkistä tuli aivan mahtava. Onko tätä mukavampaa paikkaa viettää aamu- taikka päiväkahvihetkeään, loppukesän pimenevistä illoista puhumattakaan. Lasitettu parveke osaa olla illallakin melko lämmin, ja sieltähän on hyvä tiirailla auringonlaskua lyhtyjen palaessa vieressä. Eilen illalla jälkimmäistä toteuttaessa ei voinut kuin miettiä, että kuinka mukavaa onkaan olla juuri tässä ja nyt. No words needed.

Kiwi nails

11.8.2015
Pikaiset kynsiterkut!
Sain pitkästä aikaa inspiraatiota tarttua kynsilakkalootaani, ja hetken sitä zoomailtua tykästyin kovasti hempeän vihreään sävyyn. Yksivärinen lakkaus tuntui kuitenkin aivan liian simppeliltä, eli jotakin spessumpaa piti saada kehiin. Jokusen tovin vihreitä asioita päässäni listattua päädyin kiiviin, ja ideanahan se kuulosti aivan kutkuttavan mainiolta. Siinähän sitten pidempiä aikailematta rupesin sutimaan näitä hedelmiä sormieni päihin. Varsin hauskat kesäkynnethän moisilla visioilla loppujen lopuksi tuli, vaikka alkuun hieman kirosinkin näitä älynväläyksiäni jälleen kerran. Edellisen kiivin mussuttamisesta kun on jokunen hetki vierähtänyt, niin puolessa välissä mustien pilkkujen ympäriinsä heittelyä piti ihan kaivaa kuva niistä ryökäleistä esiin. Eihän se ollenkaan pöllömmin mennyt näin ulkomuistista, vaikka koskaan ei oikein ole tarkemmin tullut noita tyyppejä katseltuakaan.

Piknik

9.8.2015
Eväsretkihommiksihan tuo eilinen päivä meni.
Vihdoin ja viimein kun kesä on alkanut kunnolla näyttää merkkejä olemassaolostaan, niin miksikäs sitä ei voisi siirtää välipalahetkeä pihalle. Jälleen kerran tuumasta toimeen, ja totetuttamaan tätä mahtioivallusta. Ja mehän vedettiinkin homma ihan kunnolla kotiin, sillä eväskorista löytyi jopa uunituoreita itsepyöräytettyjä muffineja. (jotka muuten olivat aivan superhyviä, donitsimuffeja nääs) Mikäs siinä sitten oli istuskellessa pilvettömän taivaan alla, pupeltaa herkkuja, ja tankata aurinkoa talteen antaumuksella. Ensi viikolla tuskin raaskin olla sisätiloissa ollenkaan, jos moisella meiningillä aurinko meinaa jatkaa. Tätä on niin kaivattu!

Laziness

4.8.2015
Hitaat aamut ovat parhautta. Ah!
Vaikkei tässä nyt juurikaan mitään sen ihmeellisempää siskoni hullua muuttorumbaa lukuunottamatta ole ollutkaan, niin silti tälläiset laiskat ja pitkät päivänavaukset ovat jääneet pelkän ajattelun tasolle. Tänään kuitenkin päivän ohjelmisto näyttää ihan typötyhjää näin aamupäivän osalta, joten mikäs olisikaan sen hauskempaa ajanvietettä kuin letitellä omaa kuontaloa, sekä räpsiä kuvia vähän siitä, tästä ja tuosta. Moinen ylenpalttinen rentoilu tosin on näemmä laittanut aivotoimintani täysin pois päältä, joten lienee aika suunnata päivän toiselle lenkille tuon karvapalloni kanssa, ja alkaa pakata kimpsuja ja kampsuja kasaan. Jos sitä pitkästä aikaa lähtisi käymään vaikka maaseudulla rauhoittumassa vielä hieman lisää, jotta tänään saavuttaisi jonkinasteisen täysrentoutuneen tilan. (just kidding, menen sinne vain rakentamaan parvekkeeni uutta kalustoa)