Valoa pimeään

27.1.2015
..johdottomasti vieläpä. Moinenhan on ihan unelmaa koiranpennun omistajalle!
Vaikka Neposeni ei koskaan oikeastaan ole ollut kiinnostunut minkään sortin piuhoista, niin siltikään en ole uskaltanut yöksi jättää johtoa lattian rajassa olevaan pistorasiaan unien ajaksi. Ja on suhteellisen inhaa kammeta itsensä lämpimän peiton alta puoliksi pois yltääkseen nappaamaan sen johdon pois seinästä Nukkumatin jo kolkuttaessa uhkaavasti ovella. (Hrh, kuulostipas muuten varsin kamalalta. t. Kyseisestä tyypistä lapsena traumatisoitunut) Joku plan B piti siis keksiä, ja hetken aikaa pähkäiltyä asiaa mieleeni pamahti sangen mukava viritelmä. Kakkupaperivaloni saivat kyytiä, ja parvekkeelta kävin pöllimässä toisen lyhtyni pois. Mitäpä valot tekevät peiliin nakattuna kun en ikinä muista laittaa niitä päälle, ja lyhty partsilla kun sinne ei edes tarkene mennä tuikkaamaan tätä tulille ilman toppavarustusta. Näinpä survoin pattereilla toimivat valoni lyhtyyn sisään, ja näin sain kuin sainkin täydellisen yövalon tähän talouteen! Mitenkään järjettömän paljoa tuo ei tosin valaise, mutta eipähän tarvitse pilkkopimeässä kömytä valokatkaisijalta sänkyyn ja aamulla toisinpäin. 

IMG_3893
IMG_3897
IMG_3908

Frozen

21.1.2015
Vaikka talvesta en erityisemmin pidäkään niin pakko sanoa, että kyllä moisia pakkasen jäädyttämiä maisemia katsellessa sielu lepää. Varsinkin auringon paistaessa noinkin kauniisti! En malttanut niin millään olla ottamatta kameraa mukaan Nemon lenkitysreissulle heti aamutuimaan, ja moiselta näyttääkin tämän aamun kuvasaldo.

IMG_3680
IMG_3710
IMG_3721
IMG_3706
IMG_3708
IMG_3729

Hyvää puolivuotispäivää naperoni ♥

19.1.2015
Päivän myöhässä tosin, hiisivie.
Niin ne lapset vain kasvavat, tässä tapauksessa sangen karvaiset sellaiset. Nemon kotiintulosta on nyt tasan tarkkaan neljä kuukautta aikaa, joka on hurahtanut ohi ihan järjettömän nopeasti. Tästä inspiroituneena (kirjoitin muuten ensin inspiraatioituneena, ja viitsinkin vielä tosissani miettiä mikä tuossa sanassa mättää) kaivoin kaikki tästä nappisilmästä otetut kuvat esiin, ja ajattelin (vihdoin..) jakaa jokusen niistä täälläkin stoorien kera, että mitenkäs meillä ne ensimmäiset päivät menikään, sekä kuinka ollaan näin muuten edistytty. Ja luvassa onkin varsinainen yliannostus Nemoa!

IMG_3254

Muistan edelleen ensimmäiset yhteiset hetkemme ja sen, kuinka järjettömän pelottavia ne olivat ihan meille kummallekin. Pentua tietysti jännitti kaiken tutun ja turvallisen pois katoaminen, ja itseäni taas se, miten yksinomaan minun vastuullani on koko pienen otuksen elämä. Lisäksi mieltä pohditutti kovasti, että osaanhan varmasti tarjota koiralleni sen parhaan mahdollisen kodin, sekä kouluttaa tästä hyväkäytöksisen yksilön. Koko yhteinen matkamme on ollut yhtä molemminpuolista oppimista, vaikka minullakin on ollut kokemusta koirista koko elämäni ajalta. On kuitenkin täysin eri asia omistaa koira ihan itse, kuin että se on perheen yhteinen.

