Jouluvaloja kynsillä

29.11.2013
Oli pakko kokeilla uusia lakkauksia ihanan pitkiin kynsiini vielä kun niitä saan pitää.
Ensi viikollahan joudun taas kerran jättämään hellät jäähyväiset rapsutteluvehkeilleni, koska työssäoppiminen.
 Ei kivaa sitten ollenkaan :-( Olisin mielelläni kokeillut miten pitkiksi saisin nämä kasvamaan, ennen kuin napsauttaisin ne vahingossa poikki. Saatika sitten miten mukavaa näillä on raivostuttaa ihmisiä napsuttelemalla pöytää. 
CANON8
Idea oli omasta mielestäni varsin mukava, mutta toteutuksesta tuli ehkä vähän hassu. Jospa sitä ensi kerralla osaan paremmin :-) 
(ja ei, osa valoista ei ole puolikkaita, vaan vessan valo ahmaisee ne aika maukkaasti :-D)

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

16.11.2013
Maaaarraskuuuuu ♪
IMG_8377
IMG_3895
IMG_3874
IMG_3884 IMG_3891
IMG_3906
IMG_3897
Miten paljon epätykkäänkään tälläisestä loppusyksyn synkästä vaiheesta, ja miten hurjasti se syö energiaa.
Sininen taivas on muuttunut tyystin harmaaksi.
Kesän kauniit ruusut ovat totaalisen kanttuvei.
Puiden viimeisetkin lehdet lojuvat nyt ruskeana maassa.
Vihreä nurmi on enää pelkkä muisto, sekä myös melkoisen liejuinen ainaisesta vesisateesta.
Koirat haisevat harvinaisen kamalalta (ja näyttävätkin siltä) kieriskeltyään painimatsien ohella maassa. 
Tulisipa jo lunta, kamalaa tämä tämmöinen :-( Mieleni halajaa kovasti aina koulupäivän jälkeen rojahtaa sohvalle viltin alle tuhisemaan kaffekupponen kainalossa, ja jäädä siihen koko illaksi. Pinspiraatio meinaa tyystin hukkautua (vaikkei tähän tosiaankaan olisi nyt varaa, sillä koulu ja kokeet, työssäoppiminen, jouluntulo, yms), ja järki kulkee vielä huonommin kuin yleensä. Tästä syystä joululahjaprobleema on tänä vuonna ihan järkyttävä, eikä pääkopallani ole minkäänsortin ideaa lahjojen, saatika sitten joulukorttienkaan suhteen. Pitänee kokeilla seinää päin juoksua, jos vaikka järkikulta alkaisi taas raksuttaa.

Minkäsortin fiiliksiä teillä tuppaa olemaan tähän aikaan vuodesta? Onko JEE vai hyvin EI-JEE?

Vihdoin vapaapäivä!

11.11.2013
Phuh miten kiireinen viikko onkaan ollut. (tai ainakin omaan kalenteriini tekemistä oli ihan liikaa)
MAANANTAI oli sentään vapaa.
TIISTAINA tuli napotettua koulussa kahdeksasta puoleen neljään, ja kolme viimeistä liikuntatuntia imi jokseenkin puhdin pois. Unohtamatta tämän jälkeistä pikaista kaupunkijuoksua, joka kovasti edesauttoi iltaista sohvakoomaa.
KESKIVIIKKONA koulullamme oli avoimet ovet, ja siellä kaakatimme seitsemän tunnin verran vierailijoille omasta alastamme. Kotiin päästyä reilusti kuuden jälkeen sohva tuntui taas kerran kovin kutsuvalta.
TORSTAI oli mukavasti koulun puolesta helppo ja lyhyt päivä, mutta kaupungilla asioita hoidellessa aikaa meni taas ihan liikaa. Kotosalla aloin lyhentämään TO DO-listaani, mutta silti se on vieläkin kilometrin pituinen.
PERJANTAI kului yhdeksästä kolmeen järjestyksenvalvojakurssin parissa, ja tämän jälkeen vielä jäätiin koululle neljään asti valmistelemaan lauantaina edessä olevaa luokan kanssa hoideltavaa työkeikkaa. Suitsaitsukkelaan kotiin, ruokaa napaan, pikakäynti saunassa ja suunta kohti Kouvolaa ja Neljänsuoraa♥ Aah. Kolme tuntia Antti Ketosta! (tunnen itseni niin mummoksi.....)
LAUANTAI meni yhteen asti nukkuessa vasta yöllä puoli neljän aikoihin tapahtuneen kotiutumisen seurauksena. Eikä päivällä ehtinyt tehdä oikeastaan muuta kuin syödä, käydä suihkussa ja silittää tarjoilukuteet, sillä kolmelta lähdin metsästämään isille isipäivälahjaa ja neljäksi piti ehtiä koululle. Ja näin jälkikäteen mietittynä ei voi kuin nauraa miten sekava koko ilta oli, asiakkainamme kun toimi 220 ulkomaalaista ja vain parikymmentä suomalaista herraa. Kulttuurierot tulivat esille erittäin hyvin, ja koko illan kestävä hämmennystila oli taattu. Selvittiin kuitenkin ja päästiin puoliltaöin kotiin, jossa sitten huomasin, että rippiristini oli tippunut taskustani jonnekin. Jes.
SUNNUNTAI meni juhlistaessa isää sekä harmistuessa tuon rakkaan koruni takia, mutta onneksi menin kysäisemään ryhmänohjaajaltamme käykö koululla viikonloppuisin ketään. Tämä lupasi sielläpäin muutenkin käydessään avata mulle oven, jotta pääsin metsästämään korustani. Ja voi sitä autuutta, kun näin toisen nököttävän astiavaraston lattialla. Viimeiset kolme ja puoli vuotta kun olen joka päivä tuota korua käyttänyt, niin olo oli jokseenkin alaston ilman sitä :c

Kamaluus loppui, ja tuli taas maanantai ja vapaaaaaaaapäivä♥
Vanhaan ystävääni kameraan on tultu tehtyä tuttavuutta ensimmäistä kertaa taas viikkoon, joten tässä vähän muutama otos päivästäni jaarittelun sijaan.
IMG_3772
IMG_3770
IMG_3777
IMG_3784
IMG_3787
IMG_3791
IMG_3792
IMG_3805
Ihana päivä. Ihana. Loppuillaksi taidankin vielä linnoittautua pupuseni kainaloon :-)
Lisää tälläisiä rentouttavia ja akkuja lataavia kotipäiviä, kiitos!