DIY Fringe top

30.7.2015
Pientä DIY-hässäkkää pitkästä aikaa! Tai no pientä ja pientä, kyllähän tämän parissa sai kulumaan tovin jos toisenkin.
Minulla on keväästä asti ollut puhelimen muistiossa vaikka minkänäköistä postausideaa, ja eilen uuden keksinnön sinne kirjoittaessa ylös silmäni pysähtyivät hapsutopilla varustettuun kohtaan. Jestas, miten olenkaan saattanut unohtaa koko homman! Asia piti korjata sillä punaisella sekunnilla, eikä tosiaan mennyt kauaa kun olin jo vaatekaapilla sakset ojossa etsimässä sopivaa yksilöä.


Yksimielisesti saksien kanssa päädyttiin jo joskus aiemmin liukuvärjäämääni paitaan, josta oli tullut suoraansanoen aivan hemmetin ruma. Värjäys oli jostakin kummallisesta syystä X (kröhöm, tai sitten en vain osaa) epätasainen ja helmasta saattoi löytyä parikin läiskää, jotka eivät olleet halunneet imaista väriä kiinni. Onni onnettomuudessa, sillä paitahan jouti nyt vallan mainiosti saksien käsittelyyn! Sikäli kun vaatteiden liukuvärjäily kiinnostaa, niin viime kesänä olen tännekin tehnyt ihan ohjeen moiseen puuhaan --> CLICK!


Koko systeemin voi halutessaan aloittaa kynimällä paidasta hihat pois ja kaula-aukkoa isommaksi. Oman paitani kaulus oli kyllä tarpeeksi valtava jo muutenkin, mutta ihan näön vuoksi leikkasin sen samanlaiseksi kuin uusien "hihojeni" suut. 


Yläosan ollessa kuosissa siirrytäänkin  helmaan. Kannattaa paita päällä etsiä sopiva kohta mistä haluaa hapsujen alkavan, niin ei tarvitse alkaa arvuuttelemaan itse operaation jo ollessa käynnissä. Kohdan löydyttyä aletaan leikkaamaan hapsuja helmasta kohti maaliviivaa, ja tätä rataa jatketaan koko paidan alaosa. Hapsuja täytyy muuten olla parillinen määrä että paidan saa toimimaan oikealla tavalla, joten tarkkuutta peliin!


Sakset voi ihan pieneksi hetkeksi heittää sivuun, ja napata ihan käsineen hapsujen päistä kiinni. Näitä kannattaa vedellä hieman, jotta hapsut menevät ns. putkimaisiksi, jolloin ne näyttävät paremmilta eivätkä purkaannu ihan niin helposti. Jokaisen hapsun päähän voi tehdä solmun, taikka sitten jättää ne liihottamaan ihan villeinä ja vapaina. Helman taitokset sentään kannattaa naksia pois, ne eivät näytä ainakaan omaan silmääni järin mukavilta.


Kuten jo ohimennen sanottua, lopputulos on aivan jokaisen omissa käsissä. Jo edellisessä vaiheessa paita näytti tosi kivalta, kuten myös tässä ja vielä seuraavassakin. Makuasioitahan nuo kuinka pitkälle homman haluaa viedä, mutta itse heittäydyin sen verran hurjaksi, että jatkoin matkaa vielä vähän  tätä kohtaa pidemmälle. Joka tapauksessa ensin otetaan käsiin kaksi hapsua, ja tehdään silmukkamallinen solmu vähän matkan päähän näiden alkamiskohdasta. Solmuja toistetaan jokaisen hapsupariskunnan kanssa.


Vierekkäisistä tupsuista otetaan molemmista yhdet hapsut, ja tehdään näihin samanlainen solmu mitä ensimmäisellä kierroksella. Jälleen jatketaan samalla mallilla koko paidan ympäri. Itse jätin homman nyt näille sijoilleen, mutta toiseen paitaan voisin ehdottomasti kokeilla jatkaa noiden solmujen tekemistä ihan hapsujen loppuun asti! 


