Köhköh ja atsiuh

19.1.2014
Sitä perinteistä siis taas.
Ihan halvatun sitkeä lentsu. Tässä ollaan nyt kenties viidennen kerran menossa suurinpiirtein kuoleman porteilta parempaan suuntaan, ja voin kyllä luvata repiväni pääni irti jos mulle vielä tulee yhtikäs mitään. Sentään eilinen tukkoisuus ja keuhkot repivä yskä alkaa jälleen kerran helpottaa, lienekö kiitos tästä valkosipulille jota eilen vedin kynsitolkulla. Ja nyt haisen, mutta väliäkös tuolla. Hajuhaittaa minusta ei ainakaan perheraukkani lisäksi muille ole ollut, sillä olen mallikkaasti viettänyt koko päivän hyllyen sohvalla ja välillä taas sängyssäni potkupuku päällä. 
IMG_4644
Tämän flunssan "innoittamana" päätin listata muidenkin tautilaisten helpotukseksi muutaman vinkin, jonka olen itse kokenut toimivaksi. Kaikki nämä ovat täysin lääkevapaita, sillä mieluusti pyrin hoitamaan tautini pitkälti ihan luonnollisin menetelmin. Toki burana on kaveri jos olo äityy kovinkin kurjaksi, mutta muitakin tapoja olon helpotukseksi löytyy kyllä.

PIDÄ ITSESI LÄMPIMÄNÄ. Ei muuten varmana helpota, jos viipotat menemään puolipukeisena.

JUO PALJON KUUMAA TEETÄ. Tai vaikka kuumaa mehua, mutta jääkylmät juomat harvoin auttavat. (ellei sitten kriisi ole kurkun kanssa, jolloin välillä juurikin joku jäätelö helpottaa nielemistä kummasti)

LEPÄÄ, LEPÄÄ JA LEPÄÄ. Kroppa käy kovilla muutenkin taudin riehuessa, joten mitäpä sitä turhaan rasittamaan lisää. Ja kelleppä sohvalla köllöttely ei maittaisi?

VITAMIINEJA NAAMAAN. C-vitamiinista flunssan ehkäisyssä ja hoidossa on vähän ristiriitaista tietoa, mutta en kyllä millään jaksa uskoa pienen ekstra-annoksen olevan pahitteeksi. Erityisesti tyrnit ovat erinomainen vitamiinin lähde, sillä yhdessä pienenpienessä marjassa on enemmän c-vitamiinia kuin appelsiinissa.

SYÖ VALKOSIPULIA, kuten alussa sanoin itsekin napostelleeni tätä. Ei valkosipulia turhaan kutsuta luonnon antibiootiksi, sillä sen on tosiaan todettu tuhoavan bakteereja ja viruksia. Suosittelen kyllä käytön jälkeen välttämään kontaktia muihin ihmisiin, sillä haju tosiaan ei meinaa lähteä millään.

HENGITÄ VESIHÖYRYÄ. Laita kattilaan vettä, siirrä se liedelle, odota veden kuumenemisesta johtuvaa höyrystymistä, ja hengittele tätä sisuksiisi. Avaa tukkoisen nenän muuten alta aikayksikön!

METSÄSTÄ SARVIKUONO. Apteekista siis. Tällä sarvikuonoksi nimitetyllä nenähuuhtelukannulla saa myöskin tukkoisen nenän auki, sekä kaiken mähmyn  pois nenästä. Operaatio tuntuu varmasti monesta aluksi epämiellyttävältä, kuten myös minustakin, sillä tässähän lorotellaan haaleaa suolavettä toiseen sieraimeen sisään, ja tämä sama vesi tulee taas siitä toisesta sieraimesta ulos. Inhaa, mutta toimii myöskin. Nenäkannusta löytyy lisäinfoa googlettamalla tai vaikka kysymällä apteekista. Suosittelen nuhanenille ja ylipäänsä minunkaltaisilleni poskiontelovammaisille tätä vaivaisen kymmenen euron sijoitusta.