Kävimme siis siskoni ja ystäväni kanssa hakemassa vaavin kotiin 19.9.2014 siinä illansuussa, ja kasvattajalta saatujen virallisten papereiden, pentupakkauksen, viime hetken neuvojen sekä itse pennun kanssa lähdimme ajelemaan kotia kohti. Se tunne oli jotakin niin epätodellista ja vähän surullistakin, raasu kun oli niin peloissaan ja huonovointinen. Onneksi kotimatka sujui joutuisasti, ja "pian" pääsimmekin kotipihaan. Nemo sai heti ensimmäisenä tutkia vähän pihapiiriä yrityksenäni saada se pissimään, ja sehän hoiti homman saman tien. Tästä voi lausua suurkiitoksen kasvattajalle, joka oli antanut pentujen hengailla pihalla omassa aitauksessaan aina silloin tällöin. Poju on siis ihan vauvana jo saanut hoksata, että on hyvä juttu lirautella pihalle. Sisäsiistiksi opettaminen on näinollen ollut sinällään helppoa, kun aina ulos mentyä toinen on tajunnut tehdä tarpeensa sinne. Tietystikin vahinkopisuja on sattunut lattioille enemmän kuin tarpeeksi, niin pieni koiranpentu kun ei pysty pidättelemään kovinkaan kauaa. Nemon kasvaessa homma helpottui huomattavasti, ja viiden kuukauden ikäisenä sisäsiisteys alkoi olla jo aika hyvin hallinnassa. Pari viikkoa sitten laitoin viimein olkkariin ja eteiseen matot lattialle, ja hienosti ne ovat läikittä säilyneet. Jes!

IMG_9801 IMG_9886

Nemon ensiaskeleet uudessa kodissa olivat kovin hatarat, toista kun pelotti edelleen ihan järjettömästi. Poikaystäväni oli kotimatkamme aikana laittanut nappulat likoamaan ja käynyt ostamassa kermaviiliä, niin napero sai saman tien vähän murua rinnan alle. Ruokailuhetken jälkeen houkuttelimme pentua tutkimaan uutta kotia, ja vähänhän se vielä jännittyneenä ihmetteli, että missäs ihmeessä sitä ollaankaan. Onneksi Nemo koki oman pedinsä olevan hyvä ja turvallinen paikka, jonne pystyi aina menemään jännityksen iskiessä. Siellä se tuhisi myös ensimmäisen yönsä ihan tyytyväisen oloisena, eikä edes vinkaissut kertaakaan.

IMG_9942
IMG_9632
IMG_9972

Aamulla heräsin automaattisesti koiranunta nukutun yön jälkeen kukonlaulun aikaan, ja pedistään minua tuijottikin pieni otus nappisilmät apposen auki. Lähdettiin heti ulkoilemaan, ja tämän jälkeen tutkimaan uutta kotia vielä lisää. Pikkuhiljaa se siitä kuitenkin sitten lähti, hirveän rohkea ja utelias kun tämä on luonteeltaan. Ihan niinä ensimmäisinä päivinä siskoni tuli piipahtamaan kylässä oman koiransa kanssa tuoden Nemolle vähän meitä tyyppejä enemmän samanhenkistä seuraa, ja näistähän tuli hyvät kaverukset heti kättelyssä - ja nyt ne ovat mitä luultavimmin ihan parhaat kaverukset, vaikka koko- ja ikäeroa onkin jonkin verran. Silti ne osaavat leikkiä tosi hienosti ja nätisti yhdessä, sekä siskon hännänheiluttaja Jasu on alusta asti ymmärtänyt olla rauhallisemmin pienen koiran kanssa, vaikka miten riekuttaisikin.