Varsin päheä, eikö? Vaikka näin itse sanonkin niin tästä tuli ihan hullunsuperinhyperin huikea tapaus! Näitähän voisi tehdä vaikka minkälaisen liudan lisää. Jopa Nemokin tykkäsi uudesta paidastani ihan hulluna, tai noista hapsuista ainakin. Toinen kuin kissanpentu käpälällään läpsi niitä, ja kovasti olisi halunnut maistaakin. Melkoinen menestys siis.

PIPEFEST 2015

26.7.2015
Kuinka pähkinöinä sitä voikaan ihminen edelleen olla.
Takanapäin on ehdottomasti yksi huikeimmista viikonlopuista koskaan. Pipefest on siis nähty ja koettu, ja nämähän samalla olivat tämän tomppelin ensimmäiset festarit. Sen tosin tiedän, että viimeisiksi ne eivät todellakaan jääneet - johan sitä tuli jo selailtua loppukesän festarikalenteria. Ties vaikka sitä tulisi jossakin edes päivän verran käytyä. 
Meininki oli torstaipäivästä aina lauantaiyöhön asti jotain niin uskomattoman mahtavan hupaisaa, että en tosiaankaan tiedä miten tässä pitäisi osata palata takaisin arkeen. Oli tosi haikeaa palata kotiin, ja ruokakauppareissukin tuntui varsin pöhköltä, kun jokainen vain tossujaan tuijottaen kiiruhti eteenpäin. Festielämään voisi ihan tottua, kun voi vain liikkua kävelyn sijaan jammaillen eteenpäin ilman, että kukaan tuijottaa kuin mielipuolta, pysähtyä halaamaan ventovieraita tyyppejä, kun nämä avaavat käpälänsä vastaan tullessa ja jäädä höpöttelemään jotakin ihan puutaheinää, sekä tanssia ja hyppiä jalkansa amputaatiokuntoon upeiden keikkojen lomassa. Eikä torstain ja perjantain kehno sääkään haitannut menoa ollenkaan, kun koko Himos huokui siitä huolimatta hyvänmielen fiilistä. Voih. Sanattomaksi vetää. Eivätkä kuvatkaan kovin pitkälti voi puhua puolestaan, kun itse festarialueelle ei järkkäriä saanut viedä - tosin tiedä sitten olisinko siltikään malttanut kuluttaa sekuntiakaan kuvia ottaen. (tai no puhelimella räpsittyjä paria keikkaotosta lukuunottamatta) Ihan superit muistot sentään jäi, ja näille antaessa vallan voi hymyillä ensi kesään asti. Varpaani suuntaavat aivan varmasti tällöin takaisin!

Kaulakorunikin olivat näemmä sangen villillä päällä.

Sateen jälkeen

20.7.2015
Tämä on nyt ilmeisesti sitä luonnon helmassa hengailua, ja ihan kirjaimellisesti sittenkin.
Koko perjantaiaamun ja -päivän vettä tuli kuin Esterin takalistosta, mutta iltaa kohti sade onneksi lakkasi kokonaan ja aurinko tulla tupsahti esiin kaiken sen pilvimassan takaa. Hetki, jota oltiin siskoni kanssa odoteltu koko päivän oli koittanut, ja rynnättiinkin saman tien tuonne pusikkoon heilumaan. Uusia naamakuvia oli nääs aivan pakko saada juuri tuolloin. Ja voihan vietävä miten ihanalta sateen kastelema luonto voikaan tuoksua. (tosin paljailla kintuilla ne litimärät heinät taasen eivät tuntuneet kovin höpöiltä) Ei siis ollenkan pöllömpi kuvaussessio, kun sai kaikessa rauhassa nuuhkutella tuota raikkautta. Snif. 

