KESÄN ENSIMMÄINEN ASU

12.5.2018
DENIM JACKET H&M / T-SHIRT H&M / PAPER BAG PANTS BIK BOK / SHOES FOREVER 21 / SUNGLASSES H&M

Ai että miten hyvältä nää kesäkelit tuntuukaan. Talvi oli jotenkin niin mahdottoman pitkä, että aurinkoinen ilma saa väkisinkin ihan superhyvälle fiilikselle. Ja vielä kun nyt on ekat oikeasti sen verran lämpimät päivät, että ulkona tarkenee kevyemmässä varustuksessa, oli mun aivan pakko heittää päälle vähän farkkutakkia ja ballerinaa. Tää farkkutakki oli muuten maailman huisin löytö H&M:stä viime kesänä muistaakseni vajaan kympin hintaan ja se sopii mun mielestä aivan täydellisesti osaksi tätä kokonaisuutta. Pinkit paper bag-housutkin on löytäneet viimein tiensä ulos kaapin perukoilta aivan liian pitkän ajan jälkeen. Ja pakko sanoa, että nää on yhdet ihan mun ultimatelemppareimmat housut. Nää on samaan aikaan niin rennot, mutta näyttää silti ihan mielettömän hyviltä, ja just tästä syystä onkin kauhea hinku hankkia toisetkin samantyyliset kesän menoihin (ehkä mustana?). Kesällä kangashousut peittoaa farkut heittämällä jo pelkästään rentoutensa takia, mutta myös ilmavuus on aika kiva juttu. Vitsit miten paljon mä odotankaan tulevaa kesää ja sen mukanaan tuomia asuhifistelyjä, iik!

Ihanaa ja aurinkoista viikoloppu, parhaat!

HETKI OMAA AIKAA

26.4.2018

Pakko myöntää, että nyt tuntui tosi oudolta avata Bloggerin tyhjä tekstikenttä auki ekaa kertaa piiiitkiin aikoihin. Tai ainakin tuntuu siltä, että viime kerrasta on about tuhat vuotta. Koko huhtikuu on ollut ihan superkiireistä aikaa ja varsinkin nää viimeiset 3 viikkoa on menneet yhtä kyytiä ilman ainuttakaan taukoa. Mulla oli kaunis ajatus kuun alussa fiksumpaa ajankäyttöä suunnitellessa pitää joka viikko vähintään yksi vapaapäivä kaikesta ja relailla aina illat, mutta se osoittautuikin näillä resursseilla aikalailla sulaksi mahdottomuudeksi. Vuorokaudessa ei yksinkertaisesti ole ollut tarpeeksi tunteja suorittaa kaikkia kouluhommia noin muutenkaan, joten vapaa-aika - ja varsinkin somen päivittely - on jäänyt vain haaveeksi. Tyhmää, eikö? 


Nyt alkaa onneksi pikkuhiljaa helpottaa. Neljä viidestä tentistä on jo taputeltu (!!!!) ja kaikki raportit kahta lukuunottamatta on raavittu kasaan. Tää rupeama on jättänyt tosin taakseen aivan loppu olevan tyypin. Tai noh, kierolla tapaa olen samaan aikaan aivan totaalisen puhki, mutta silti aika onnellinen. Mä en olisi koskaan voinut kuvitellakaan selviäväni tästä keväästä näin hyvin ja lähteväni tenteistä huojentunein mielin ajatellen, että olihan nää asiat loppupeleissä melko hyvin hanskassa. Hetken aikaa jo itseasiassa eilenkin stressasin, että eikö tää homma ikinä lopu, mutta viimeiseltään tajusin mikä rupeama on jo takana päin. Ja sen jos minkä sisäistäminen tuntui aivan pirun hyvältä. Mä oon selvinnyt jo näin pitkälle, niin kyllä pari hassua sivua (tai siis 15) tulee kirjoitettua ja reilut parisataa sivua luettua läpi vaikka päällään seisten. I got this shit. 


Tällä hetkellä mun fiilis on vaan jotenkin aika kiva. Aamu kului vetäessä vähän happea, omasta kropasta - ja samalla myös mielestä - huolehtiessa venyttelyhetken muodossa, ollessa maailman onnellisin tuosta omasta hupsusta karvapallosta ja sen antamasta pusutulvasta, ja lojuessa sängyssä uusimman Cosmon sekä superherkullisen jogurttiannoksen kera antaen auringonpaisteen lämmittää varpaita ikkunan läpi. Just nyt on hyvä olla ja tää aamu tuli todellakin tarpeeseen. Huomaa jotenkin heti vähän höllätessä sykkeen laskevan ihan huolella ja aivojen lopettavan sen ainaisen ylikierroksilla käynnin. Sitä tietty unohtamatta, kuinka paljon olenkaan ikävöinyt bloggaamista ja sen mukanaan tuomaa hyvää fiilistä ja inspiroituneisuutta. Nyt kun tää hulluin rumba on jäänyt visusti selän taakse, on tosi kutkuttavaa miettiä mitä kaikkea kivaa kevätsettiä sitä keksisikään näille nurkille. Palataan näihin asappina!


