Autumn leaves

29.9.2014
Ehkä se ainoa asia, josta syksyssä pidän;  ruska.

Tuo puiden väriloisto on jotain niin kaunista, että aurinkoisina syyspäivinä on viileistä ilmoista huolimatta oikeastaan aika mukavaa olla ulkona kamera kourassa ja ihailla luontoa linssin läpi. Ja ehkä vähän muutenkin. Olen siis jälleen käynyt hieman pusikoissa seikkailemassa, ja muutaman kuvasen ajattelin jakaa täälläkin tuon Nemo-postauksen väsäilyn lomassa. Tiedän, aiheeni kuulostavat vähän ehkä turhan yksitoikkoisilta; luontoa, koiraa, luontoa, koiraa. Onneksi hihassani on pari varsin vinkeää ässää, joten no panic!
IMG_9889
IMG_9894
IMG_9893 IMG_9900
IMG_9836

Tassukynnet

24.9.2014
Tassunjälkiä siellä, tuolla, ja nyt vielä kynsissäkin.
Tuo pissinaattori inspiroi minua kynsitaiteilujen pariin ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin, lattiani kun ovat pissisiä tassunjälkiä täynnä. Se vain on yksi hulvattomimmista leikeistä koskaan, että vahinkotoimituksen jälkeen pitää upottaa vähintään se yksi käpälä lattialle lurahtaneeseen lätäkköön. (mieluusti kuitenkin kaikki neljä) Koiravauvan omistajan iloja part. 322. Onneksi sentään huumori on riittänyt vielä ihan hyvin, eihän tästä muuten varmaan tulisi mitiä. Joka tapauksessa; Ettei oloni tulisi yksinoloharjoitusten ohella orvoksi, niin päätin töpötellä kynsiini muutamat tassukuviot. Vähän höpsöthän niistä tuli näin ensimmäistä kertaa kun moista edes kokeilin, saatika sitten, etten tosiaan ole pitkiin aikoihin tehnyt kynsilleni mitään. Hauska piristys ne ovat silti!
CANON99

Poika on tullut kotiin ♥

21.9.2014
Perjantaina tosiaan käytiin hakemassa vaavi kotiin, ja alkujännityksestä päästyä hommathan alkoi sujua oikein hyvin. Omasta pedistä tuli heti mukava turvapaikka, ja uutta kotia on nenäilemällä tutkittu tosi rohkeasti. Ensimmäinen yö sujui niin hienosti, etten voisi olla ylpeämpi pojustani; iltapisulla ja -pesulla (raasu kotiintulomatkalla pulautti autossa kahdesti, ja joutui heti kotona kylpyyn sotkettuaan siinä metakassa itsensä) käynnin jälkeen houkuteltiin pentu lelun avulla makkarissa olevaan omaan petiinsä, ja siellä se tyytyväisenä hengailikin koko yön. Ihan hiljaa vieläpä! Tarpeensa se on myös hoitanut pihalla käydessä hyvin, vaikka luonnollisesti näin alkuvaiheessa niitä vahinkoja sattuu aina välillä tupsahtamaan lattiallekin. Tietystikään ihan ongelmitta ei olla selvitty, raukkaparka kun eilen illalla oli vähän vatsanpuruinen. Onneksi tämä ilmeisesti kävyn jyrsimisestä ja vähän näköjään syömisestäkin tullut paha olo meni ohi, ja Nemo on saanut nauttia kunnon pennunelämää. Paljonhan tuo nukkuu kun on niin hirveän pikkuinen vielä, mutta unien jälkeen sitä virtaa riittää jokuseksi toviksi ihan hurjiin leikkeihin! Apua miten jännittävää aikaa tämä onkaan, mutta pidetään kaikki sormet ja varpaat ojossa, että yhteiselomme jatkaa eteenpäin rullaamista oikein onnistuneesti. :)
IMG_9633

Rapukekkerit

15.9.2014
Lauantaiaamu alkoi hyvinkin ennalta arvattavasti, kun tiedossa oli jotain vähän ekstriimimpää.
Heräsin ennen kahdeksaa isän kiroamiseen, että miksi rapujen keitinvesi ei suostu kiehumaan. Äiti taas huusi pesuhuoneessa, kun eräs noista samaisista saksiniekoista oli päässyt ämpäristä pois, ja kipitti kovaa vauhtia kylppärin lattialla kohti saunaa. Koirakin päätti osallistua näihin tsembaloihin aivastelemalla kuin hullu. Innolla odotan seuraavaa joulua, kun meno näyttää kiihtyvän aina juhla juhlalta jo heti aamutuimaan.