NAATISKELE HUNAJAA. "Hunajassa on antibakteerisia ominaisuuksia, jotka lieventävät flunssan oireita." Aika hyvin Hunaja.net sen tiivistikin. Klikkailkaa itsenne kyseiseen osoitteeseen, sieltä löytyy pari mukavaa konstia, joista en itsekään ollut kuullut ennen tämän sivun tutkimista.

HAISTELE SIPULIA. Jälleen yksi keino, jolla tukkoisen nenän saa auki. Kokeilin myös viime yönä erästä viime postaukseni kommenttiboksiin lentänyttä mahtavaa ohjetta, jolla oman nokkani sai hajuaistinsa takaisin Tein oman versioni tästä, eli kattilan sijasta laitoin vanhaan mukiin kuumaa vettä, heitin tänne lillumaan pilkottua sipulia ja valkosipulia, ja jätin mukin yöksi sänkyni viereen. Haju oli aika tyrmäävä sikäli kun ylipäänsä mitään haistoin, mutta aamulla vaan nenäni oli kuin olikin auki. 
Jättimäinen kiitos siis sinulle, ZOKO! ♥

SATSAA HYVIIN NENÄLIINOIHIN. Älä vaan tapa nenääsi talouspaperilla, niinkuin joillakin tapauksilla on tapana tehdä. Itsellänikin meinaa hurjan nuhan aikaan mennä jopa noilla kaikista pehmeimmilläkin nenäliinoilla nenänpielukset verille, joten en edes halua tietää miten kävisi vähänkään karheamman paperin kanssa. Tähän rinnalle suosittelen myös alusta asti ottamaan Bepanthenen käyttöön, sillä näin nenänaluksen iho ei pääse rikkoutumaan missään vaiheessa.

IMESKELE KURKKUPASTILLEJA. Helpottaa kummasti kurkkukipuun ja yskään. Itse rakastan Fazerin Eucalyptus-pastilleja, ja kyseisen laatikon ohjeen mukaan näistä saa hyvän kuuman juoman. Pastilleja siis sekoitetaan kuumaan veteen, ja tsädääm. Tekee tosi hyvää kurkulle, ja eukalyptuksen "haju" helpottaa hengittämistä. 


PS. Yritin kyllä ensin kuvittaa tätä postausta mutta tunsin itseni ihan samperin hölmöksi tajutessani, että kuvasin ihan tosissani sipulia, ja ihme kun en pyytänyt tätä poseeraamaan nätimmin. Voi pollaparkaani miten se onkaan pehmentynyt.


Tykittäkää toki tekin tuonne kommenttilootaan omat lempparivinkkinne flunssan nujertamiseen! :-)

Synttärihommia

13.1.2014
Ja taas tupsahti yksi vuosi lisää mittariin.
Harmillista kyllä, mutta pääsenpähän järkyttämään ihmisiä vielä hieman enemmän julistamalla olevani 19-vuotias, sillä vauvanaamani ja hurjan pituuteni perusteella menisin ihan täysiä vielä monen monituista vuotta nuoremmasta. Yhden lisävuoden inspiroimana päätin kuvin valaista teille viime vuotta ja 18-vuotistaipalettani.
tammikuu helmikuu
maaliskuu
huhtikuu
toukokuu kesäkuu
heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu
marraskuu joulukuu Joulusta tähän päivään astihan mulla ei ole ollut valitettavasti yhtikäs mitään kuvattavaa, sillä tämä sama flunssa senkuin vain jatkaa koettelemistani. Milläköhän kehvelillä tuosta pirulaisesta pääsisi eroon :c

Lukija lukijasta -meiningistä

10.1.2014
Lue mun blogia niin mä luen sit sun!
Lukija lukijasta, kommentti kommentista!
78/100, haluan sata lukijaa täyteen tänään!!
Blogini kaipaa lisää lukijoita!
Blogini TARVITSEE lukijoita!