Mitä teille kuuluu näin pitkästä aikaa? ☺

KEVÄT, SINÄKÖ SE OLET?

9.4.2018

Mä en kestä - VIHDOIN tuolla pihalla alkaa näyttää (ja tuntua) edes vähän keväältä. Viikonlopun auringonpaiste oli jotain täydellisintä ikinä ja aurinko toi kauan kaivattua suloista lämpöä. Tää talvi on ollut ihan mahdottoman pitkä ja olen aika varma, että mun lisäksi monen muunkin huumori on loppunut sen kanssa jo aikoja sitten. 


Vietin lauantaina ekan ihan oikean vapaapäivän aivan liian pitkään aikaan ja halusin ehdottomasti viettää osan tästä keväisiä asukuvia napsien. Ensimmäistä kertaa varmaan sitten viime syksyn vedin (töiden ulkopuolella) mekon päälle ulos lähtiessä ja vielä jos olisi voinut laittaa paksujen sukkisten sijaan vähän ohuemmat yksilöt, niin asu olisi ollut just eikä melkein täykky. Vielä ei kuitenkaan ole ehkä aivan niin lämmin, että viitsisi vilautella sääriä edes niiden sukkahousujen läpi. Tän vääryyden kruunasi kuitenkin bomberkauden avaus ja sillähän siis pärjäsi vallan mainiosti auringon paahtaessa (vaikka tuuli puhisikin heitellen hiuksia aika villisti ympäriinsä). I-H-A-N-A-A!!

DRESS FOREVER 21 / BOMBER JACKET VERO MODA / SHOES ALLEY / RINGS FOREVER 21 / CHOKER FOREVER 21

Tää maistiainen tulevasta kesästä sai mun pasmat jotenkin aivan sekaisin. Haluan heittää än-yy-tee-nyt kaikki talvikamat kaapin perälle piiloon ja kaivaa esiin lemppareimmat kesäkuteet. Mä en yksinkertaisesti enää malta odottaa sitä, että voi pukeutua ilman jäätymistä ohuisiin paper pag-housuihin, revittyihin boyfriend-farkkuihin ja verkkosukkiksiin, mekkoihin, balleriinoihin ja kaikkiin kivoihin kevättakkeihin. Talvipukeutuminen on niin yksitoikkoista ja alati pitää miettiä, että missä kuteissa sitä nimenomaan tarkenee eikä että mitä olisi kiva laittaa päälle. Ehkä voisikin tässä joku päivä heittää tuon paksuimman talvitakin pesuun siinä uskossa, että sitä ei enää tarvita ennen loppuvuotta, ja teddyvuorelliset kengät putsata samojen ajatuksien saattelemana. Tai ainakin todella toivon, että tän kevään takatalvet on jo koettu. Oon NIIN valmis kevättä ja tulevaa kesää varten!


Aurinkoista viikkoa, pus!

MITEN PITÄÄ TYÖ JA VAPAA-AIKA ERILLÄÄN & HUHTIKUUN BUJO

31.3.2018

Jokainen, joka joutuu ottamaan työ- tai kouluasiat mukaan kotiinkin, tietää varmasti kuinka vaikeaa on erotella työt ja oma aika. On aivan äärimmäisen haastavaa lopettaa hommat sen jälkeen, kun niille ei ole enää mitään annettavaa ja siirtyä puhtaasti vapaa-ajalle. Ne keskeneräiseksi jääneet jutut kummittelee päässä yllättävän helposti, vaikka niitä ei olisi toivoakaan saada valmiiksi heti. Kyse tässä ei ole suinkaan omasta aikaansaamattomuudesta ja siitä johtuvasta morkkiksesta, sillä esimerkiksi kukaan hullu ei kirjoita 15 sivun (arvioitavaa) tutkielmaa taikka opinnäytetyösuunnitelmaa yhdeltä istumalta. Tai jos joku tähän pystyy, saa multa kaiken rispektin mitä löytyy. Siltikin vaikka moisia hommia tekisi kerralla kuinka ahkerasti, jää ne väkisinkin kesken ja ainakin mua se risoo välillä ihan mielettömän paljon. Mä en yksinkertaisesti vaan osaa olla märehtimättä keskeneräisiä asioita. Hetken aikaa monta sivua kirjoitettua tulee kyllä loistofiilis, että jes hyvä minä, mutta pian se vaihtuu vielä tekemättömien asioiden ajatteluksi. Järjellä mietittynä voi vain todeta, että kuinka typerää, mutta sanopa se alitajunnalle.