IMG_9677
IMG_0155IMG_0169
Juostaan matot rullalle -leikki on ollut näiden kahden lempparipuuhaa ihan aina. (Kyseessä on siis Nemon riekkumatto, jolle vahinkolirauksien pääsy ei ole ollut mikään maailmanloppu.)

Nemo saapui kotiin pari viikkoa ennen kouluni alkua ja tämä aika minulla onneksi oli vapaata, joten meillä oli tosi hienosti aikaa treenata yksinoloa kaikessa rauhassa. Alku tietysti oli ihan superkamalaa, kun minun ei tarvinnut kuin laittaa keittiön oviaukossa oleva portti kiinni, niin johan itku jo alkoi. (Nemo siis viettää aikansa yksinollessaan keittiössä, se kun on kotini koiraturvallisin huone.) Monen monituista kertaa pentu itki keittiössä portin takana, ja minä taas tämän toisella puolella. Oli jotakin niin sydäntä raastavaa antaa toisen ulista ja itse vain odottaa, että milloin moinen loppuisi. Siinä tuntee väkisinkin itsensä ihan kamalaksi ihmiseksi, vaikka eihän se nyt oikeasti niin mene. Homma kuitenkin lähti rullaamaan loppujen lopuksi tosi hyvin, ja nykyään Nemo toisinaan menee pakastimen oven eteen odottamaan huomatessaan minun tekevän lähtöä jonnekin. Toinen kun saa pidempien yksinolojen ajaksi pakkasesta jäädytetyn purkkiruoalla täytetyn kongin, jonka kanssa on ilmeisesti ihan parasta puuhailla. Naurattaa ihan, kun Nemo yleensä tällöin tapittaa minua "Voisitko jo vain antaa minulle sen lelun ja lähteä itse pois häiritsemästä?" -ilmeellä.

IMG_0450IMG_0049
IMG_1418
IMG_1025

Nemo on kasvanut sekä muuttunut näiden neljän kuukauden aikana ihan hurjasti - sekä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Ensimmäinen koetteluvaihe iski heti siinä 11 viikon ikäisenä, ja ihan päivittäin sain olla komentamassa pentua pois pahanteosta. Hermot siis saattoivat ne pahimmat viikot olla suhteellisen kireällä, mutta periksiantamattomuudellani saatiin mainioita tuloksia aikaan. Välillä teki mieli heittää kyllä hanskat tiskiin ja antaa toisen jyrsiä sitä pirskaleen lipastoa, kun kiellot muistettiin vain pienen hetken ajan, mutta vaivannäkö selkeästi on kannattanut. Vaikka Nemo pentu vielä onkin, tai itseasiassa juuri murrosikään saapunut, niin onhan tuo jo ihan hurjan hieno poika. Vähän vain jännittää, että mitä tuo murkkuikä tuokaan vielä tullessaan, mutta mitäpä sitä etukäteen murehtimaan!

Ulkonäöllisesti Nemo on muuttunut ihan järjettömän paljon. Siitä pienestä ja pörröisestä töppöjalasta on kasvanut niin komea heppu ettei mitään rotia. Myöskin turkki on vaalentunut huomattavasti, enkä olisi vielä pari kuukautta sitten arvannutkaan, että siitä tulisi noinkin vaalea tapaus. Uskoisitko muuten, että näiden kahden allaolevan vieretysten napottavan kuvan välillä on eroa vain neljä kuukautta? Minä en ainakaan!

