Vuosi 2015 | Part 1

30.12.2015
Taas alkaa olla yksi vuosi lisää pulkassa. Hassua vaan, että lähinnä tuntuu siltä kuin juuri vastikään olisi ripustanut uuden kalenterin seinälle, ja nyt pitää kohta taas tehdä sama homma. Vuosi 2015 on siis mennyt ihan siivillä, mutta tähän on silti mahtunut todella paljon.


Tammikuussa..
..saatiin nauttia aivan jumalaisesta luonnosta. Lunta ja pakkasta oli riittämiin, ja usein paistavan auringon ansiosta tämä komeus korostui entisestään. Mikäpä siinä oli niissä maisemissa lenkkeillessä.
..täytettiin isin kanssa peräkanaa pyöreitä, yhteensä 80 vuoden verran! Itse voisin ihan mielelläni jäädä tähän pariinkymppiin, mutta kai sitä vielä muutamat synttärit kestää ennen ikäkriisiä. 
..jokunen päivä omia kekkereitäni myöhemmin Nemo vietti myös puolivuotispäiväänsä. Toisesta oli hyvää vauhtia kasvamassa iso poika, vaikkakin tällöin sille vielä mahtui tuo neulomani villapaita. Nykyään se käy Nempalle napapaidasta. (en tiedä mitä tapahtui :-D)
..juhlia olikin yksi toisensa perään, ja kuun loppupuolella pärähti neljä vuotta täyteen tuon kaksilahkeiseni kanssa. Niin sitä vaan vuodet vierivät hurjaa vauhtia eteenpäin.
..hankin jotakin erittäin mainitsemisen arvoista, nimittäin orkidean, joka on edelleen hengissä! On kotonani itseasiassa aikaisemminkin kyseisiä kasveja ollut parikin kappaletta, mutta maksimissaan puoli vuotta nuo ovat kestäneet yhteiseloa kanssani. Vähän ehkä surullista, mutta minkäs teet.

Helmikuussa..
..aloin jo haaveilla tulevasta keväästä ja kesästä. Sitä ei meinannut enää millään jaksaa talvea, ja vihreän nurmen sekä lämpimän kesätuulen kaipuu oli hillitön. Välillä salaa kaivoin ihanimmat kesäkuteeni kaapin perukoilta, ja vietin monen monituista hetkeä niitä ihaillen.
..vietin viikon jos toisenkin kipeänä. Tai oikeastaan suurinpiirtein koko kuukauden. Joku hirvittävä flunssapöpö ei meinannut laskea minusta irti niin millään, ja aina muutaman paremman päivän jälkeen olin taas sängyn omana. Teki muuten varsin gutaa lopulta päästä tuosta eroon, ja kun ensimmäistä kertaa aikoihin alkoi olla oikeasti terve.
..rakastuin totaalisesti polvisukkiin. Pienenä minulla taisi olla muutamatkin pidemmät sukat, mutta vuosikausiin en ollut moisia enää käyttänyt. Toissajoulun tienoilla neuloin itselleni yhdet tälläiset, ja tämän vuoden alussa äitini teki minulle toiset. Ja pakko sanoa, että nuo valkoiset pitsikuosiset sukkani ovat ehkä kauneimmat koskaan.
..kriiseilin tukkani kanssa - ja niin teen edelleenkin. Jo tällöin himot tehdä tälle jotakin vähän "radikaalimpaa" oli kovat, mutta ehkäpä nyt viimein tänä keväänä saan koottua itseni ja istahdettua vakkarikampaajani penkkiin pidemmäksi toviksi.