Jatkuva ajattelu uuvuttaa ihan järjettömän paljon. Mä ainakin huomaan itsestäni sen, että olen aina ihan loppu vain sen takia, että aivot käy ylikierroksilla koko ajan. Välillä tän stressin takia olen tehnyt harjoitustöitä unissakin ja vastikään analysoin yksi yö Fiskarsin kurssikehitystä muiden unien ohella. Miksi oi miksi. Mulla tilanne tosin helpottaa jo neljän (!!!) viikon päästä, kun luennot tän koulun osalta on finito, mutta entä jatkossa - miten erottaa työ ja vapaa-aika? Tiedän kuitenkin sen, että aion vielä opiskella maisteriksi, ja tätä varten oman ajatusmaailman ja ajankäytön muuttaminen tulee todella tarpeeseen. Mutta miten?


Hyvähän toki mun on sanoa, kun en ole vielä päässyt itse kiinni näihin täydellisiin metodeihini, mutta ajatuksen tasolla visio täydellisesti hallinnassa olevasta ajankäytöstä on kyllä kaunis. Otinkin ensi kuukaudelle tavoitteeksi pitää kiinni tästä luomastani suunnitelmasta, koska kuten vanha sanontakin sanoo, niin hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Mä olen käyttänyt hyvän tovin huhtikuun bujosivujen suunnitteluun ja lopputulemasta tuli kivan selkeä. Perusajatus toimi samalla tavalla kuin maaliskuun bullet journal, mutta tälle kuulle lisäsin pientä extraa. Suinkaan joka päivä luentoja ei ole ja esimerkiksi pari seuraavaa viikkoa on onneksi aika iisejä, sillä tentit ja tutkielmien sekä harkkatöiden deadlinet on loppukuusta. Just tästä syystä nyt onkin äärimmäisen tärkeää saada nää kaksi viikkoa kulkemaan just eikä melkein tehokkaasti. Mutta ei kuitenkaan siten, että poltan itseni loppuun, vaan että homma pysyisi järkevänä ja hyvässä balanssissa levon kanssa.


Mulla on esimerkiksi viikolla 15 vain yksi vaivainen luento ja yksi tentti. "Vapaa-aikaa" poissa kampukselta on siis riittämiin, mutta tällöin täytyisi lukea tentteihin, viimeistellä vikat palautettavat rapsut, pitää koti kunnossa, huolehtia Nemosta, tehdä mahdollisesti vähän duunia (jos tuuri käy ja sitä olisi), postailla, ehkä treenatakin vähän ja ennenkaikkea levätä. Mä laitoin tällä kertaa bujooni tietyille päiville tietyt ajat ylös, jolloin keskityn kouluhommiin. Esimerkiksi maanantaina ja perjantaina ysistä kolmeen oleva aika on pyhitetty koululle. Tässä välissä tulee varmaan käytyä happihyppelyllä Nemon kanssa ja lounastettua, mutta periaate on aika selvä. Noin kuudessa tunnissa on kuitenkin hyvin aikaa lukea ja tehdä muita keskeneräisiä juttuja, ja tää tuntimäärä on oikeastaan mulle varmaan aika maksimi täysillä ajatteluun. Ja loppupäivä on sitten VAPAATA. Yritän todella jättää ne hommat aamuun ja keskittyä täysillä itseeni (ainakin osan ajasta), jotta pää pysyy kasassa. Tää tyyli, joka mulla nyt on ollut, että teen pitkin päivää näitä juttuja, ei todellakaan toimi. Niitä tunnin-parin pausseja ei vaan osaa ottaa rennosti, kun päässä pyörii koko ajan se taas kohta edessä oleva koitos. Koenkin, että on ehkä fiksumpi ajoittaa tää opiskelurumba heti aamuun, jolloin illan voi pyhittää kaikelle muulle. Toinen iso muutos kanssa on joka viikolle suunnittelemani vapaapäivä. Siis ihka oikea vapaapäivä, jolloin en tee mitään. Ajatuksena se on tosi absurdi, mutta tulee varmasti olemaan huippuvalinta. Tähän mennessä ne puoliksi vahingossa pitämät vapaapäivät - jolloin en yksinkertaisesti ole vain jaksanut tehdä yhtään mitään - on kuluneet ahdistuessa siitä, että jotain pitäisi tehdä, ja illalla onkin aivan järjetön morkkis siitä lahnaamisesta. Tää tyyli ei enää todellakaan pääse jatkoon.


Tietty sitten on joitakin viikkoja, jolloin kaaos vaan on vahvasti läsnä ja joille ei vaan osaa laatia aikataulua. Viikolla 16 mennään varmaan puhtaasti oman jaksamisen puitteissa. Ideaalitilanne olisikin, että pystyisin omaksumaan näiden kahden edellisen viikon fiksusti suunnitellun ajankäytön. Välillä kuitenkin on erittäin okei mennä go with the flow-tyylillä - kunhan ei sentään ihan aina.

Onko sulle muodostunut jokin hyvää tapaa erotella duuni ja vapaa-aika?
Sisällön tarjoaa Blogger.