MUOKATUT2
IMG_3264

Elämäni on muuttunut itseasiassa todella paljon Nemon kotiintulon jälkeen - niin hyvässä kuin vähän "huonommassakin". Sain heittää hellät hyvästit laiskoille aamuille sekä illoille, jolloin pystyi vain päivällisen jälkeen lojumaan sohvalla viltin alla nukkumaanmenoaikaan asti. Kulkeminen paikasta toiseen ei enää onnistukaan ihan tuosta noin vain, sillä joko koira pitää ottaa mukaan mahdollisesti tarvikkeineen ja ruokineen päivineen, taikka suorittaa erittäin neuroottinen kotoalähtötarkistus, ettei lattialla vaan ole puruluita taikka läppärin johtoa jossakin koiran ulottuvilla. Myöskin tälle pitää aina keksiä jotakin ajanvietettä ihan jo vaikka sen puolen tunnin kauppareissun ajaksi, koska en tosiaankaan koe mieluisaksi jättää toista nimenomaan odottamaan minua takaisin. Kaikesta tästä, ja pennun tuhojen aiheuttamasta kiukusta sekä koiran omistamisesta tulevasta huolesta riippumatta en vaihtaisi sekuntiakaan pois näistä kuukausista, jotka olen saanut viettää muruseni kanssa. Nemo on tuonut elämääni niin paljon iloa, sekä parantanut sen laatua huomattavasti muutenkin. Koiran kanssa luonnollisesti tulee ulkoiltua päivittäin, kun taas ennen vapaapäivinä saatoin hyvinkin lojua neljän seinän sisällä aamusta iltaan, koska ei vain ollut mitään syytä lähteä ulos. Nemosta myös on niin paljon seuraa, ja tuon kaksilahkeiseni kesällä alkava inttivuosi menee varmasti mukavammin, kun on moinen karvapallo jota paijata. Unohtamatta sitä, että Nemo yksinkertaisesti on vaan paras koira koskaan, ja on ihan hullua miten näin lyhyessä ajassa toisesta on tullut ihan korvaamattoman rakas! ♥

IMG_3452

Korallikynnet

16.1.2015
Pienimuotoinen kynsipaljettitestaus! 
Siskoltani jouluna saadusta paketista putkahti ulos jos jonkinlaista kynsien koristeluun suunnattua glitteriä ja heksagonin muotoista paljettia. Jälkimmäisiä en ollut koskaan ennen käyttänytkään, joten lähdin ihan simppelillä idealla toteuttamaan näiden kokeilua. Näin perästäpäin täytyy kyllä alun epäröintien jälkeen kuuluttaa, että rakastuin noihin ihan täysin! Moisilla on superhelppoa saada aikaan vähän spessumpaa kynsitaiteilua, joten nuo varmasti pääsevät uudelleenkin testiin piakkoin.

IMG_3358 IMG_3351

Happy birthday to me

13.1.2015
Voihan kaksikihvelinkymmentä. Missä välissä minusta näinkin vanha tuli?
Synttäriaamuni alkoi varsin hupaisasti herätessäni Nemon tuijotukseen. Olin ilmeisesti kääntänyt kylkeä, ja toinen tietysti oli heti syöksynyt sängyn alta uniltaan katsomaan heräsinkö jo. Hetken aikaa siinä toisiamme napoteltuamme nappasin tämän kerran vaavini aamuhalille sänkyyn, ja toinenhan samantien käpertyi kainalooni. Hetken se siinä kummastuneena katseli minua, että mitäs tämä tälläinen peli on, mutta kauaa siinä ei mennyt ennen kuin toinen jo tyytyväisenä untenmailla tuhisi kylkeäni vasten. Sain siis ihan kaikessa rauhassa räpeltää puhelimeni kanssa pienen tovin sängyllä loikoillen.

IMG_3281

Pienen hengailuhetken jälkeen raahasin vähän väkisin sekä niin itseni kuin pennunkin pihalle aamulenkille. Tarpeeksi reippailtuamme nälkä kurisi jo ihan kiitettävän paljon, joten kipinkapin omien aamutoimieni jälkeen keittiötä kohti. Päätin kerrankin jopa vähän panostaa aamupalaani kaivamalla pakastimesta viimekesäisiä vadelmia jogurttini sekaan, sekä pilkkomalla vielä vähän vesimelonia tähän kaveriksi. Olen pienestä pitäen rakastanut isolla ärrällä tuota hetelmää, eikä siitä edelleenkään pääse yli eikä ympäri. Namnamnam!