Siinäpä nyt muutama fraasi, johon törmää harmistuttavan usein mm. nuorten suosimalla Demi.fi-sivustolla. Viimeisimmästä älynväläyksestä oli pakko kirjoittaa capsilla tuo sana tarvitsee, sillä se särähtää ainakin omaan korvaani aikalailla. Millä perusteella blogi nimenomaan tarvitsemalla tarvitsee niitä lukijoita niin maan mahdottomasti? Uuden lukijan huomaaminen omassa blogissa toki on aivan huippua, sillä tästä tietää jonkun olevan kiinnostunut, mutta onko asia näin silloinkin kun ihmisiä toisinaan "kiristetään" lukemaan sitä omaa blogia? Omaa kokemusta tästä ei ole, joten en tiedä, mutta rohkenen silti epäillä. Toki tässäkään tapauksessa ei voi liikaa painottaa, että jokainen taaplaa täysin omalla tavallaan.

Ensimmäiseksi heitän ilmoille kuitenkin kysymyksen, että miksi se lukijoiden määrä merkitsee toisille suurinpiirtein koko elämää?
Miksi on tärkeää, että lukijapalkissa nököttää vähintään kolminumeroinen, mutta erittäin mieluusti nelinumeroinen luku? Mitä iloa sadoista lukijoista on, jos kukaan ei oikeasti edes käy katsomassa blogiasi? Pystyykö tästä määrästä olemaan tyytyväinen tietäessään, että osa näistä "lukijoista"on ostettu Luen sun blogia takaisin! -lupauksen hinnalla?

Vaikka kliseiseltä kuulostaakin, niin musta on hassua, että jotkut kirjoittavat blogia ihan sen oman itsensä sijaan vain lukijoiden takia ja niitä hankkiakseen sadoittain. Nimenomaan hankkiakseen, ja keinolla millä hyvänsä. Toisinaan blogeja tutkaillessa huomaa tämän lukijakalastuksen eksyneen myös blogien kommenttilootiinkin. "Liityin blogiisi lukijaksi, liitythän mullekin?" Anteeksi mitä? Onneksi omalle kohdalleni ei ole näin vielä käynyt, sillä en tosiaankaan tiedä, mitä tuohon pitäisi vastata. Varsinkaan jos tämän henkilön blogi ei millään kolahda. "Kiitos, mutta ei kiitos"? Ehkä enemmän kuin harmillista, että jonkun blogiin liitytään lukijaksi siinä toivossa, että saisi omaan blogiinsa taas yhden lukijan lisää. 
Toisinaan se pelkkä oman blogin mainostaminenkin menee joillakin tapauksilla ehkä hivenen yli. Joka paikkaa, painosanalla JOKA PAIKKAAN pitää tunkea sitä oman bloginsa osoitetta, ja yleensä sen saman esittelylitanian kera. Alussa mainitsemallani sivustolla näkee turhankin usein sitä, että ihan johonkin täysin blogeihin liittymättömiin keskusteluihin surautetaan kommentteihin blogin osoite kopioidun esittelytekstin kera. Tähdillä tai muilla samanlaisilla merkeillä varustettuna tietystikin. Tämä toiminta viimeistään herättää jo jonkunasteista myötähäpeää omassa tajunnassani, sillä en vain voi käsittää logiikkaa moiselle. Blogimainostukset kuuluu blogit-osioon, ja sielläkin vielä niihin keskusteluihin, joissa niitä pyydetään. Esimerkiksi tuskin siitä omasta blogiosoitteesta on hyötyä ihmiselle, joka kysyy neuvoa oman sivustonsa ulkoasun kanssa, tai jonkun pyytäessä rehellistä mielipidettä blogistaan niin vastauksella "Ihan kiva, tässä on mun blogi!!" ei tee kyllä juurikaan mitään. En myöskään mitenkään jaksa uskoa kyseisen käyttäytymisen lisäävän lukijakuntaa, vaan päinvastoin. Minua itseäni ei ainakaan huvittaisi lukea blogia, kenen kirjoittajalle on ilmeisesti kaikki kaikessa saada näkyvyyttä tuolla tavoin. Joten laput siis pois silmiltä ja tuo sokea mainostus kuriin.