Satama

17.7.2015
Haudihou vain!
Torstaipäiväni kului ihan supermukavissa meiningeissä, kun vähän kauempana asuva ystäväni tuli näille nurkille luokseni kyläilemään. Jälleennäkemisemme oli muuten aivan äärimmäisen kutkuttava, sillä emme tätä ennen olleetkaan treffailleet... seitsemään vuoteen? Ihan kamalaa miten pitkän ajan olimmekaan onnistuneet pitämään taukoa näiden kohtaamisien välillä, hyrh. Onneksi meillä synkkasi vähintään yhtä hyvin kuin silloin naperoinakin, joten parin päivän vieraluvisiitti kului aivan siivillä. Kaiken sen kuulumisten vaihtamisen ja muun höpinän ohessa vein tämän huipputyypin linnoitukseen sekä satamaan pyörimään, sillä pitihän nyt vieras tutustuttaa paikallisiin nähtävyyksiin. Ja samalla niitä tuli näemmä esiteltyä itsellenikin, mitenkään hirveästi kun en tuolla ole liikuskellutkaan. Tai ainakaan silmät auki. Monta asiaa tuli huomattua taikka hoksattua vasta nyt, ja ihan sitä melkein sai hävetä moinen tietämättömyys omasta kotikaupungista. Jotenkin sitä toisen ihmetellessä näkymiä osasi itsekin pysähtyä ihan vain katselemaan, eikä paahtaa tuhannen kiireellä kaiken tuon kauneuden ohitse. Oppi ihan eri tavalla arvostamaan näitäkin hoodeja, täällähän on kesäisin ihan järjettömän komeat maisemat. Sen verran piti tällä reissulla itsekin turisteilla, että kameran kaivoin laukusta esiin ja nappasin sillä muutamat maisemakuvat mukaani. Ja aika huisithan noista tuli vaikka näin itse toteankin.

Mansikkakakku

11.7.2015
Vaikka tämä kesä ei näköjään lähde käyntiin sitten millään, niin se ei todellakaan ole este mansikkakakulle. Päinvastoin, mikä olisikaan sen lohdullisempaa kuin tuoreita marjoja täyteen survottu kakku!

Äitini mansikkamaat ovat ihan pullollaan järjettömän kokoisia punaisia möhkäleitä, ja tänä vuonna ne jopa maistuvatkin mansikoilta - viime kesänä kun nuo olivat kaikki ihan kurjia ja mauttomia kavereita, pyh. Kakkupohjan pyöräytettyäni suuntasin siis kirjaimellisestikin pellolle noiden herkkujen perässä, ja muutaman potillisen sieltä sainkin mukaani. Kaiken kukkuraksi kakun päälle löytyi vielä mustikoita ja metsämansikoitakin piristämään ilmettä entisestään. Jos siis kesästä ei lämmön puolesta pääsekään nauttimaan, niin onneksi on aina olemassa se kikka kolmonen. ☺

Unisiepparit korvissa

8.7.2015
Ehkä cooleimmat korvakorut ikinä. 
Löysin itseasiassa jo jokunen hetki sitten Crazy Factorilta jonkinsortin alelaarista yhtä jos toistakin silmääni miellyttävää, mutta moiset siepparikorvikset veivät ehdottomasti voiton. Ja vastikään kun olin saanut pienen leipurinpalkkion alkukesän juhliin vääntämistäni kakkukolmosista, niin koin kovin tarpeelliseksi hassata näistä rahoista muutaman roposen ihan itseeni. Mikä olisikaan sen parempi sijoituskohde? (vitsit vitseinä sitten) Eivätkö muuten olekin varsin hurmaavat kaverukset, itse ainakin tykkään näistä ihan pähkähulluna!

Desktop4IMG_8529

Day off

2.7.2015
Ai että miltä maistuu vapaapäivä takin ollessa aivan tyhjä ja väsymyksen suhteellisen sietämätöntä? Aika metkalta. Varsinkin, kun se on kulunut näin mukavasti. Päätinkin tällä kertaa julkaista pitkin päivää napsaistuja kuvia, ja vähän sepostella aikani kulkua. 