Maaliskuussa..
..kevät teki selkeästi tuloaan. Lumet alkoivat pikkuhiljaa sulaa pois, ja kevätinnostukseni kasvoi kasvamistaan. Tässä kuussa oli myös todella upeita auringonlaskuja ilta toisensa jälkeen, ja lenkkeiltiinkin usein Nemon kanssa rannan tuntumassa näitä näkymiä katsellen.
..laitoin makkarini uuteen uskoon. Sain lopullisesti tarpeekseni siitä sinisestä habituksesta, ja heti luvan saatuani sudin seinät valkoisiksi. Ja ikinä ennenhän en siis ollut rempannut yhtään mitään, joten olen melko ylpeä itsestäni. Vielä kun lätkäisin sänkyyn uudet kukkalakanat ja seinälle omatekoisen taulun, niin huoneen ilme muuttui täysin. 
..askartelin, askartelin, ja vielä vähän askartelin. Tällöin väkersin elämäni ensimmäisen unisiepparin, johon hullannuin täysin, vaikka vasta jokunen aika tätä ennen vannoin pysyväni noista kaukana. Kuinkas kävikään, hups.
..koin jonkinsortin smoothievillityksen. Jotenkin tykästyin näihin näppäriin välipaloihin, vaikka aiemmin en ole ollut niinkään suuri fani. Kevään tulolla oli selkeästi jotakin osaa tälläisiin hupsuihin mieltymyksien muutoksiin.


Huhtikuussa..
..satoikin koko alkukevään edestä. Tämän tuoman kiukutuksen ansiosta sain aikaansaamattoman olemukseni pitkästä aikaa ompelukoneen ääreen, ja vähän noin pakon edessä ommeltua koiruudelleni sadetakin. Mieluinen takki onneksi olikin, tai ainakaan ulospäin ei huomannut, ettei tämä tuntuisi yhtään hyvältä päällä. 
..tein ehkä cooleimman kakun koskaan - sateenkaarijuustokakun! (jota pitäisi muuten varmaan tehdäkin taas joku päivä) Pakko sanoa, että en ole koskaan saanut aikaan mitään noin siistiä.
..saatiin pääsiäisvieraita, kun mummini ja äidin lapsuudenystävä koirineen tuli kyläilemään vanhempieni luo. Nemo tosin oli vähän hämillään, kun taloon marssi yllättäen nelijalkainen, jonka pää oli yhtä iso kuin koko poika itse - leonberginkoira oli näet kyseessä. Se kokoero oli jokseenkin huvittavaa katseltavaa.
..vietin rentouttavia aamuja aina mahdollisuuden tullen nauttien aamupalan sängyssä. Pientä luksusta arkeen!


Toukokuussa..
..tuli luettua ammattikorkeakoulun pääsykokeisiin ihan hulluna, ja loppukuussa käytyäkin näissä. Eivät ne niin huonosti sitten menneetkään kuin luulin - onneksi.
..kuvailin täyteen loistoonsa puhjennutta luontoa todella usein. Onko pitkän talven jälkeen mitään ihanampaa, kuin se joka paikassa vallitseva vihreys? 
..tungin tuoreita marjoja varmaan jokaiseen syömääni ruokaan, ja meni niitä ihan sellaisenaankin kitusiin. Kaupoissa oli sen verran hyviä tarjouksia näiden osalta, etten vain voinut vastustaa kiusausta nakata jotakin rasiaa ostoskoriini ruokashoppailujen yhteydessä. Antoivat ne vaan hyvän maun niin jogurttiin, pannareihin kuin puuroonkin.
..oli poikaystäväni valmistujaiskekkerit. Lupauduin näihin juhliin leipomaan jokusen kakun, ja näiden tekeminenhän oli ehkä koomisinta koskaan. Kulhoni olivat aivan liian pienet noin isoille taikinoille, ja väkisinkin siinä seokset vähän tulvi pöydän lisäksi paidallekin, vaikka miten varovasti koitin sekoitella. Kaiken lisäksi yhden itselleni täysin uuden kakun taikinaa unohdin kokonaan maistaa, ja oli muuten varsin kuumottavat hetket itse juhlissa odotella ensimmäisenä tätä maistavan reaktiota. Hyvää se onneksi oli, huh.