IMG_3233
IMG_3240
IMG_3245

Vuosikatsaus 2014 - Osa 3

7.1.2015
Viimeinen osio viime vuotta lähtee tarkasteluun juurikin nyt.

9 SYYSJ

Syyskuussa..
..elämässäni tapahtui vallan hurjia muutoksia. Ihan ensimmäiseksi mainittakoon, että sain opiskelupaikan. Pääsin perehtymään markkinointiviestinnän saloihin osatutkinnon muodossa samalla kun pohdin, että mitä haluaisin ensi syksynä ammattikorkeakoulussa lukea. (Ja arvatkaa muuten vain tiedänkö vieläkään.)
..sain julkaista ehkä maailman hykerryttävimmän uutisen - "MEILLE TULEE KOIRUUS!" Syyskuun alussa kävin katsomassa pienokaista ensimmäisen kerran, ja kuun puolenvälin jälkeen hain hänet kotiin. Ja voi vitsit miten toinen onkaan kasvanut kun noita ensimmäisiä kuvia katselee! Melkeinhän tässä tulee tippa linssiin, kun vauvani on jo kasvanut isoksi pojaksi.
..koitin kuvailla vettä pitkällä valotuksella, mutta lopputulos jäi jokseenkin lisätreeniä vaativaksi. Ihan kivoja kuvasia sain silti aikaan, vaikka näin itse toteankin.
..sisustin hieman kotiani. Paikka sai aimo annoksen kynttilöitä, sekä myös uuden seinäkellon. Varsinkin tuosta jälkimmäisenä mainitusta tykkään niin paljon!
..pidettiin rapupippalot. Tätä hetkeä edeltävä aamu oli varsin hupaisa karkaavine rapuineen kaikkineen, mutta itse kestit sujuivat vallan mukavasti. Vaikkakaan itse en halunnut moisia tuijottavia otuksia kitusiini laittaa.

10 LOKAj

Lokakuussa..
..aloitin kouluni. Kamala sitä jännityksen määrää silloin, että miten koiravauvani pärjääkään yksin kotona, ja että onko se parin viikon ahkera harjoitteleminen tuottanut tulosta. Hyvinhän Nemolla onneksi on mennyt yksinäänkin oleilu, ja ihan mielellään se antoi aina ruokatunnilla kotona vierailun jälkeen minun lähteä takaisin kouluun iltapäiväkongin saatuaan.
..opettelin meikkaamisen jalon taidon uudelleen, hirveän laiskaksi kun olin tuossa hommassa tullut. Erään järjettömän tylsän sunnuntaipäivän aikaansaannoksena näkökentässäni komeili varsin kimaltevaa settiä.
..keräsin jokaikisen pilvien välistä pilkottavan auringonsäteen mieleen talteen pitkää ja sangen pimeää talvea varten. Onneksi ollaan taas menossa hyvää vauhtia kevättä ja kesää kohti!
..vietin yhden jos toisenkin hemmotteluhetken, sillä hermoparkani todellakin tarvitsivat niitä muuan varhaismurkkuikäisen riiviön takia. Tosin arki alkaa muutenkin kummasti maistua vähemmän puulta, kun välillä vain istahtaa alas herkkuvälipalan kera rentoutumaan.
..oli pakko saada muutamat idyllisyyskuvat vaavistani lehtikasassa. Tulihan niitä onnistuneitakin otoksia jokunen, vaikka herra ei meinannut mitenkään malttaa pysyä paikoillaan kun oli niin kamalasti kaikkea tutkittavaa.