Seuraavaakaan ei voi jankuttaa liikaa; ei se lukijoiden määrä aina tarkoita automaattisesti yhtikäs mitään. Pienen määrän lukijoita omaava blogi voi silti olla taidokkaasti kirjoitettu ja kuvitettu, mutta bloggaaja ei esimerkiksi vain koe tarvetta mainostaa omaa luomustaan joka välissä, ja näin ollen ihmiset eivät tänne eksy. Tai mainostelusta huolimatta harva oikeasti käy joko katsomassa blogia ollenkaan, tai sitten ei syvenny tähän pintaa syvemmälle. Toisella taas voi olla enemmän lukijoita vaikka ihan vain sen takia, että omaa laajan tuttavapiirin, jossa on tapana lueskella toisten blogeja. Asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia kuin niiden kuvittelisi olevan, eikä se lukijamäärä tosiaankaan jaa bloggaajia mihinkään "hyvä bloggaaja / huono bloggaaja" -kasteihin.

Pitänee tähän viimeiseen kappaleeseen jaaritella taas vähän itsestäni ja myöntää, että kyllä minulle itsellenikin tuo oman lukijapalkin numero merkitsee jonkun verran. Uuden lukijan ilmestyessä reaktioni pitäisi joku kerta kyllä videoida, niin mielenkiintoisia ilmeitä, hihkaisuja ja dance mooveja kun siitä tulee. Ja entäpä miten kävi, kun sain vihdoin 90 lukijaa täyteen? Voi poikaystävä raukkaa, kun tämä sattui olemaan paikalla kyseisen ihmeen tapahtuessa. Olimme juuri käymässä nukkumaan, kun vielä nopeasti käväisin koneella ja eksyin kurkkaamaan Bloggerin hallintapaneelia, sillä luku oli tosiaan noussut vähän tätä ennen 89:stä 90:een. Ensimmäisenä taisin huutaa järkyttyneenä "MITÄ", ja shokista toipuessani juoksin ympäri seiniä ja pompin sängyllä kihisten ilosta. Viimein kun maltoin kömpiä peiton alle, niin lojuin idioottimainen virne kasvoilla siinä varmaan tunnin verran pohtien tuota sangen suurta lukua. 
Entäpä sitten, kun huomaan jonkun lukijan lähteneen? Ehkä hivenen outoa ja säälittävää kyllä, mutta mulle tulee tästä todella paha mieli, sillä jokainen seuraajani on mulle todella tärkeä. Tämän huomattua mulle tulee välittömästi epäonnistunut ja itseeni tyytymätön olo, ja tunnen mokanneeni jossain ja pahasti. Yleensä myös bloggaamisinto laskee tästä kuin lehmällä häntä. Otan kuitenkin tämän aina uutena haasteena, menen itseeni ja mietin, mitä voisin ehkä tehdä paremmin kehittyäkseni bloggaajana. Tosin tästä edellämainitusta saa varmaankin käsityksen, että bloggaanko minäkin vain lukijoita varten? Ehen, vaikka nyt kun itsekin mietin tuota mainitsemaani, niin siltä se ehkä vähän kuulostaakin. Vaikka uusista lukijoista olenkin enemmän kuin onnellinen, ja alakulo valtaa mieleni jonkun minut hyljätessä, niin en voisi kuvitellakaan elämää ilman blogiani. Uuden postausaiheen keksiminen aiheuttaa huiman inspiraatio- ja innostusvyöryn ettei mitään tolkkua, ja tästä saan arkeeni hurjasti iloa. Kuten Minä-infosta näkeekin, niin tykkään hirmupaljon kirjoittamista ja valokuvaamista, ja bloggaaminen onkin tästä syystä rakas harrastus. Lukijat ja kommentit ovat järisyttävän suuri plussa, mutta en silti koe tarvetta niitä käydä väkisin mistään houkuttelemassa. Kun niitä tulee silloin kun on tullakseen, niin fiilis on mahtava.
Toki varmasti +/- muutokset lukijapalkissa aiheuttavat postaukseni aiheen toiminnan harjoittajillekin suuria tunnepurkauksia, mutta voisin haastaa näitä tapauksia miettimään miten hurjalta niiden uusien seuraajien saaminen tuntuisi, kun tietäisi niiden tulleen juurikin sen takia, että blogistasi pidetään? Rohkenisin arvella, että miljoonasti vielä mukavemmalta.