Kesäkuussa..
..nautin alkukesän kukkasista täysin siemauksin, ja lähdettiinkin eräs ilta siskoni kanssa läheiseen kukkamereen hyppimään kameran kera. Eikä aikataulu olisi voinutkaan olla parempi, sillä vaivaiset kaksi päivää myöhemmin joku ryökäle oli käynyt ajamassa koko pellon sileäksi. 
..sisustin hieman kotiani, ja hankin kauan haaveissa olleen vaatetelineen olohuoneeseeni. Olen tykännyt tästä kaverista todella paljon - se on edelleen yksi lemppariasioista kodissani.
..rakastuin froyoon. Tein ensimmäistä kertaa koskaan jogurttijäätelöä, ja voi jehna miten taivaallista se olikaan tuoreiden hedelmien ja marjojen kera. Eikä muuten edes ollut vaikea valmistaa. Ohje löytyy täältä jos jotakuta kiinnostaa!
..käytiin seikkailemassa vielä vähän lisää kamera kaulassa, ja toisella kertaa kohteena oli läheinen junarata. Kuvista tuli huippuja, mutta suoraansanoen hullun hommaahan tuonne oli lähteä pomppimaan. Ihan muutaman kerran meinasin sydän pysähtyä kun tajusi, että raiteethan tutisevat ja juna on tulossa. Jos sitä koskaan enää uskaltaa tuonne lähteä, niin pitänee olla siellä piirun verran skarpimpana.
..vietettiin juhannus vähän sateisemmassa ja viileämmässä säässä, mutta mehän ei sen annettu häiritä menoa. Tästä huolimatta siis oli tosi mukava jussi yöllisine souturetkine kaikkineen.

Joulukuun lemppareita

27.12.2015
Ohoihoi täältä punkan pohjalta vain. Päätin taas vähän räväyttää ja jatkaa joka toisena vuotena toteutettavaa traditiotani, ja viettää joulun kipeänä. Mutta noh, minkäs teet - better luck next time, right?
Joulusta ei suurimmaksi osaksi juurikaan tästä syystä ole mitään sen ihmeellisempää kerrottavaa tai näytettävää kuvina, joten ajattelin suosiolla skipata tästä postaamisen yli. Toki on tullut levättyä koko syksyn edestä, vedettyä totaalinen jouluähky pariinkin otteeseen, ja tunnelmoitua vallan tarpeeksi, mutta se siitä. Olen nyt jotenkin saanut yliannostuksen koko joulusta vaikka tätä aikaa rakastankin, joten odotan suunnattomalla innolla uutta vuotta ja uusia kuvioita. Ja jälkimmäistä nimenomaan onkin luvassa, kun koulun taas startatessa meillä on ihan uusi luokka suuntautuessamme opiskelemaan sitä omaa puolta, ja jatkamaan opintoja uusien asioiden parissa. Lisäksi uuden vuoden suunnitelmien listallani on jonkin verran yhtä jos toistakin hubaa toteutettavaa, mutta pysytään silti nyt vielä hetki tämän vuoden puolella.

Olen joulukuussa löytänyt muutaman uuden ystävän, joiden avulla alkutalvi on sujunut aavistuksen mukavammin. Ja minä kun tunnetusti jo syksyn alettua kuivun kuin rusina, niin luvassa on jopa kolme loistavaa kosteutusvinkkiä.


Labello Lip Butter Coconut
Ehkä maailman paras huulirasva koskaan. Kyseisen ihanuuden hankin Hampurista, enkä itseasiassa tiedä myydäänkö moisia vielä Suomessa? Toivotaan ainakin, sillä tämän putelin loputtua haluan ehdottomasti uuden samanlaisen! Tämä nimittäin tuntuu siltä kuin laittaisi kookosrasvaa huuliinsa, ja kosteutus on samaa huippuluokkaa. Kaiken lisäksi peukut pystyyn kookoksen tuoksusta.


Dermosil Sensitive Face Extra
Naamaparkani kuivuu aivan tolkuttomasti, vaikka ilmat eivät olekaan ihan järjettömästi vielä viilenneetkään. Siltikin varsinkin nenäni tuppaa luomaan nahkaansa kuin käärme, eikä niitä puoliksi vielä kiinni olevia riekaleita ole ilo katsella. Itse levitän tätä yön ajaksi koko kasvoille muhimaan, ja päivällä taas käytän kevyempää kosteusvoidetta. Ja pakko sanoa, että tämä kosteuttaa aivan järjettömän hyvin, sekä iho pehmenee huomattavasti. 