11 MARRASJ

Marraskuussa..
..näin varmastikin yhden huikeimmista auringonnousuista koko vuonna! En tiedä mikä siinä oli, mutta harvinaisen upean ilmestyksen sain jopa kamerankin avulla ikuistettua.
..yöpakkaset huurruttivat koko luonnon niin nätiksi, että oli pakko lähteä erikseen aamulenkin jälkeen vielä kameran kanssa seikkailemaan pihalle. Miten mukavaa vaihtelua tuo olikaan verrattuna niihin  ainaisiin vesisateisiin.
..tutustuin paremmin nykyisin varsin hyvään ystävääni kamomillaan. Mitä enää tekisinkään ilman sinua? (Kyseisen rehun hehkuttamiseni voi lukea täältä.)
..koristelin kotini joulukuntoon jo hyvissä ajoin, koska en niin millään malttanut odottaa joulukuuta. Se aina hurahtaa ohi niin äkkiä, että halusin fiilistellä tuota lempparijuhlaani jo hieman etukäteen.

12 JOULUJ

Joulukuussa..
..rentoilin ja fiilistelin sen ainaisen hössöttämisen sijaan. Mitäpä sitä turhia stressaamaan, eihän siitä tule kuin kiukkuiseksi.
..leivoin pipareita, ja kerrankin jaksoin jopa oikeasti käyttää aikaa niiden koristeluun. Yleensä näitä on tullut vain sohittua sinnetänne kuorrutepussin kanssa, mutta nyt valmistin ihan pikeeriä, jolla kuorrutin piprut. Voinen siis olla harvinaisen tyytyväinen itseeni!
..vietin ehkä mukavimman jouluaaton koskaan. Fiilis oli jotenkin vain niin lungi ettei paremmasta väliä, ja päivä luisui aamusta iltaan asti kivoissa meiningeissä. 
..herkuttelin. Ja paljon. Joulutorttuja tuli syötyä vähintäänkin kerran viikossa, (ja jouluviikolla päivittäin, hups) joten suorastaan ihmettelen miten tässä onkaan säästynyt vieroitusoireilta näitä kohtaan. Myöskin noita joulukalenterissani mainitsemia saksalaisia viipaleita tuli napsittua suhteellisen suuri rykelmä, niin maan mahdottoman hyviä tapauksia nekin!

Vuosikatsaus 2014 - Osa 2

2.1.2015
Toinen osio viime vuoden muisteloista!
Tälläinen kuukausien jakotyyli on oikeastaan ihan mukava - ensin voidaan käydä se sangen kurja osuus eli alkuvuosi (en vain tykkää siitä ajasta, en tykkää..), seuraavaksi keskittyä parhaaseen aikaan, eli noihin suloisiin kesäkuukausiin, ja viimeisenä hurauttaa syyskatsaus jouluineen kaikkineen läpi. Arvatkaa muuten mikä ikävä tuli sitä vihreyttä ja lämpöä tämän postauksen kuvia valitessa ja muokkaillessa?

5 TOUKO1

Toukokuussa..
..rymysin pitkin poikin luonnon helmassa kuvailemassa henkiin herännyttä maata. Ja näemmä myös ötököitäkin, hyrh.
..matkustimme luokan kanssa Barcelonaan viikoksi. Ihan päälimmäiseksi tästä jäi mieleen tutustumiskierros Parés Baltàn viinitilalla, joka oli jotakin aivan uskomattoman upeaa. Pääsimme kiertelemään superkauniilla viiniviljelmillä, kuuntelemaan miten koko viininvalmistus heillä hoituu, sekä lopuksi istahtamaan pöydän ääreen viinimaisteluun tapaksien kera. Voisin lähteä moiselle reissulle uudestaan vaikka heti! 
..päräytettiin biitsikausi käyntiin pienellä piknikillä rannalla. Oli varsin mukavaa, kun tuon lämmöstä palaamisen jälkeen ei tarvinnutkaan siirtyä takaisin kevätvaatetukseen, vaan sai vetäistä shortsit jalkaan ja painua biitsille ottamaan lisää rusketusta pintaan.
..rakastuin lettikiharoihin! Moiset surffihiukset ovat tukka juuri minun makuuni.

