Tassuterapiaa

17.9.2017

Olen varma, että jokainen jonkinsorttisen lemmikin omistaja pystyy samaistumaan käsitteeseen tassuterapia - oli lemmikkinä sitten koira, kissa, hamsteri, siili tai ihan mikä vaan. Sitä tuskin on suotta jossakin tutkimuksessa todettu, että koiran (ja miksei muunkin otuksen) omistavat elävät pidempään ja omaavat alhaisemman verenpaineen. Koska siis ihan tosi, onhan eläinten kanssa puuhailu ja niiden helliminen niin rentouttavaa ja ihanaa, että vähemmästäkin stressitaso laskee ja olosta tulee heti parempi.


Jos jotakin rakastan, niin aamuhaleja Nemon kanssa. On maailman ihaninta herätä siihen, että toinen pieni murunen hyppää sängynlaitaa vasten tajutessaan, että mammahan hitsivie jo liikkuu siellä vällyjen välissä. Pakko se otus on saman tien joko nostaa sänkyyn tai itse valahtaa pehmoiselle sängynvierusmatolle hetkeksi loikoilemaan ja vastaanottamaan se mahdoton pusutulva. Ja voi mahdoton miten paljon se häntä heiluukaan jokaikinen aamu. On liikuttavaa ajatella, että Nemo todella on äärimmäisen onnellinen aina mut nähdessään pienenkin tauon jälkeen. Eikä sillä, ettenkö itsekin olisi iloinen nähdessäni päivänsädettäni tai ylipäänsä huomatessa, että joku aivan oikeasti vilpittömästi välittää musta noin mielettömän paljon. Onko parempaa tapaa aloittaa päivä kuin tämä? Tuskin.


Nemolla on myös ihana tapa lohduttaa aina, kun mulla on paha mieli. Jos syystä X tai Ö pääsee itku, niin Nemohan heti ekana tulee tsekkaamaan, että mikä mulla on. Se tunkee kuononsa lähelle mun kasvoja, nuolaisee pari kyyneltä pois ja heittää pään kallelleen. Siinä voi melkein jo kuulla, miten sen pienessä päässä alkaa raksuttaa. Ja mikäkö on Nemon ratkaisu pahaan mieleen? No leikki tietysti, koska kuka nyt voisi olla surullinen leikkiessään. Nemo lähes poikkeuksetta tuo mulle pallon tai jonkin pehmolelunsa ja katsoo ihan sellaisella ilmeellä kuin se tahtoisi sanoa, että "Leikkiminen piristää mua aina, ehkä se auttaisi suakin?". Koita nyt tosiaan siinä enää olla niin surkeana mitä aiemmin, kun toinen intopiukeana hakee takaisin äsken heitettyä palloa. Ja hetken leikin jälkeen hyppää syliin kuin todeten, että "mitä minä sanoin". On se vaan niin viisas kaveri ja maailman paras helpottamaan kurjaa fiilistä. 


Pienellä aasinsillalla edelliseen poiketen, niin Nemo on myös opettanut mulle paljon positiivisuudesta. Vaikka silloin nuorempana Nemon maha  (ja polvet) temppuilikin tosi paljon, jaksoi se silti olla iloinen ja leikkiä sen kaikista kurjimman olon mentyä pois. Nemo on ihan uskomattoman positiivinen, rohkea ja reipas pikkutyyppi, joka ei aivan vähästä masistelekaan. Saadessa todistaa tätä huikeaa henkistä vahvuutta, on se laittanut todella ajattelemaan. Miksi takertua vastoinkäymisiin ja jäädä märehtimään niitä, kun voi vain nostaa leuan ylös rinnasta ja jatkaa eteenpäin? Tai vaikka kaikki tuntuisi menevän päin honkia, niin auttaako oloa todella se, että jää vellomaan negatiivisiin fiiliksiin vai olisiko kuitenkin fiksumpaa koittaa kääntää asia positiivisempiin viboihin vaikka väkisin? Mielen kouluttaminen näkemään asiat ainakin useimmiten positiivisessa valossa ei ole aivan helppo nakki tällaisellekin pessimistille kuin minä, mutta voin sanoa Nemon opettaneen mua tässä ihan hurjasti kuluneiden vuosien aikana. Sitä alkaa viimein itsekin ymmärtämään, miten paljon rankempaa onkaan olla huonolla tuulella, kuin että osaa päästää irti niistä kurjista fiiliksistä olkiaan kohauttaen ja jatkaa matkaa hymy huulilla. Tämä on sitä tassuterapian tuomaa tulosta parhaimmillaan!

Onko sulla millaisia lemmikkejä? Pystytkö samaistumaan käsitteeseen "tassuterapia"?