IMG_8984

Heräilin aamulla vasta kahdeksan aikoihin, ja voi jehna miten ihanaa oli kerrankin nukkua niin pitkään kun vain uni maittoi. Tavallisesti kun herään heti neljän jälkeen lenkittämään Nemoa (lue: väkisin puoliksi koomassa hoipun pihalle), jotta toinen jaksaa olla aamuvuoroni ajan kotosalla omin nokkinensa. Oli siis varsin mukavaa nukkua vähän pidempään, herätä virkeänä hyvin nukutun yön jälkeen, ja nousta ylös ihan omaan tahtiin. Ukkoni kun oli käyttänyt koiran aamulla ennen töihinsä lähtöä ulkona, joten silläkään pienellä otuksella ei ollut kiire päästä lenkkeilemään. Sain jopa keittää kahvitkin ja syödä aamupalan kaikessa rauhassa, palata hetkeksi sänkyyn lojumaan kupposeni kanssa, ja vasta tämän jälkeen lähteä ulkoilemaan. Ihan luksusta tälläinen!

IMG_9004

Kun olin aikani hiippaillut pihalla kummituksen näköisenä koin tarpeelliseksi kammata naamani. Muuten en tätä olisi varmaan tehnytkään näin vapaanani, mutta päiväksi oli suunnitteilla ohjelmanumeroita ihmisten ilmoilla, niin en viitsinyt pelotella täysin sivullisia tyyppejä. Kovin on viihdyttävää tämäkin homma ilman sitä tavanomaista viiden minuutin aikataulua.

IMG_9103

Ihan hyvissä ajoin tulikin kaiken aamuhömpän ja muiden systeemien jälkeen jätettyä kaupungin pölyt taaksepäin ja suunnattua nokka kohti vanhempieni kotia. Siellä sitten olikin melkoinen vastaanottokomitea jo pihalla odottamassa - siskoni koira, sekä tätini kaksi karvaturria. Oli meinaan aikamoinen vauhti päällä, mutta namit veivät yhden pienen hetken ajan sen verran voiton, että yksi noista kolmestasadasta kuvasta jopa onnistui aika mainiosti. Harmi vain, että koiratreffailu jäi meidän osalta vähän lyhyemmäksi, sillä tämä sukulaisvierailu oli vetelemässä jo viimeisiään. Iltapäivän startatessa saatiin sanoa heipat näille hurmuritytöille ja toivoa, että nähdään pian uudestaan. Nemo aivan rakastui molempiin, ja toisella lienikin vaikeuksia valita kumpi näistä oli enemmän vaimomateriaalia. 

IMG_9180

Vieraiden lähdettyä alettiinkin isäni kanssa pikkuisen nikkaroimaan jotakin, josta olen haaveillut koko kevään ja kesän. Toivottavasti pian pääsen esittelemään luomukseni sekä muutaman muunkin juttusen, joita olen tämän kaveriksi haaveillut!

IMG_9174

Sahan ja porakoneen laulettua aikansa päädyin jotenkin taas nuuhkuttelemaan kesäistä luontoa. Tähän aikaan vuodesta ei vain malta pitää nokkaansa kurissa, vaan se pitää tunkea jokaikiseen rehuun, ja aina tuulenviren käydessä vetää keuhkot täyteen raikasta kesäilmaa. Ah. (Juhannusruusut ovat muuten ehkä pikkuisen hitaalla päällä tänä vuonna..?)

IMG_9185

Illan tultua karkasin mökkeilemään ja korkkasin paikan päälle päästyä saman tien äidiltäni saadun piccolopullon kuoharia, koska.. tidididiidiiii.. PÄÄSIN KOULUUN. Ammattikorkeakoulu odottaa siis tätä tyttöä syksyllä! Voi sitä helpotuksen huokauksien, hepulien, onnenitkujen, hihkumisien, ja ympäri kämppää tanssimisen määrää, kun sain tämän ilouutisen selville. Kuinka käsittämättömän onnellinen moisesta uutisesta voikaan olla, että pääsee opiskelemaan juuri sitä mitä ensisijaisesti halusikin. Liiketalous tuntuu siis olevan ainakin näillä näkymin se oma juttuni, ja toivottavasti siltä tuntuu vielä jatkossakin. 

IMG_9190

Loppuilta menikin ja menee edelleen moisia maisemia katsellessa kaikessa hiljaisuudessa jokusen kaiffarin kanssa. Mikäs tässä mökin terassilla on saunan jälkeen istuskellessa läppäri sylissä sillä välin, kun herrasväki on itse lauteilla nököttämässä. Elämän pieniä iloja siitä parhaimmasta päästä.