Huushollissamme oli siis pienimuotoiset rapubileet ihan perheen kesken, itse saalistettujen rapujen kera tietysti. Valitettavasti omat makuhermoni eivät noista äyriäisistä oikein välitä (enkä kyllä muutenkaan koe miellyttäväksi tunkea suuhuni jotain, joka näyttää siltä kuin se tuijottaisi minua), joten tyydyin huvittuneena soppalautanen edessäni seuraamaan muiden ruokailua ilman minkäänsortin rapuvälineitä. Taloussakset ja juuresveitsi näyttivät kuitenkin loppujen lopuksi pelaavan ihan suhteellisen hyvin. Tai ainakin, jos jätetään pois laskuista ne ympäriinsä lennelleet panssarin palaset. Joka tapauksessa pirskeet olivat oikein hauskat, ja juurikin oman perheemme näköiset. Kyllä se suku vaan on paras, ei siitä mihinkään pääse.

IMG_9546
IMG_9538
IMG_9552
IMG_9542
IMG_9549
IMG_9580
IMG_9584

Muutamat syysräpsyt

12.9.2014
Syssy tulee.
Sinänsä kamalaa, mutta toisaalta tämän jo vähän alkaneen väriloiston ansiosta silmäni ovat oikein levollisella päällä. Ja ne ovatkin varmaan niin kauan, kun tuo ah niin ihana aurinko jaksaa muistuttaa olemassaolostaan. Pidän tästä vuodenajasta näin paljon enemmän, kun sen tavallisesti monta kuukautta riehuvan sadekauden tilalla on suhteellisen lämmintä ja valoisaa. Ompahan jotain kuvailtavaa! Päätinkin heti käyttää tuon satunnaisen auringon vilahtelun ja pienissä määrin alkaneen ruskan ilmaantumisen hyväkseni, ja lähteä kameran kanssa tallaamaan luontoon. Muutama kiva kuvanen sieltä lähtikin mukaani.
IMG_9479
IMG_9476
IMG_9477
IMG_9469
IMG_9098
Tämä on ihan ehdoton lempparini. Leikin vähän kameran asetuksilla tarkoituksenani saada vedestä maalausmaisesti vähän pehmeämpää. En ihan sitä täydellistä otosta saanut, mutta sinnepäin ainakin ollaan menossa. Myöhemmin tänään vielä uusi yritys hieman isommalla virtauksella!

Koiravauvan tuoksuisia uutisia!

7.9.2014
Nyt en enää malta olla hihkumatta! IIIIIIIIIIH!
Olen pienen ikuisuuden verran haaveillut saavani joskus koirakaverin kotiini, jossa aika käy aivan liian usein valitettavan tylsäksi. Ja koirattomaksi. Ei sitä vaan osaa enää elää ilman nelijalkaista karvakasaa pörräämässä jaloissa, taikka tulla kotiin ilman heiluvan hännän Tervetuloa takaisin -toivotuksia. (koko elämäni ajan kun kotosalla on aina ollut koiruus jos toinenkin) Läpi kesän tutkailin sivusilmällä lemppari koirarotuni, eli pomeranianin, kasvattajien nettisivuja, ja viimein elokuussa huomasin eräällä näistä ilmoituksen vapaista koiranpennuista. Saatuani sen järkyttävimmän hepulikohtauksen kuriin, niin pirauttelin sivulta löytyvään puhelinnumeroon, ja jokseenkin pitkän sekä mukavan juttutuokion jälkeen varasin yhden pennun. Ennen tätä päivää en itseasiassa kovinkaan monelle tästä ollut kertonut, koska jotenkin tahdoin nähdä vauvani ennen ilouutisen julkaisemista. Olen niin pessimisti, ettei joku typerä osa pääkopassani jaksanut uskonut koko asiaa edes todeksi ennen tapaamistamme, koska olisihan moinen aivan liian täydellistä ollakseen todellista. Mutta totisinta tottahan se oli. MEILLE TULEE KOIRAVAUVA!