Keltainen sadetakki

12.9.2017

Miten onnellinen voikaan olla siitä, että omistaa vihdoin oman sadetakin - ja vieläpä keltaisen sellaisen. Mulla ei ole miesmuistiin ollut sadetakkia, vaan olen sadekeleillä tallannut nuhjuisessa, hupun omaavassa keinonahkatakissa menemään. Nyt se vaan viimein alkoi vuosien jälkeen murenemaan niin mallikkaasti, että tämän käyttö alkoi olla vähintäänkin epämiellyttävää. Kuitenkin kun otetaan huomioon vielä se, että joka päivä on pakko käydä koiran kanssa lenkillä, niin kunnon varusteet ulkoiluun on ihan jees omata. Sillä ei ole mitään merkitystä paistaako ulkona aurinko vai tuleeko vettä taivaan täydeltä. 


Lähdin takinmetsästykseen ilmeisesti varsin myöhässä, sillä (melkein) joka paikasta ne sopivan kokoiset ja kivan näköiset yksilöt tuntuivat olleen loppuunmyytyjä tai koko malli oli jo otettu pois myynnistä lämpimämpien syystakkien tieltä. Mulla kävi kuitenkin ihan järjetön tuuri, sillä kaverini oli juuri samaan aikaan miettinyt omasta takistaan luopumista, kun tälle ei ollutkaan tarpeeksi käyttöä. Tälläkin kertaa toisen "roska" oli toisen aarre, ja samalla kun kaveri sai yhden takin pois nurkistaan pyörimästä, sain minä tästä keltaisesta tapauksesta hyvän lenkkikaverin. Tietty nyt kun ruvettiin kunnolla panostamaan ulkoiluvaatteisiin, hankin vielä uudet kumpparitkin vanhojen vuotavien tilalle. Nyt näillä muutamat sadepäivät kokeneena on pakko sanoa, että en ymmärrä miten olen aiemmin pärjännyt. Tai lähinnä miten olen jaksanut märkiä sukkia sekä yleisestikin ottaen sitä koko lenkin ajan kestävää ei-niin-miellyttävää-fiilistä. 


Ehkä eniten fiiliksissä olen tästä ihanan pirteästä väristä. Mun takit kun nyt pääasiassa on suhteellisen rauhallisen värisiä, niin tämä on mielettömän kiva väripilkku ja tuo paljon iloa sadepäiviin. Eikä mun mielestä tällaisen nimenomaan harmaille päiville suunnatun takin tarvitsekaan olla kovin hillityn sävyinen. Nykyään ei tunnu enää ei ollenkaan mälsältä lähteä sateella lenkille, kun tamineet ovat superihanat ja tietää niiden olevan kunnossa. Ja ollaanhan me nyt Nemon kanssa aika loistava parivaljakko, kun molemmat viipotetaan tuolla keltaisissa sadetakeissamme. 

Raincoat - BikBok | Sweater - Nelly | Jeans - Dr. Denim | Rubber boots - Hai

Miltä keltainen sadetakki näyttää sun silmään?

Elokuun suosikit

10.9.2017
Vaikka elokuu - kuten kaikki kesäkuukaudet muutenkin - hurahti tosi nopeasti ohi, jäi tältä ajalta kuitenkin muutama suosikkijuttu mieleen. Muita kesän lemppareita listasin tänne jo heinäkuun lopulla ja tätä onkin kiva täydentää myös elokuun suosikkijutuilla. Ja nyt viimeistään lieneekin korkea aika katsoa vikat kesäjutut jo hyvää vauhtia eteenpäin kulkevan syksyn tieltä.

BIKBOK

Nämä Bikbokista hankitut paperpag-housut ovat ihan ykkösjuttu koko viime kuulta. Hehkutinkin näitä elokuun puolessa välissä julkaistussa asupostauksessa, jossa muuten näkee housut täydessä loistossaan. Nämä on vaan niin sairaan mukavat päällä ja kaiken lisäksi ainakin mun mielestä ne näyttää mielettömän hyviltä. 

H&M

Olen aivan rakastunut kaarituettomiin rintsikoihin, vaikka aiemmin olenkin vierastanut näitä. Mulla on ollut näemmä aika mukavuudenhaluinen kuukausi takana, sillä nämäkin ovat nousseet suosikeikseni juurikin mukavuutensa takia. On ihanaa, kun ei ole kaaritukia painamassa rintsikoiden valahtaessa huonoon asentoon esimerkiksi sohvalla loikoillessa, vaan fiilis on alati tosi rento. Vaikka materiaali onkin pääasiassa pitsiä, saa näillä silti sopivasti tukea normipäivien menoon.

THE BALM

The Balm:in Schwing black liquid eyeliner oli ehkä huipuin löytö ikinä ja iso kiitos tästä mainostuksesta kaverilleni! Mulla on aiemmin ollut käytössä Laveran eyeliner ja vaikka olenkin tykännyt siitä, miten helposti levitettävissä se on, olen kuitenkin ajan myötä huomannut sen alkaneen karista. Muistaaksen ei juuri avattuna tätä ei tapahtunut (noin pahasti mitä myöhemmin), mutta loppuvaiheessa pinna alkoi olla sen käytön kanssa aika kireällä. Tuntui, että eyeliner karisi paakkuina pois alvariinsa. Tästä maristessani mulle kehuttiin the Balmin eyelineria ja tätä ekaa kertaa testatessa olin myyty. Rajaukset on superhelppo piirtää, eikä ne muuten karise minnekään. Käsittääkseni tämä on vielä vegaaninen tuote (onhan?), joten hankinta oli ihan 6/5. 