Yves Rocher Candied Orange & Cinnamon suihkugeeli ja käsisaippua
Jouluisia hajuja pitää tulvia joulun alla joka tuutista - ja mukavahan se on itsekin tällöin tuoksua. Viime vuonna en löytänytkään mistään joulusaippuaa käytettäväksi suihkun puolellakin, mutta tänä vuonna sattumalta törmäsin tälläiseen Yves Rocherin sivuille eksyessäni. Vieläpä edullisesti. Siispä tilasin suihkugeelin lisäksi käsisaippuan siltä samalta istumalta, ja vallan hurmaava tuoksuhan näistä lähtee. 


Yves Rocher Candied Orange & Cinnamon käsirasva
Samaan tilaukseen edellisten kaverusten kanssa tuli napattua vähintäänkin yhtä hyväntuoksuinen käsirasva. Tämä on päiväkäyttöön omiaan kevyen ja nopeasti imeytyvän olemuksensa takia, mutta yöksi käteni tosin vaativat ronskimpaa kosteutusta. Nätistä tuubista on pakko vielä antaa kunniamaininta, komeahan tuo on kuin mikä.

Jouluinen Rocky Road

23.12.2015
Voi minua kana-aivoa. Olen jo hyvän aikaa sitten tehnyt joulunmakuisia Rocky roadeja, ja kuvannutkin luomukseni vielä tarkoituksena jakaa tuo ihana ohje täälläkin. Mutta kappas kummaa, mikä mieleeni tänään muistuikaan - edelleen kamerassani nököttävät herkkuotokset. Noh, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten lie se menikään. Ja moisiahan voi väsätä vaikka joulun jälkeenkin  ylijääneitä herkkuja käyttäen.


Itse ohje näihin on supersimppeli, ja seuraavilla määrillä saa abauttiarallaa 24 palasta aikaan.
Joko kattilassa taikka sitten kulhossa mikrossa sulatetaan 200g vaaleaa leivontasuklaata, ja otetaan sula suklaa pöydälle jäähtymään hetkeksi. Tällä välillä pilkotaan desin verran kuivattuja karpaloita, toinen desi paahdettuja manteleita, muutama karkkikeppi, ja noin 5 kappaletta piparkakkuja, yhteensä 50g verran. Suklaan hieman jäähdyttyä kaikki pienemmäksi pilkotut ainekset sekoitetaan suklaan kanssa, ja levitetään leivinpaperilla vuorattuun vuokaan levyksi. Koko komeus laitetaan jääkaappiin tunniksi jähmettymään, ja lopuksi leikataan levystä sopivan kokoisia annospaloja. Jouluinen makuelämys on taattu - näistä nimittäin tulee aivan jumalaisen herkullisia!

Xmas pics

22.12.2015
Pitkin joulukuuta on tullut napsittua ihan kivoja kuvia, jotka eivät oikein ole sopineet minnekään. Läntätään nämä sekalaiset kuvaset siis (jälleen) yhteen pötköön, niin ei raukkojen tarvitse turhaan jäädä arkistojen kätköihin lojumaan. 

DIY TEE

17.12.2015

Heti tähän alkuun on pakko todeta onnenitkunsekaisin fiiliksin, että tällä tyypillä starttasi tänään joululoman ensimmäinen päivä käyntiin. Koko syksy on ollut yhtä jatkuvaa uurastusta, ja loppua kohden meno senkuin yltyi vain - oli 20 sivuisen yritysraportin väsäämistä, miljoona powerpointtia, jokunen puheenpito (joista yhden tekaisin juuri ennen h-hetkeä, kun en osannut lukea kalenteria), lukuisat moodletentit, kaikki ne kotitehtävät, yksi excel- ja neljä kirjallista tenttiä, sekä vielä englannin suullinen koe. Hommaa siis on ollut enemmän kuin tarpeeksi, ja tästä syystä loma tuntuukin erityisen suloiselta. Toki näihin vapaisiin viikkoihin pitää mahduttaa vähän opiskelua jos tammikuussa yritän korottaa muutamaa numeroa, mutta tämä urakka saa odottaa vuoroaan juhlapyhien loppumiseen asti. Nyt en halua mitään muuta kuin nauttia joulunajasta ja LEVÄTÄ.