Toivottavasti kukaan ei ota tästä kirjoituksesta itseensä, koska asiahan ei sinänsä minulle kuulu karvan vertaa, miten jokainen oman bloginsa kanssa menettelee. Koin vain liian suurta houkutusta pamauttaa mielipiteeni tästä puhki kulutetusta aiheesta julki, ja tässäpä se nyt on. Amen.

Elävien kirjoissa taas -ilmoitus

6.1.2014
En enää KOSKAAN halua tulla kipeäksi. En koskaan ikinä.
Tässä sitä ollaan oltu sängyn omana joulusta asti, ja vasta nyt alkaa helpottaa. Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, niin koko joulun vietin kovassa kuumeessa, vihdoin sen alkaessa vähän ennen vuodenvaihdetta helpottaa nousi kuume taas ihan yllättäen jäätävän poskikivun myötä, ja pakkohan sitä oli sitten sunnuntai-iltana lähteä käymään päivystyksessä. Poskiontelontulehdus, jes. Antibioottikuuri mukana kotiin ja toivoin todella paranemisprosessin lähtevän tästä käyntiin, mutta katinkontit. Seuraavana yönä heräsin kolmen tunnin "nukkumisen" jälkeen puoli neljältä jumalattomaan korvakipuun, 38,2 asteen kuumeeseen ja silmän rähmimiseen. Tuijotin seinää monen monituista tuntia miettien miten ihmeessä moinen edes minun tuurillani on mahdollista, ja soitin sitten kahdeksalta terveyskeskukseen pyytäen lääkäriaikaa. Tällä kertaa diagnoosina silmä- JA korvatulehdus, ja määräyksenä lisää lääkkeitä napaan. Vuodenvaihde meni siis kotona hakatessa päätä seinään ja manaten tätä harvinaisen kurjaa kohtaloa. Sentään nyt viimein kahden viikon kipeilyn jälkeen alkaa taas elämä voittaa; kuume on nyt vihdoin pysynyt poissa, yskä alkaa rauhoittua, pystyn olemaan jopa puoli tuntia niistämättä nenää, silmä on taas normaalinnäköinen ja korvakipu poissa. Tosin tuo kuuloelin on ollut koko viikon lukossa. Perjantaina kävin kolmannen kerran viikon sisään lääkärillä, sillä TK:hon soitellessani ja kysyessä onko moinen korvan tukkoisuus normaalia, niin puhelimeen vastannut suositteli tulemaan sitä näyttämään. Tulehdus on alkanut parantua, ja lukon pitäisi aueta tässä joskus. Saisi luvan auetakkin, koko pää tuntuu jokseenkin toispuoleiselta. Tässä siis on ihan pätevä syy, miksi blogini on ollut heitteillä jo ihan liian kauan aikaa. Olo on ollut niin harvinaisen syvältä jostain, ettei ole kiinnostanut tehdä yhtikäs mitään.

Asiasta taas täysin kukkaruukkuun ja ilmoitusasiaan liittymättömiin kuviin. Kävin tänään ensimmäistä kertaa ulkona aikoihin ihan omatoimisesti, mikä oli aikamoinen saavutus. Toki olen lääkärireissujen ajaksi pompannut autoon ja sieltä pois, mutta muuten ulkoilu on jäänyt täysin sattuneesta syystä. Talvi näyttää vihdoin olevan tuloillaan, ja pitihän tuota minimaalista lumenmäärää käydä moikkaamassa kameran kanssa ihan parin otoksen verran.
IMG_4553
IMG_4554
IMG_4574
IMG_4560