H&M

Tuntuu sinänsä hassulta sanoa, että ripsentaivutin on yksi mun elokuun suosikeista. Mulla vaan ei ole pitkään aikaan ollut tällaista edellisen hajottua joskus miljoona vuotta sitten, enkä ollut saanut aikaiseksi hommata uutta. Tämä suloisen vaaleanpunainen taivutin lähti pienenä heräteostoksena mukaani H&M:stä ja nyt kun pääsi taas kaarevien ripsien makuun, ei tulisi enää mieleenkään jättää ripsiä taivuttamatta. Mulla on luonnostaan melko pitkät ja suorat ripset, joten näillä saa kivasti ilmettä aikaan.

TAMRON AF 55-200MM  F/4-5.6MM  DI II LD MACRO

Tää objektiivi on oikeastaan ollut mun silmäterä juhannuksesta asti kun sen hankin, mutta kokemuksen myötä sitä vaan tajuaa enemmän ja enemmän, miten huippuostos se olikaan. Olin ikuisuuden verran haaveillut tästä putkesta ja nyt viimein en enää malttanut olla ostamatta sitä. Putki on innostanut valokuvaukseen aivan uudella tavalla ja tällä saa aikaan niin paljon enemmän kuin tuolla aikaisemmalla 18-55mm:n objektiivillani. Hyvänä esimerkkinä (villi)eläinten kuvaaminen hoituu semisti helpommin, kun ei ole tarvetta hivuttautua kovinkaan lähelle. Vaikka lompakkooni jäikin aikamoinen lovi, en silti kadu tämän hankkimista tippaakaan.

Millaisia suosikkeja sulla oli elokuussa?

Flunssan häätö inkiväärishoteilla

7.9.2017

Mitä syksyyn tulee, on syysflunssan poteminen mulle enemmän sääntö kuin poikkeus. Ensimmäinen erä alkavaa kurkkukipua vastaan käytiin jo vajaa viikko sitten, kun kaverin luona toisella paikkakunnalla vieraillessa tajusin, että tuntuupas kurkussa ikävältä. Seuraavalle päivälle oli tiedossa melkein neljän tunnin bussimatka ja edessäpäin häämötti myös ekat luennot, joten flunssalle ei tosiaankaan ollut aikaa. Eikä sillä, että kipeänä oleminen olisi muutenkaan kivaa. Oli siis aika ottaa vähän järeämmät aseet käyttöön ja suunnata kauppaan ostamaan sitruunaa ja inkivääriä, jotta saataisin flunssanalku häädettyä saman tien matkoihinsa.


Olen aiemminkin harrastanut inkiväärishotteja flunssa-aikaan, mutta tästä lähtien vannon niiden nimeen aina kun joku valittaa kipeästä olosta. Mulla tosissaan oli kurkku jo sen verran karheana, että oli pakko turvautua jopa Bafuciniin. Perjantaina nautittujen parin inkiväärishottiannoksen ja kolmen inkivääri-sitruunateekupillisen jälkeen olin jälleen elämäni kunnossa seuraavana aamuna, eikä kurkkukivusta ollut enää tietoakaan. Olin aivan varma ennen nukkumaanmenoa, että herään aamulla tukkoisena kurjaan oloon, mutta koin todellakin jonkin mielettömän ihmeparantumisen. Liekö nappasin shotit juuri oikealla hetkellä ennen kuin flunssa iski kunnolla päälle. 


Inkiväärishotit
-pieni pala inkivääriä
-puolikkaan sitruunan mehu
-halutessa tilkka hunajaa

Kuori ja raasta noin peukalonpään kokoinen pala inkivääriä, sekä purista puolikkaan sitruunan mehu. Sekoita inkivääri ja sitruuna sekaisin lasissa, ja lisää halutessa tilkka hunajaa. Nauti nimensä mukaisesti shottina.

Se täytyy myöntää, että inkiväärishotit ei ole sieltä kaikista maukkaimmasta päästä ja on ihan fiksua pitää vesilasi toisessa kädessä. Inkiväärin maku itsessään on tosi voimakas ja sitruuna nyt tunnetusti on melko kirpeää. Voin kuitenkin sanoa, että sen jälkeen, kun shotin on saanut alas, täyttää rintakehän ihanan lämmin tunne ja kurkkukipu helpottaa heti ainakin pieneksi toviksi. Urheus siis palkitaan saman tien!


Oletko sä kokeillut koskaan inkiväärishotteja?