Joulun lähestyminen kun tuli puheeksi, niin lienen tuskin ainoa jolla on lahjahommat vielä joltakin osin hakusessa. Siispä ajattelin pienen ja varsin maistuvan lahjavinkkauksen olevan paikallaan, nimittäin itsemaustetun teen ohjeen. Kaiken hyvän lisäksi moinen on todella helppo toteuttaa, eikä ainesten määräkään hio taivaita. Teetä varten tarvitaan vain appelsiiniomenapari kanelitankoa, ja mustaa maustamatonta teetä.
Ihan ensimmäisenä omena ja appelsiini pestään huolellisesti, ja näiden kuorista vedellään ohuita suikaleita. Suikaleet levitetään leivinpaperin päälle kuivumaan muutamaksi päiväksi, joten valmistus kannattaa aloittaa ihan hyvissä ajoin. Kuoriviipaleiden kuivuttua nämä sekoitetaan (irto)teen kanssa. Lopuksi sekaan pilkotaan vielä muutama kanelitanko. Jouluinen teenautinto on valmis annettavaksi eteenpäin tuomaan lämpöistä iloa pyhille!

It's christmas time in the city

14.12.2015
Oman kotikaupunkini jouluisesta habituksesta en oikeastaan edes tiedä (moneen viikkoon kun tässä ei ole ehtinyt juuri ollakaan elämää kotinurkkien ja kampuksen ulkopuolella), mutta Saksassa ainakin oli jo marraskuun lopulla ihan nättiä. Tästäkin reissusta tosin alkaa olla jo jokunen tovi, joten lienee korkea aika linkaista tännekin muutama kuva koristelluista kaduista, sekä kaikenkarvaisista joulutoreista ja -markkinoista. Voi miten ikävä noihin maisemiin tulikaan näitä kuvia selatessa. Kaiken tuon ihanuuden seassa talsiessa oli vaikea olla tuntematta joulufiilistä. 

Christmas at home

8.12.2015
Hoppua pitelee, mutta pieni paussi kaiken keskellä tekee välillä hyvää!
Suomeksi sanottuna kaiken jouluhässäkän lisäksi tenttiviikko ja kaikki deadlinet puskee päälle ihan huolella, joten olen taas jokseenkin ollut totaalisen täystyöllistettynä. Nyt oli kuitenkin ihan pakko varastaa ajasta pieni hetki itselleni ja bloginräpellykselleni jakaen täälläkin hieman kuvaa siitä, millaista jouluista yksityiskohtaa meiltä löytyykään.

Joulukrääsät kaivoin esiin itseasiassa jo ajat sitten - lienekö oltiin vielä marraskuun puolellakaan, kun oli jo aivan pakko etsiä ehkees ne eniten joululta tuoksuvat kynttilät esiin. Pikkuhiljaa tästä eteenpäin koristeetkin löysivät tiensä omille paikoilleen, ja viimeisenä istutin kuuseni nurkkaan nököttämään joulukuun ensimmäisenä päivänä. Rakastan joulua, ja kodissa se saa näkyä viimeisen päälle. Ja ajoissa vieläpä. Miksi sitä ei voisi nauttia tästä ajasta niin kauan kun vain suinkin on mahdollista? Itse pyhät menee kuitenkin hujauksessa ohi, joten mieluummin tankkaan etukäteen juhlafiilistä varastoon. Joulunalusaika on kaiken lisäksi parasta aikaa vuodesta, kun silmissä häämöttää monta tunnelman ja hyvän ruoan täyteistä rentoilupäivää! 


Candy cane frappé

3.12.2015

Joulun maut + kahvi = taivas.
Kahvin tuunaamisesta on alkanut tulla säännöllinen tapa. Varsinkin näin loppuvuodesta on ollut ihanaa saada jotakin jouluisempaa makua kuppini sisältöön, ja ripaus kanelia onkin tuonut pienen ensiavun tähän hätään. Tänään heittäydyin kuitenkin varsin villiksi, ja väsäilin koulupäivän jälkeen kunnon herkkuannoksen itselleni tuomaan boostia loppupäivään. Ja voi kuulkaas jehna miten moinen osasikaan olla ihan taivaallisen hyvää!