Tänään oli se päivä, kun pääsin katsomaan näitä ehkä maailman suloisimpia otuksia! Sen oman pennun valinta kahden uroksen väliltä ei ollut kovinkaan vaikea, sillä toinen näistä tuli suoraa päätä moikkaamaan minua, ja sylissä napottaessaan vain nuoleskeli nenääni. 19.9. tapahtuu tämän poikavauvan kotiutus, ja voitte vain veikata miten kärsivällisesti jaksankaan odotella tuota päivää.
my love
Kuvan laadun tarjoaa kapulani.

Pientä olohuoneen päivittelyä

5.9.2014
Ei, en ajatellut voivotella olkkarini kurjaa lookkia, vaan siitä on vihdoin tullut muutaman pienen sisustuselementin kanssa itseasiassa aika mukava. Sain aivan liian kauan nurkissani lojuneen tuikkutelineen seinälle, samaten pari hassua taulua ja........ KELLON. Olen ehkä maailman onnellisin tästä. On hurjan ihanaa, kun ajan tietääkseen ei tarvitse lähteä rymyämään sohvalta lokoisasta asennosta rannekelloa, taikka hamuamaan puhelinta jostain käden ulottumattomista. Ah, luksusta! Kotiini on myös ilmestynyt uusi sohvapöytä, joka tosin ainakin omaan silmääni kaipaa vähän kunnostusta naarmujensa sekä muiden kulumien takia. (käytettynä siis tämän ostin) Vihdoin kun olen tämänkin saanut oleilunurkkaani asennettua, niin sain siihen päälle lätkäistä jo reilun puolen vuoden ajan ihan vain tätä hetkeä odottaneen tuikkuasetelmani. Ensimmäisen yhteisen iltamme ohjelma oli siis hyvinkin selkeä; valot pois, tuoksutuikut palamaan, ja kehiin armotonta fiilistelyä. Lähestulkoon ainoa asia, josta syksyssä pidän. IMG_9316
PicMonkey Collage1
IMG_9324
Itse tauluista pidän kovasti, mutta niitä seinällä pitelevät taulukoukut sen sijaan ajavat minut hulluuden partaalle. Nehän siis olivat seinässä jo valmiina tänne muuttaessani, ja vielä ihan eri tasoon iskettynä. Toki kyllä ne saisin repiä luvan kanssa irti ja laittaa suoraan riviin, mutta enhän minä noita hirvityksiä saa edes irti. Pöh! Vaihtoehtoina siis on, että joko seinä kärsii, taikka sitten mieleni. Ja seinään kun en uskalla sen enempää kajota, niin.. Niin.
IMG_9414
IMG_9416
IMG_9404
IMG_9411

+ 1 vinkinpoikanen keittiöstäni
Vaikka minulle vain muutama lehtinen tuleekin, niin kyllähän se on vähän kökköä näiden parinkin viedessä pienen alan jo muutenkin hyvin epäkookkaalta ruokapöydältäni. Törmäsin kerran Ikeassa erääseen vallan hurmaavaan servettitelineeseen, ja siitähän minulle pamahtikin mahti-idea päähäni. Servettejä en omaa, mutta kyllähän tuollainen jykevä teline kantaa pari hassua lehtistä. Ja tsädääm, siinähän ne nytkin nököttävät siististi seinää vasten jättäen minulle enemmän tilaa pöydän äärellä hengailuun. Sangen nerokasta, eikö?
IMG_9402

Hakuna matata

2.9.2014
Elämäni tarvitsi hieman jotain Hakuna matataa tähän väliin. 
Ja sitä kun ei muuten näkynyt, niin ryhdyin itse tuumasta toimeen ja toimesta joskus kesällä väsäämäni valkoisen kangaskassin kimppuun. Minun piti itseasiassa jo ajat sitten tuunailla tätä kapistusta, mutta se jotenkin silloin jokunen aika sitten jäi, kun en niin millään keksinyt mitä sille tekisin. Netistä jotain mieltä piristävää metsästäessäni törmäsin vanhaan mutta sitäkin tutumpaan lausahdukseen, ja tästä sainkin idean mitä kirjoittelen laukkuuni. Ensin tarkoitukseni oli piirrellä tekstin ympärille jos jonkinlaista hipsterkuviota, mutta ensin tekstin tuohon taiteiltuani tajusin sen olevan kivan simppeli ihan noinkin. Mitä sitä turhaan väkertämään lisää; Yksinkertainen on kaunista. (lukuunottamatta liian lyhyttä m-kirjainta.......)
IMG_9344 IMG_9396 IMG_9342
Kaikeksi tiedoksi, niin muotoilu ei ole omakeksimääni. Valitan, olen hävytön.