6 KESÄ

Kesäkuussa..
..valmistuin ammattikoulusta. Vaikka valmistujaispippaloni olivatkin yksi katastrofi, niin sentään joku hyvä muisto niistä jäi - nimittäin aika täydellisyyttä hipova itseväsäämäni kakku. Kerrankin perfektionistiminäni oli harvinaisen tyytyväinen!
..aloitin miniloman jälkeen kesätyörupeamani. Onneksi paikka oli tuttuakin tutumpi, joten eihän siinä kauaa mennyt ennen kuin hommat muistuivat jo mieleeni.
..otettiin siskon kanssa taidekuvia keuhkot pihalle puhkuen noiden voikukkahöttöjen kanssa. Tulihan niitä onnistuneitakin tapauksia, mutta kyllähän nuo kulissien takana -kuvat ovat ihan parhaimmasta päästä.
..vietettiin juhannusta vähän koleammassa säässä. Eipä se onneksi menoa haitannut, kunhan vain ymmärsi laittaa vaatetta päälle tarpeeksi. Tai aamuyöstä jos sekään ei riittänyt, niin kokon ääreen oli hyvä istahtaa lämmittelemään.
..nautin vähän lisää kesäisestä luonnosta lenkkeilyjeni yhteydessä. Joka paikassa oli niin nättivä, että eihän tuolla tarpomista malta lopettaa sitten millään.

7 HEINÄ

Heinäkuussa..
..käytiin seilaamassa Saimaalla muutamaankin otteeseen. Hellepäivänä on varsin mukavaa istahtaa vain paattiin, antaa viiman viilentää hipiää ja välillä rantautua saareen syömään eväitä. Voi miten ikävä noita reissuja tulikaan!
..tuunailin hurjasti vaatteita. Jotenkin sitä kesällä vaan on enemmän inspiraatiota ryhtyä toteuttamaankin niitä tuumailuja, eikä ideoita vain pyörittele pääkopassaan.
..ahmin kitusiini kesäherkkuja enemmän kuin tarpeeksi. Ja pitäähän niitä pupeltaakin, kerrankos sitä vuodessa nyt kesää vietellään parin hassun kuukauden ajan. 
..fiilistelin Suomen suvea ja maailman parhaimpia ilmoja. Maltoinkohan tuolloin olla sisätiloissa muulloin kuin työskennellessäni taikka yöllä vedellessäni sikeitä? (ja pakko vielä todeta, että ei, en ole kuvassa alasti vaan ilmeisesti tuubitoppi päällä)
..mökkeilin ihan hulluna, ja monena iltana napotin laiturin nokassa auringonlaskua tuijotellen. Oih.

8 ELO

Elokuussa..
..saatiin nauttia ihanista helteistä, ja kesäkuteet olivatkin kovassa käytössä koko kuun alkupuoliskon. Noista viime kesänä tuunaamista farkkushortseista tuli ihan ehdottomasti lempparipöksyni!
..puhaltelin ensimmäistä kertaa saippuakuplia sitten pentuajan. Yllättävän metkaa puuhaa, en edes muistanutkaan miten mukavaa moinen osaa olla. Kuplista saa myös vallan mainioita kuvia, sikäli kun tuulenpuuska vain ei kiskaise niitä heti pois.
..kävin perinteisesti kuvailemassa kullanvärisenä hohtavia viljapeltoja. Niin kaunista, ainakin näin landepaukun mielestä.
..vietimme porukalla hauskan iltapäivän pikniköiden linnoituksen valleilla, ja täältä suuntasimme Iitiälle lavatanssimeininkeihin. Oli ihan huisin mahtava ilta!


PS. Pakko vielä toivottaa mahtavat uudet vuodet! Toivottavasti tämä uutukainen vuosi on pyörähtänyt mukavasti käyntiin :-)