Ainekset:
- jääpaloja
- 1,5 dl maitoa
- pari ruokalusikallista vaniljajäätelöä
- piparminttuaromia tai 2tl murskattua karkkikeppiä
- loraus vadelmasiirappia
- kermavaahtoa
( - kahvilliseen juomaan annos espressoa tai puoli desiä vahvaa kahvia )

Alkuun totean sen, että kahvin kera valmistetussa versiossa vadelmasiirapin tuoma vaaleanpunainen väri toki kärsii, mutta sumpin ystävänä vaadin saada päiväkahvini edes jossakin muodossa. Vastakeitettyyn kahviin on myös kätevä sulattaa karkkikepin muruset, ja antaa vasta sitten tämän jäähtyä ennen muiden ainesten sekaan lisäämistä. 

Itse valmistus on simppeliäkin simppelimpi. Jäät, maito, jäätelö, piparminttu missä muodossa tahansa, siirappi ja haluttaessa kahvi heitetään blenderiin, ja surautetaan sekaisin. Jos oikein haluaa herkutella, niin enemmän kuin suotavaa on pursottaa frapén päälle vähän kermavaahtoa, ja ripotella koristeeksi candy cane-rouhetta. Nam!


Loppuvinkkinä vielä: vadelmasiirappi valmistuu kädenkäänteessä 1,5 desistä sokeria ja 200 grammasta vadelmia. Sokeri sulatetaan kattilassa, vadelmat laitetaan sekaan, ja keitellään seosta hetki. Lopuksi siemenet siivilöidään siirapista pois.

Hamburg

1.12.2015
Nyt on reissusta kunnolla kotiuduttu, laitettu asiat täällä kotipuolessa loman jäljiltä kuntoon, ja ensimmäinen osio reissukuvista käyty läpi. Viimeisin olikin varsin kevyt operaatio - piti ihan kahdessa erässä valikoida ja muokkailla näitä photoja, kun mokomat alkoivat jo pomppia silmille jokusen tovin ruudun tuijottelun jälkeen. Tämän siitä saa, kun ei malta mitään kivaan viittaavaakaan jättää ikuistamatta.

Olin tosissaan viime keskiviikosta sunnuntaihin asti käymässä Saksassa pienellä minilomalla kera äitini, siskoni, sekä muuan perhetutun. Vaikka viisi päivää on todella lyhyt aika tutustua kaupunkiin matkustelut mukaan luettuna (eli käytännössä keskiviikko ja sunnuntai menivät bussissa istuessa ja lentäen), niin ehti tuossa ajassa silti kokea todella paljon. Ja nähdä. Pääni on edelleen pyörällä Hampurin kauneudesta, ja varsinkin rakennuksiin hullaannuin täysin. Arkkitehtuuri täällä oli jotakin niin sanoinkuvaamattoman upeaa, ja osittain todella erilaista kuin mitä esimerkiksi Suomessa on tottunut näkemään. Korkeat harjakatot, koristeelliset ovet, sekä suuret ikkunat niin seinillä kuin katoissakin ovat näillä hoodeilla näemmä enemmän kuin pop. Onneksemme ilma oli mitä mahtavin koko ajan, ja auringon paistaessa kaikki olikin entistä komeampaa. 

Ensimmäiset kaksi kokonaista päivää tuli pyörittyä Hampurin keskustassa sekä kaupungin laitamilla. Viimeisenä päivänä piipahdimmekin vähän pohjoisemmassa Saksassa, mutta tästä kertonen lisää vähän myöhemmin. Yksi asia kerrallaan, joten keskitytäänpä ensin ihan vain Hampuriin.


Kauppakeskukset täällä olivat jotakin niin kuolattavan huippua varsinkin tälläiselle jouluihmiselle. Kyllä moisessa paikassa silmä lepäsi!